Havainnoitko voimakkaasti ympäristöä vai kuljetko "nollat taulussa"?
Poikaystävä katsoo esim. kaupassa jokaisen vastaantulijan, pistää merkille kaiken "erikoisen", liikenteessä huomaa tutut autotkin tai jos jossain tapahtuu edes jotain vähänkään tavanomaisesta poikkeavaa. Minä puolestani kuljen omassa kuplassani, en kaupassa juuri katsele muita ihmisiä, en hoksaa nostaa kättä tutuille, jos ei joku satu aivan kohdalle. Joskus olen tehnyt tietoisen päätöksen havainnoida enemmän, mutta tuntuu kauhean tungettelevalta katsella outoja ihmisiä, ja ahdistavalta huomata, kun muut katsoo takaisin.
Kuulutko sinä selkeästi jompaan kumpaan ihmistyyppiin?
Kommentit (6)
Olen samanlainen kuin sinäkin. En juuri havainnoi ympäristöä tavallisessa arjessa esim. kaupassa.
Vähän molempia. Välillä havainnoin ja välillä omassa maailmassa. Harrastan hevosia, mikä ajaa tarkkailemaan ympäristöä ja etäisyyksiä.
Huonosti tulee ympäristöä seurattua. Olisin onneton todistaja ja silminnäkijä, jos jotain vakavaa sattuisi kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Harrastan hevosia, mikä ajaa tarkkailemaan ympäristöä ja etäisyyksiä.
Hyi hitto.
Havainnoin tarkasti ihmisiä: käyttäytymistä, kasvonpiirteitä, ilmeitä. Mietin syitä ihmisten ilmeille ja käyttäytymiselle. Muistan jälkeenpäin tarvittaessa tarkkaan ainakin muutaman ihmisen, jonka näin tavallisella kauppareissulla.
Ympäristöjä, rakennuksia, pohjaratkaisuja ja esineitä en niinkään pistä merkille tai muista.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Aistin jopa ohikulkijoiden energiatasoja ja mielialoja.