Edellyttääkö itsemurhan tekeminen rohkeutta vai enemmänkin pelkuruutta?

Minusta asialla ei ole v*tunkaan väliä.

Edellyttää pelkoa elää ja rohkeutta kuolla.

Ei kumpaakaan, se edellyttää todella syvää epätoivon tunnetta. Tämän olen itse tajunnut, ei ole kyse rohkeudesta kuolla, vaan sitä ettei näe mitään mahdollisuutta mihinkään. En siis suunnittele itsemurhaa, enkä siihen uskoisi päätyväni koskaan lopulta, mutta epätoivon vallatessa ei muita vaihtoehtoja oikein tunnu olevan.

Toivon että jokainen, jolla itsetuhoisia ajatuksia on, hakisi apua heti, eikä vasta kun on täysin umpikujassa epätoivon kanssa.

Erikoinen kysymyshän tuo on. Varmaan se edellyttää sitä, että kuoleminen vaikuttaa jollain tavalla paremmalta vaihtoehdolta kuin eläminen.

Joiltain ihmisiltä näyttää puuttuvan normaali itsesuojeluvaisto lähes kokonaan. On joitain extreme-harrastuksia, joissa on erittäin korkea kuolleisuus, mutta silti jotkut huimapäät niitä harrastavat.

Ehkä se, eli heikompi itsesuojeluvaisto, on yksi asia mitä itsemurhakin edellyttää? Ei ainoa, mutta yksi niistä? Pystyy vahingoittamaan itseään, aiheuttamaan kipua itselleen, ottamaan vammautumisen riskin. Siinä tapauksessa otsikon kysymys olisi epämielekäs. 

Olen miettinyt miksi jotkut tekevät itsemurhan voimakkaassa kärsimyksessä, kun taas jotkut kärsivät kaikesta päätellen vielä enemmän, mutta silti elää kituuttavat luonnolliseen kuolemaansa asti, vaikka saattavat toivoa kuolemaa päivittäin. Ensin mainituilla saattaa olla tukiverkostoakin, kuten huolehtivaisia perheenjäseniä, kun taas viimeksi mainituilla ei välttämättä ole ketään.

Ehkä erottava tekijä on, että toisella on voimakkaat estot itsensä vahingoittamiseen ja hän tietää ettei ikinä pystyisi tekemään itsemurhaa, joten ei edes harkitse sitä, kun taas itsemurhaan päätyvällä ei ole niitä estoja, ainakaan yhtä voimakkaita.

Syvintä mahdollista epätoivon tunnetta, umpikujaan joutumista :(

Päättäväisyyttä.