Ystäväni hylkäsi minut tultuaan äidiksi :(

Eikö kellään ole mitään sanottavaa?

Mulla meni ensinmäinen vuosi 24/7 lapsen kanssa. Nukkuminen ei maittanut hänelle joten mä elin säästöliekillä. Pystyin juuri hoitamaan tarpeelliset mutta kaikki muu jäi. Kun herää 4-8 kertaa yössä, ei sitä vaan jaksa/ tajua mitään muuta. Olin ihan pikkusen väsynyt..

Onneksi kaverisuhteet säily ja kukaan ei lähtenyt kävelemään

AP, tarina on tuttu. Muutama "ystävä" teki mulle näin. Sitten yksi vuodeksi "kadonnut" yritti jatkuvasti - siis viikottain - syyllistää ilmaiseksi lastenvahdiksi.

Nyt mulla on itsellä kaksi lasta. En koe olleeni niin kiireinen ettei olisi ollut aikaa pitää yhteyttä ystäviin. Ainahan on puhelin ja FB jos ei aikataulut mene yksiin.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 22:56"]

Ei pidä enää mitään yhteyttä, ei vastaa puheluihin.. on muuttunut täysin ihmisenä enkä tunne häntä enää. Harmillista, sillä olimme ennen lapsia hyviä kavereita ja meillä oli Hauskaa.. Enkö kelpaa enää koska itselläni ei ole ainakaan vielä lapsia? (Jos tulee ollenkaan)

vai onko lapsiperheessä tosiaan niin kiireistä että kaikki vanhat ystävät unohtuvat? Kokemuksia pliiis..

[/quote]

Miksi naiset luulee, että heidän tyttöystävänsä ovat naimisissa heidän kanssaan. Ihmiset menevät elämässä eteen päin ja eivätkä jää kiinni vanhaan.

Mulla on kokemuksia kahdenlaisista ystävistä.

Parin kanssa ollaan itse asiassa lähennytty heidän saatuaan lapsia. On kivaa lapsettomanakin käydä lastenkutsuilla ja ostaa leluja lahjaksi. Nämä äidit juttelevat kivoista asioista, käyvät työväenopiston kursseilla parina iltana viikossa jne. Isät töissä, mutta tukevat lapsen hoidossa.

Sitten ennen läheisempien kanssa ei enää nykyään nähdä juuri lainkaan. Ne nököttää lastensa kanssa kotona koko ajan ja kun harvoin nähdään, niin puhuvat vain niistä lapsistaan. Ilmeisesti toistensa kanssa ovat enemmän tekemisissä, kun on ne lapset. Ainakin toisessa tapauksessa mies ei ilmeisestikään osallistu lapsen hoitoon.

Jos mulla ei olisi noita mukavia ensimmäisen ryhmän äitejä myös ystävinä, niin varmaankin olisi enemmän kärsivällisyyttä noiden lapseensa kietoutuneiden kanssa. Mutta kun olen nähnyt, että äiti-ihminenkin voi olla edelleen oikeasti ystävä toiselle...

AP, väkisinkin tulee mieleen, että olet sen verran nuori, ettette ystäväsi ja sinä ole vielä olleet työelämässä ainakaan kovin pitkään. Minulle kävi nimittäin niin, että ystävien tapaaminen jäi vähemmälle, jo paljon ennen äidiksi tuloani, kun siirryimme työelämään.  Esimerkiksi aivan parhas ystäväni ja minä olemme tehneet osan tai koko "uraamme" töissä, joissa käydään myös iltaisin ja viikonloppuisin.  Yhteisen ajan, jopa puhelimessa, järjestäminen on siis ollut haastavaa. Nyt, kun olen vanhempainvapaalla, ystäväni tosin tietää, että voi edes yrittää soittaa minulle melkein milloin vain, koska olen kotona. Toki joskus joudun antamaan puhelun mennä vastaajaan, koska olen juuri nukuttamassa lasta. Silloin soitan tai lähetän tekstarin.

Minulle on käynyt juuri toisin päin. Kun tulin äidiksi, osa parhaista sinkku ystävistä ei kestänyt sitä, vaan ns. Jätti ystävyyden :/ .