kateuskortti ja 'tee ite paremmin'
Mikä siinä on, että nykyään aina kun sanoo ettei vaikka joku laulaja osaa laulaa, tulee joku rääkymään että "no laula ite paremmin!". Jos sanon jotain negatiivistä bloggaajasta, olen automaattisesti kateellinen. Jos sanon että jonkun hiukset eivät miellytä minua, tullaan ruikuttamaan että "no vittu laita kuva omista hiuksista, ei nekään varmaan täydelliset oo!"
Miksi nykyään ei saa arvostella kuin positiivisessa mielessä jotain, ilman että pitäisi itse olla parempi, tai on automaattisesti kateellinen.
Miksi?
Kommentit (30)
Niin en kyllä minäkään ymmärrä että minkä takia pitää arvostella negatiivisesti? Miksei niitä mölyjään voi pitää mahassaan? Täällä ylensää jokaisen dissauskommentin perään syntyy hirveä hyeenalauma raatelemaan uhrin riekaleiksi. Jos joku puollustaa tai on erimieltä hänet tuhotaan. Eikö ihmisillä ole muuta tapaa kokea kuuluvansa joukkoon, kun yhteinen haukkuminen tai vihaaminen? Eikö itseään voi kokea arvokkaaksi ilman että talloo jonkun toisen alleen?
Nykyinen sukupolvi ei osaa vielä vittuilun jaloa taitoa, mutta tulevat kasvat siihen saaden siitä annoksen netistä jo melkein äidinmaidosta lähtien.
Nyt ollaan vielä hienohelmoja, mutta meno tulee muuttumaan.
Turhan ilkeä kritisointi on tietenkin typerää, mutta niin on liiallinen kateuskortinkin pelaaminen. Ei kaikkea keskustelua tarvitse vaientaa ja on suht normia keskustella vaikka julkkisten ulkonäöstästäkin yms, varsinkin jos kyse on ns. suunnannäyttäjistä ja trendin luojista.
Hikipedian Argumentoinnin korttipakasta:
Kateuskortti
Kun Suomessa yritetään keskustella yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta, joku saattaa tuntea houkutusta vetää esiin 'Tyypillistä suomalaista kateutta' -kortin. Tällä kortilla voi kätevästi mitätöidä kaikki pyrkimykset torjua yhteiskunnassa esiintyvää eriarvoisuutta.Kateuskortti voidaan pelata myös silloin, kun vastapuoli kritisoi ns. parempiosaisen tai muuten menestyneen, hyvännäköisen ja varsinkin kuuluisan henkilön yksityisiä tekemisiä, ulkonäköä tai mielipiteitä. Kortin käyttöön riittää yksinkertaisesti todellinen tai kuviteltu käsitys siitä, että kritisoitavan henkilön olemuksessa tahi elämässä olisi jollekulle jotakin kadehdittavaa ja sitä näkeekin usein pelattavan kolmannen ja aidosti siihen uskovan osapuolen, esim. managerin, äidin tai poikaystävän toimesta.
Mieti seuraavien esimerkkien avulla oletko katellinen;
1) voit sanoa toiselle naisille kuinka kauniita he ovat (etkä koe, että se olisi sinulta pois)
Voin sanoa mutta yleensä ne jotka erityisesti kerjäävät kehuja eivät ole mielestäni kauniita. Usein he ovat niitä hiuksensa pilanneita bimbopissiksiä.
2) olet iloinen toisen ihmisen (ystävä tai tuntematon) saavutuksista, vaikka et itse pääse samoihin saavutuksiin
Riippuu siitä millä keinoin he ovat saavuttaneet saavutuksensa.
3) vaikka eläisit itse köyhyysrajalla, sinua ei haittaa että on sinua paljon rikkaampia, koska tiedät että he ovat tehneet paljon töitä taloudellisen asemansa eteen
Arvostan rikkaita vain silloin jos he ovat ansainneet omaisuutensa tekemällä jotain hyvää. Pitäisikö minun arvostaa esim. vaikkapa tupakkayhtiöiden omistajia tai huumekauppiaita?
4) vaikka miehesi sanoisi ystävääsi tai toista naista kaunottareksi, sinulla on niin vahva itsetunto ettei se sinua haittaa, koska tiedät olevasi kaunis itsekin tai kaunis ainakin miehesi mielestä
Tuskiin olisin niin pinnallisen miehen kanssa, että joutuisin kilpailemaan toisten naisten kanssa ulkonäöllä mutta osa miehistä on pinnallisia bimbojen perässä juoksevia idiootteja. Se ei tietenkään olisi sen toisen naisen syytä.
Olen luovalla alalla, ja oppinut kritiikkiin jo yläasteelta lähtien. "Kritiikki" ei tarkoita negatiivista haukkumista, vaan yksinkertaisesti palautetta, niin hyvässä kuin pahassakin. Se on hyvä ja kehittävä asia, ja aikuisen pitää osata ottaa se vastaan.
Minuakin ärsyttää, ettei rakentavaakaan keskustelua/kritiikkiä enää suvaita. Blogin kommenteissa ei voi sanoa, että on eri mieltä jostain asiasta, vaan bloggaaja ottaa sen henkilökohtaisesti ja jumaloiva fanilauma hyökkää kimppuun, vaikka sanomisensa olisi muotoillut miten kohteliaasti.
Tuntuu, että some on luonut eräänlaisen yhtenäisyyden kulttuurin, joissa jokainen voi kääriytyä omaan samanmielisten kuplaansa. Tavallaan se on hyvä, ja nautin itsekin siitä ettei minun tarvitse vaikkapa lukea fb-feedistäni jonkun ihmishirviön aivopieruja. Haittapuoli on kuitenkin se, että ihmisiltä tuntuu katoavan taju siitä, miten keskustellaan erilaisten ihmisten kanssa. Osaltaan tähän varmasti vaikuttaa sekin, että esim. bloggaajat saavat paljon ihan sairasta, kamalaa spämmäystä, mikä aiheuttaa sen että haukkumista näkee helposti sielläkin missä sitä ei ole.
"Tuskiin olisin niin pinnallisen miehen kanssa, että joutuisin kilpailemaan toisten naisten kanssa ulkonäöllä mutta osa miehistä on pinnallisia bimbojen perässä juoksevia idiootteja. Se ei tietenkään olisi sen toisen naisen syytä." eli et pystyisi? toiset miehet vaan ovat kohteliaita, esimerkiksi mieheni on sanonut kohteliaasti kaveriani hänen kuullensa kauniiksi, eikä se ole minulta pois,tiedän itse olevani häntä paljon kauniimpi eikä minua haittaa. sinulla on näköjään hyvät defenssit- mies joka sanoo toista naista kauniiksi eikä sinua, niin mies on silloin pinnallinen.
Mistä voit määritellä kuka "kerjää kehuja"? ai laittamalla itsestään kuvia facebookiin vai millä tavoin :D
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 13:05"]
Olen luovalla alalla, ja oppinut kritiikkiin jo yläasteelta lähtien. "Kritiikki" ei tarkoita negatiivista haukkumista, vaan yksinkertaisesti palautetta, niin hyvässä kuin pahassakin. Se on hyvä ja kehittävä asia, ja aikuisen pitää osata ottaa se vastaan.
Minuakin ärsyttää, ettei rakentavaakaan keskustelua/kritiikkiä enää suvaita. Blogin kommenteissa ei voi sanoa, että on eri mieltä jostain asiasta, vaan bloggaaja ottaa sen henkilökohtaisesti ja jumaloiva fanilauma hyökkää kimppuun, vaikka sanomisensa olisi muotoillut miten kohteliaasti.
Tuntuu, että some on luonut eräänlaisen yhtenäisyyden kulttuurin, joissa jokainen voi kääriytyä omaan samanmielisten kuplaansa. Tavallaan se on hyvä, ja nautin itsekin siitä ettei minun tarvitse vaikkapa lukea fb-feedistäni jonkun ihmishirviön aivopieruja. Haittapuoli on kuitenkin se, että ihmisiltä tuntuu katoavan taju siitä, miten keskustellaan erilaisten ihmisten kanssa. Osaltaan tähän varmasti vaikuttaa sekin, että esim. bloggaajat saavat paljon ihan sairasta, kamalaa spämmäystä, mikä aiheuttaa sen että haukkumista näkee helposti sielläkin missä sitä ei ole.
[/quote]
Saman asian kun voi esittää monella eri tapaa. esimerkiksi voi sanoa bloggajalle, että voisitko kirjoittaa tällaisista aiheista, ne kiinnostaisi enempi. Kuin mennä haukkumaan blogia kovin sanoin. vissiin ero?
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 13:12"]
[quote author="Vierailija" time="01.04.2014 klo 13:05"]
Olen luovalla alalla, ja oppinut kritiikkiin jo yläasteelta lähtien. "Kritiikki" ei tarkoita negatiivista haukkumista, vaan yksinkertaisesti palautetta, niin hyvässä kuin pahassakin. Se on hyvä ja kehittävä asia, ja aikuisen pitää osata ottaa se vastaan.
Minuakin ärsyttää, ettei rakentavaakaan keskustelua/kritiikkiä enää suvaita. Blogin kommenteissa ei voi sanoa, että on eri mieltä jostain asiasta, vaan bloggaaja ottaa sen henkilökohtaisesti ja jumaloiva fanilauma hyökkää kimppuun, vaikka sanomisensa olisi muotoillut miten kohteliaasti.
Tuntuu, että some on luonut eräänlaisen yhtenäisyyden kulttuurin, joissa jokainen voi kääriytyä omaan samanmielisten kuplaansa. Tavallaan se on hyvä, ja nautin itsekin siitä ettei minun tarvitse vaikkapa lukea fb-feedistäni jonkun ihmishirviön aivopieruja. Haittapuoli on kuitenkin se, että ihmisiltä tuntuu katoavan taju siitä, miten keskustellaan erilaisten ihmisten kanssa. Osaltaan tähän varmasti vaikuttaa sekin, että esim. bloggaajat saavat paljon ihan sairasta, kamalaa spämmäystä, mikä aiheuttaa sen että haukkumista näkee helposti sielläkin missä sitä ei ole.
[/quote]
Saman asian kun voi esittää monella eri tapaa. esimerkiksi voi sanoa bloggajalle, että voisitko kirjoittaa tällaisista aiheista, ne kiinnostaisi enempi. Kuin mennä haukkumaan blogia kovin sanoin. vissiin ero?
[/quote]
Tietenkin siinä on ero. Tarkoitin nyt sitä, että edes tällaista nätisti sanomista ei enää suvaita. Varmaan aika harva ihminen kannattaa kiusaamista, mutta ongelmana onkin kiusaamisen määrittely.
Kyllä nätisti pitää pystyä sanomaan, kehitys loppuu tyytyväisyyteen. myös työpaikoilla on kehityskeskustelut ja kehitettävät asiat sanotaan hampurilaismallin mukaan hyvä asia-kehitettävä asia-hyvä asia.
Kerro minulle mikä muu syy kuin kateus tai oma paha olo saa ihmisen tekemään keskustelunavauksen jossa moititaan toisen ihmisen ominaisuuksia, ulkonäköä tai taitoja?