pitäisitkö vaikeastivammaisen lapsen, jos sinullle syntyisi sellainen?

hoidon lopettamisessa, tai siis edes alkamisessa on siitä että:



JOS on jo tiedossa, että jos lasta aletaan elvyttelemään ja yrittämään pitämään hengissä, että tuloksena on VAIN varma vammautuminen, silloin ei edes pitäisi aloittaa hoitoa.

tulin siihen tulokseen, että elvyttämisen raja olisi vedettävä 25 viikkoon. sitä nuorempia ei missään tapauksessa.

Vierailija:

Lisäksi lääkäreiden on pakko hoitaa, jos vauvan kunto ja syntymäviikot sitä edellyttävät.

Näitä rajoja pitäisikin siksi muuttaa. Kunnon pitäisi olla parempi ja syntymäviikkoja enemmän, MINUN MIELESTÄNI.

nro 14, keskosen äiti

kun ajattelisin siinä tilanteesa järjellä enkä tunteella.



jos hoidosta huolimatta tulos on vammaisuus, niin EIHÄN SIINÄ OLE MITÄÄN JÄRKEÄ LAITTAA LASTA KÄRSIMÄÄN SIITÄ HYVÄSTÄ, ETTÄ VANHEMPI ON LIIAN HEIKKO/ITSEKÄS LUOPUAKSEEN VAMMAISESTA LAPSESTAAN.

pitää ajatella lapsenkin tulevaisuutta eikä vain omaa itseään.

Minä nimittäin pohdin samaa asiaa mielessäni juuri alkuillasta.

Näin kaupassa käydessäni hyvin vammaisen lapsen. Näimme hänet jo parkkipaikalla kun äiti laittoin häntä pyörätuoliin.

Lapsi oli jo hyvin iso, varmaan 7-10 vuotias. Kaupassa tämä lapsi alkoi huutamaan (kuten monet -meidänkin- terveet lapset). Huomio kiinnittyi erityisesti äidin hyvin väsyneeseen olemukseen...

Mietin jo kaupassa, että miksi / miten ihmeessä äiti käy kaupassa noinkin vammaisen lapsen kanssa. Siinä kun on tosiaan työtä, nostaa lapsi pyörätuoliin, tehdä ostoksia, kestää ison (isokokoisen) lapsen uhma ja huuto.. Itse en jaksaisi.

Asia jäi pyörimään mieleeni, odotan itse vauvaa. Minulla on jo kolme tervettä lasta, jäin pohtimaan että vieläkö minulle annetaan lahjaksi neljäs terve lapsi.

Entä jos lapsi ei olisikaan terve?

Hoitaisin varmaan kotona niin kauan kuin jaksaisin. Toivottavasti mahdollisimman pitkään. En kyllä tiedä kuinka kestäisin eroa omasta lapsestani. Eli saisi kyllä olla todella loppuunpalanut, jotta voisin viedä lapseni laitokseen, vieraiden hoidettavaksi.

kun sellaisen nyytin syliinsä saisi.

Lapsen kasvaessa olisi ehkä koti/hoitokoti -yhdistelmä käytössä

Olisi varmasti raskasta ja vaikeaakin, mutta olisin kuitenkin onnellinen uudesta lapsesta.

Kysymyksenä aika vaikea vastata. Mitä kukakin käsittää vaikeavammaisella??? Voihan olla vaikka kuinka vammainen tahansa, mutta äly " pelaa" tai vaikeasti kehitysvammainen, jonka äy alle5. Itsellä sellainen tunne, että pitäisin.

Jos lapseni olisi oikein vaikeasti vammainen , niin vain siinä tilanteessa, että lääkärit sanovat ettei hänen kotihoitonsa ole mahdollista niin pakko olisi siinä tilanteessa luopua hänestä ja antaa muiden hoidettavaksi. Vaikeaa se olisi varmasti :(

siis pitäisin vaikka olenkin hermoheikko ja syön mielialalääkkeitä, silti pitäisin. Arvioisin elämäni sen tilanteen mukaan mikä eteeni sattuu ja lisäisin lääkitystäni. Elämä ei ole tarkoitettu helpoksi, mutta en tuomitsisi jos joku päättäisi toisin. Hoivaviettini on kuitenkin sellainen etten haluaisi antaa muitten hoitoon. Itselläni on 2 onneksi tervettä lasta ja olen kotona hoitanut 3 v. saakka. Jokainen tekee tietysti miten parhaakseen näkee.

Lapsihan on minun ja minun velvollisuuteni ja oikeuteni on hoitaa häntä. Shokki olisi kova ja varmaan tunteet kävisi ties missä, mutta jättäisin lapseni sairaalaan...? Vauvahan on pieni ja minulla on velvollisuuteni äitinä.

Vierailija:

Lapsi oli jo hyvin iso, varmaan 7-10 vuotias. Kaupassa tämä lapsi alkoi huutamaan (kuten monet -meidänkin- terveet lapset). Huomio kiinnittyi erityisesti äidin hyvin väsyneeseen olemukseen...

Kysyy kahden uhmaikäisen ja yhden murrosikäisen uuvuttama äiti, joka kokee lepona sen, että pääsee pelkästään vaikeavammaisen lapsen kanssa liikenteeseen. Vaikka vaikeavammainen lapseni joskus hermostuukin, hän on kuitenkin huomattavasti rauhallisempi tapaus, kuin uhmikseni =)

Tunnen erään neljän lapsen äidin jonka nuorin on vaikeavammainen, en muista mikä nimi sillä vammalla on mutta poika on täysin veltto, ei tule koskaan liikkumaan, ei puhu, ei edes ääntele eikä tunnista vanhempiaan tai ketään ylipäätänsäkään. elinikä ennuste max. 10v. mies ie jaksanut siinä kelkassa vaan otti avioeron. lasta kun ei äidin mielestä saa ikinä luovuttaa mihinkään hoitolaan edes viikonlopuksi (pitää kärsiä, jeesus sitten palkitsee) Todella raskasta täytyy olla hänellä, yh ja paljon lapsia. mutta kaikki kunnioitukseni, musta ei samaan olisi.

Jos meille syntyisi vammainen lapsi. Ottaisin hänet kotiin, hoitaisin häntä kotona niin pajon kuin mahdollista, jäisin töistä pois. Se on vaan elämää, itse se on alkuunlaitettu ja vastuu kannettava loppuun asti. Eikä lapsen vammaisuus voi tehdä hänestä vähemmän rakastettavaa. Jos näin on, ei äiti ole vielä kypsä äidiksi ja joutaisi jäädä ilman lapsia kokonaan!

mutta varmasti käyttäisin myös palveluja. Eli lapsi kävisi aina silloin tällöin esim. viikon jaksolla hoitolaitoksessa. Kuntoutus- ja terapia- yms. hoitojaksoja saattaa tällaisella lapsella tulla vastaan kyllä muutenkin.

En tietenkään voi niin sanoa, että se äiti oli uupunut sen lapsen takia!

Kiinnitin vain huomiota äidin väsyneeseen olemukseen.. Syy voi olla ihan mikä tahansa, esim. vaikkapa huono parisuhde, flunssa tai vaikka viime yönä koettu migreeni.



t. 32

Vierailija:

olen asiaa pohtinut, ja kyllä asia on niin, että jos synnyttäisin hyvin vaikeastivammaisen lapsen, en ottaisi sitä sairaalasta mukaani.

en pystyisi enkä jaksaisi huolehtia sellaisesta.

rumasti sanottu, mutta se on totuus.

mun yksi kaverini sanoi, että hän ajatteli, että jos lapsi on vammainen hän jättää sen suoraan sairaalaan. Kun lapsi syntyi, hän sanoi, että ihan sama vaikka ei olisi syntynyt kuin pää, hän olisi ottanut sen mukaan. Vastasynnyttäneen äidin mieli on niin erilainen.

Vierailija:

Kaupassa tämä lapsi alkoi huutamaan (kuten monet -meidänkin- terveet lapset). Huomio kiinnittyi erityisesti äidin hyvin väsyneeseen olemukseen...

Mietin jo kaupassa, että miksi / miten ihmeessä äiti käy kaupassa noinkin vammaisen lapsen kanssa. Siinä kun on tosiaan työtä, nostaa lapsi pyörätuoliin, tehdä ostoksia, kestää ison (isokokoisen) lapsen uhma ja huuto.. Itse en jaksaisi.

Joten spekulointi siitä, miksi äiti käy lapsensa kanssa kaupassa on sillä tavalla vähän turhaa. Lisäksi et voi tietää, vaikka ko lapsen kanssa voisi sujua ihan hyvinkin kauppareissut, eli eivät ne aina helvettiä välttämättä ole.

Lisäksi myös vammaisen on hyvä nähdä kaikenlaista ympäristöä, myös ihmisiä. Tai siis näin ajattelen, kun samassa maailmassahan me kaikki elämme. Eikä kukaan ylhäältä käsin sääntöjä sanele.

t. vammaisen pojan yh-äiti

monet vammaisen lapsen vanhemmat ovat hyvin väsyneitä. mitä vaikeampi vamma sitä raskaampaa vanhemmille.

oma lapseni keskivaikeasti kehitysvammainen. siinä menee raja. en huolisi vaikeasti vammaista lasta. omankin lapsen raivokohtaukset ovat kyllä uuvuttaneet.

monesti ne käytöshäiriöt ovat ne mitkä perheen uuvuttaa. keharin mailma on niin sekava,kun on puheenymmärtämisessä vikaa.

yhtä helvettiä oli pari vuotta. onneksi nyt hiukan helpottanut.

Jos joutuisin laittamaan lapseni laitoshoitoon, niin kyllähän hän edelleen olisi minun lapseni ja kävisin häntä katsomassa niin usein kuin voisin. Kenelle minä muka lapseni " antaisin" ? Valtiolle? Ei vaikeavammaista lasta adoptioonkaan voi antaa.