Lue keskustelun säännöt.
Tahtoisitteko tietää jos ette voi saada lapsenlapsia?
01.04.2014 |
Tilanne on se että anoppi odottaa kovasti lapsenlapsia. Hänen poikansa (mieheni) on ainoa lapsi, joten lapsenlapsia ei ole tulossa muiltakaan lapsilta.
Anoppi ei tiedä että ollaan jo 4 vuotta yritetty lasta ja käyty tässä vaiheessa jo kaikki hoidot läpi mitä meille tehdään, tuloksetta.
Haluaisin kertoa mutta mies sanoo että ei pidä mennä pahoittamaan mieltä. Mutta eikö se vasta pahoitakin mielen jos niitä lapsenlapsia odottelee vuosia ihan turhaan? Sitä paitsi eikö ole kohtuutonta minulle että raskaiden hoitojen läpikäymisen jälkeen mahanseutua koko ajan tarkkaillaan ja ajatellaan että olisiko se nyt? Tuntuu että vaatteetkin pitää valita tarkasti anoppilaan ja vetää mahaa sisään.
Olen 26v ja kaikki kaverit, vanhemmat jne. tietää etten saa lapsia, niin tuntuu tyhmälle että miksi sitten miehen vanhemmat ei saisi tietää vaan heidän pitää odotella turhaan?
Kommentit (30)
Teillä on toki oikeus lopettaa hoidot kun ette enää jaksa ja se on varmasti hyvä ratkaisu. Hoitoja ette kuitenkaan ole "käyneet läpi" vaan teille on tehty vasta kaksi isoa hoitoa. Niissä on n 30% onnitumisen mahdollisuus joten kaksi on kyllä vasta alkua. Itse olen käynyt niitä läpi 5, vielä kuudeskin olisi yhtä todennäköinen onnistua mitä ensimmäinen. Ja olen siis nyt äiti.
Tiedän kyllä sattuneesta syystä kuinka raskasta se on ja yritän ymmärtää että joku jättää leikin kesken. Mutta minua ajoi aina yrittämään se mitä lopulta sain. Onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 10:12"]
Teillä on toki oikeus lopettaa hoidot kun ette enää jaksa ja se on varmasti hyvä ratkaisu. Hoitoja ette kuitenkaan ole "käyneet läpi" vaan teille on tehty vasta kaksi isoa hoitoa. Niissä on n 30% onnitumisen mahdollisuus joten kaksi on kyllä vasta alkua. Itse olen käynyt niitä läpi 5, vielä kuudeskin olisi yhtä todennäköinen onnistua mitä ensimmäinen. Ja olen siis nyt äiti.
Tiedän kyllä sattuneesta syystä kuinka raskasta se on ja yritän ymmärtää että joku jättää leikin kesken. Mutta minua ajoi aina yrittämään se mitä lopulta sain. Onneksi.
[/quote]
Kai tajuat ettet ole oikea äiti koskaan?
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 10:04"]
12, 22-vuotias olin kun aloimme yrittämään lasta, mies oli silloin 28v. Ei kai minusta mitenkään liian nuoret iät? Kyllä se lapsi olisi ollut ihan tervetullut, vaikka olin nuori silloin..
Tutkimuksiin ja hoitoon lähdettiin jo vuoden yrityksen jälkeen ja eka vuosi meni Clomifenia kokeillessa ja tehtiin pari inssiä. Toka vuotena oli ivf-hoito, josta huonot tulokset ja haluttiin pitää sitten taukoa... Kolmas vuosi yritystä niin tehtiin ivf icsi tekniikalla ja ei auttanut. Sen enempään ei enää olla jaksettu. Kyllä 4 vuodessa ehtii käymään hoidot läpi vai mitä epäilet?
No minä olen ainoa josta on löydetty vikaa, mies on todettu terveeksi. Mutta lääkärin mukaan jommassa kummassa on myös jotain muutakin tai sitten yhteensopimattomuutta koska se minun "vika" ei nyt niin iso ole. Tuossa tietysti voi olla perää että vanhemmat painostaa sitten eroamaan. Ei vaan uskoisi, kun ovat vuosia hokeneet että olen kuin oma tyttö. Mutta kai se tuollainen asia voi muuttaa mielipiteen.
[/quote]
2 ivf/icsi ei todellakaan ole 'kaikki hoidot'. Kelakin korvaa 3 hoitoakierrosta. Kun itselle tehtiin 6. icsi ja takana oli yli 10 alkion siirto alkoi itsestä tuntumaan että nyt on koeputkihommat tehty. Mutta sen jälkeen siirryttiinkin luovutettuihin soluihin ja alkoi tulostakin tulemaan :)
No, kukin jaksamisensa mukaan ja oman lapsenkaipuun motivoimana. Noin nuorena en vielä lähtisi kiveen hakkaamaan.
Ehkä en vielä kertoisi anopille, ellei hän suoraan alkaisi kyselemaan vauvojen perään.
Luulisi että vielä pahemmin anopin sydän särkyy, jos jossain vaiheessa saakin selville että "kaikki" muut on tienneet asiasta paitsi hän. Jos olette adoptiojonossa, niin vielä suuremmalla syyllä kertoisin asiasta jo etukäteen jotta ehtii tottua ajatukseen vaikka ihonväriltään erilaisesta lapsenlapsesta.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 10:16"][quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 10:12"]
Teillä on toki oikeus lopettaa hoidot kun ette enää jaksa ja se on varmasti hyvä ratkaisu. Hoitoja ette kuitenkaan ole "käyneet läpi" vaan teille on tehty vasta kaksi isoa hoitoa. Niissä on n 30% onnitumisen mahdollisuus joten kaksi on kyllä vasta alkua. Itse olen käynyt niitä läpi 5, vielä kuudeskin olisi yhtä todennäköinen onnistua mitä ensimmäinen. Ja olen siis nyt äiti.
Tiedän kyllä sattuneesta syystä kuinka raskasta se on ja yritän ymmärtää että joku jättää leikin kesken. Mutta minua ajoi aina yrittämään se mitä lopulta sain. Onneksi.
[/quote]
Kai tajuat ettet ole oikea äiti koskaan?
[/quote]
Olen niin äiti kuin vain olla voi, loukkaamisyrityksesi ei nyt onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin tietää. Ja adoptoidut ja sijoitetut lapset ottaisin mielelläni lapsenlapsikseni.
Anteeksi, minun ei ollut tarkoitus loukata ketään kommentillani! Myönnän, että kirjoitin ajttelemattomasti.
Kirjoittaja 24! Olen luovuttanut munasolujani ja ajattelen kyllä että jos niistä luovuttamistani munasoluista tulisi lapsia, niin kyllä nainen joka lapsen kantaa on hänen äitinsä! Nytkin uusia kasvamassa :) -8-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaikki muut lähipiirissä tietää niin vois olla hyvä..
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 09:46"]
Anopille olisi reilua kertoa. Hän olisi varmasti pahoillaan hyväntahtoisista kyselyistään myös. Sinunkin olisi helpompi käydä kylässä ilman että joudut vatsaa sisäänvetäen vältellä kyselyitä.
Voi olla että vaikka kaikki hoidit on kokeiltu ja miehesi kanssa "hyväksytte" ettei teille tule lapsia niin stressi helpottaa ja tuleekin. Tiedän muutamalle pariskunnalle käyneen niin.
[/quote]
Eih, jälleen kerran tämä urbaanilegenda stressistä raskauden estäjänä!! Uskokaa jo hyvät ihmiset, että stressi ei vaikuta hedelmällisyyteen muutoin kuin korkeintaan välillisesti (esim. ovulaatio häviää). Tahattomasti lapsettoman on todella loukkaavaa kuunnella noita ainaisia "lakatkaa stressaamasta/yrittämästä, niin kyllä se lapsi vielä teillekin tulee" ja "tiedän pari pariskuntaa, joilla kävi näin".
ihan oikeasti, tuskin tiedät, mikä oli näiden tuntemiesi pariskuntien raskautumisen/lapsettomuuden syy. Monet eivät ongelmistaan puhu, saati sitten hoidoista. On myös niin, että selittämättömiä tapauksia on kolmannes lapsettomista. silloin voi olla tietysti loogista perustella raskaaksitulemista "yrittämisen lopettamisella", vaikka kyseessä olisi joku ihan muu asia.
sori OT, alkuperäiseen asiaan sanoisin, että kerro anopille.
Stressi ei aiheuta lapsettomuutta, mutta lapsettomuus useati aiheuttaa stressiä.
Ja mitä olen lapsettomuuskeskustelupalstoja seurannut niin aikamoissa stressissä siellä raskaudutaan, minä mukaan lukien.