Lue keskustelun säännöt.
Osaatko iloita ystäväsi puolesta?
31.03.2014 |
Mulla on kaksi todella hyvää ystävää, toisen kanssa puhutaan kaikki ja toisen kanssa melkein. Taloudellinen tilanne on kaikilla sellainen ettei paljon ekstraa ole, mutta toimeen tullaan. Oon työtön, molemmat ystävät on töissä ja yksinhuoltajia.
No, kävi vähän aikaa sktten niin että mies voitti jostain veikkauksesta 1000 € ja kertoi siitä kotona niin että ystäväni kuulivat tämän. Bestikseni oli vilpittömän iloinen asian tiimoilta, mutta toisen ystäväni äänestä paitoi suoraan kateus. Oltiin hieman hämmentyneitä miehen kanssa asiasta jälkeenpäin. Minä en rahoista näe mitään, joten mulle ainakaan turha olla kateellinen, miehellä on velkaa ja käyttää voiton sen pois maksamiseen, mikä minusta on järkevää, tämän jätti kyllä ystävillemme kertomatta.
Oletteko te tällaisesta kateellisia vai pystyttekö iloitsemaan ystävänne puolesta?
Itse rehellisesti sanottuna,löytäisin käyttökohteita ko summalle paljonkin, mutta tietäen ystävieni rahatilanteesta jotain, niin en voisi olla iloitsematta jos he ko. summan saisivat. Se joka rahan käyttäisi järkevämmin on ystävistäni se joka aidosti iloitsi mieheni voitosta.
Kommentit (10)
Tottakai olen ystävien puolesta iloinen, aika karsea ihminen pitää olla jos ei ole. Ja kyseessä ei ollut mikään loton miljoonavoitto, tai edes sata tuhatta, eihän tuo tonni riitä mihinkään niin että sillä kovin pitkäksi aikaa elämä muuttuisi, eihän se ole edes kuukauden palkka, työttömälle iso raha tottakai, mutta ei kateellisuuteen kyllä pitäisi olla syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ehdottomasti iloinen ystävieni puolesta, oli kyseessä mikä tahansa positiivinen tapahtuma. Joskus olen syvällä sisimmässäni hieman kateellinen, mutta tunnistan sen ja peitän sen. Usein tuohon kateuteen myös sekoittuu ihailua ystävääni kohtaan! Pohdin sitten omalla ajallani syitä tähän kateuteen ja yritän ymmärtää itseäni, mietin miksi tunnen näin. Pieni kateus ei estä minua iloitsemasta ystäväni puolesta vaan toimii kannustimena itsepohdiskeluun ja uudelleen yrittämiseen. (näitä tilanteita ovat olleet esimerkiksi sosiaaliset tilanteet joissa olen kokenut jääneeni ystävän varjoon, laihduttaminen yms. Tuolloin olen pohtinut voisinko olla ystävällisempi, avoimempi ja ottaa mallia ystävästäni tai laihdutuksessa kasvattaa itsekuriani yhtä kovaksi kuin ystävälläni)
Olisin kateellinen ja menisin metsään kaivamaan jonkun puun juurineen irti.
Jos minulla olisi paha rahapula, niin varmasti olisin vihreänä.
Varmasti olisin kateellinen, enkä haluaisi kuulla miten hän rahat käyttäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 00:20"]
Jos minulla olisi paha rahapula, niin varmasti olisin vihreänä.
[/quote]Joo niinhän vihreillä usein onkin rahapula, kokoomuslaisilla onneksi ei sitä onglemaa ole.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 00:36"]
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 00:20"]
Jos minulla olisi paha rahapula, niin varmasti olisin vihreänä.
[/quote]Joo niinhän vihreillä usein onkin rahapula, kokoomuslaisilla onneksi ei sitä onglemaa ole.
[/quote] Joo, kokoomuslaisilla ei ole onglemaa, onglema on persuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 00:20"]
Jos minulla olisi paha rahapula, niin varmasti olisin vihreänä.
[/quote]
Sama homma.
Noh, juuri mies sai perinnön (melkein 20tuhatta eli tuskin normaali av-mamma olisi niin kateellinen, onhan siellä säästötilillä ainakin 50tuhatta....). Meillä siis yhteenlasketut tulot ovat nipinnapin 2500e/kk/netto ja säästöjä...noh, tosi vähän. Iso raha meille ja monelle muullekin lähipiirissä.
Mies halusi sijottaa perinnön ihan perheeseen. Hän on ostanut mm. uuden telkun (hei, meillä oli kuvaputkitelkku ja sekin ainakin 10 vuotta vanha ja päälle meneminenkin kesti ainakin vartin) ja uusimme keittiön (alkuperäinen sieltä 60-luvulta).
Missään mies tai minä emme ole mainostaneet perintöä mutta kuka vain tajuaa se, että emme voisi normaalisti yhtäkkiä laittaa yli kolmeatonnia keittiöremppaan. Lähimmät sukulaiset/ystävät tiesivät ja nyt ollaan sitten niin pirun kateellisia ja nälvitään joka asiasta. Siis ne nälvivät, jotka tiesivät, että perintöä on tiedossa jne. Ne jotka eivät tiedä...noh, ehkä arvailevat kun yhtäkkiä rempataankin keittiöä.
Tämä tuntuu miehen osalta kovin pahalta koska kyseessä on hänen isoisänsä (isä kuoli jo vuosia sitten ). Muutamat kommentoijat ovat sitä mieltä, että on törkeää käyttää niitä rahoja omaan kämppään/elämään tms.
Ja oikeasti, mies laittoi loput ns. säästöön eli nyt tehdään ne suurimmat rempat asuntoon (johan nuo vaatekaapin ovet tippuvat alas...). Muutenkin elellään vaatimattomasti, ei ruvettu matkustelemaan tms.
Mies on surullinen kommenteista, joita on saanut sukulaisiltaan. Kait sitten on niin että kateus vie kalatkin vedestä. Mieluummin mies olisi pitänyt isänsä ja isovanhempansa kuin ottanut rahat (jotka tulivat kun isovanhempien asunto myytiin. Miehelle se paikka on/oli hyvin tärkeä mutta kellään ei olisi ollut varaa pitää asuntoa tyhjillään).
Noh, kauhea sepustus mutta pointtina on se, että kait sitä sitten vain ollaan kateellisia, oli rahat tulleet millä tavalla tahansa.
Huoh, sorry kirjoitusvirheet...