Surkea peruskoulussa, silti lahjakas/älykäs aikuinen??

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 08:34"]

[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 22:54"]

Jos lapsella on koti jossa ongelmia voi se näkyä peruskoulun todistuksessa. Jokainen ajattleva ihminen varmaan käsittää, että jos ihmisellä on elämässä joitakin häiriötekijöitä on vaikeampi keskittyä koulunkäyntiin. Lapsella tämä on vielä rankempaa kun on muutenkin kehittymässä. Siin olosuhteet ovat mitä ovat vaikka pohjimmiltaan lapi olisi älykäs ja kykenevä oppimaan.

[/quote]vanhempien täytyy suoda lapselle sellaiset kotiolot että siellä voi rauhassa olla ja käydä koulua. Varmasti kotiolot vaikuttaa, lapsi häiriköi tunnilla, haistattelee yms.

[/quote]

Minä olin todella huono peruskoulussa, mutta en häiriköinyt tunnilla, enkä tehnyt mitään muutakaan mikä olisi kiinnittänyt huomion. Istuin hiljaa omalla paikalla, ja kaikki aika meni jännittämiseen ja pelkäämiseen, mitään ei jäänyt päähäni tunneilta. Tunsin itseni tyhmäksi luuseriksi, joka ei vaan tajua kun kaikki muut ympärillä ymmärtää heti. Kotona sain joskus kirittyä jonkun asian kiinni, mutta kotiolot oli sellaiset, ettei sielläkään oikein voinut muuhun keskittyä kuin eräänlaiseen pärjäämiseen (olin paljon yksin teini-ikäisenäkin, pelkäsin pimeää, pelkäsin ihmisiä... minulla oli todella etäiset ja julmat vanhemmat ja äitipuolikin). 

Peruskoulun viimeisellä luokalla, kun olin ollut kolme vuotta yksin ja sinnittellyt (minua kiusattiin jättämällä ulkopuolelle kaikesta), luokanvalvojani huusi minulle kasvot punaisina että "sinusta ei koskaan tule mitään, ei edes työtöntä". Se oli elämäni nyöryyttävin hetki, siis sen astisen elämäni. Minä, joka kuitenkin halusin ymmärtää, olin kiinnostunut asioista ja haaveilin opiskelusta, sain kuulla ettei kukaan uskonut minuun.

Sittemmin yritin pysyä poissa kaikkien tieltä. En juonut, en käyttänyt huumeita, en ollut holtiton... olin vain piilossa ja luulin, että olen niin tyhmä, ettei minusta ole mitään hyötyä missään. Onneksi pääsin erääseen ns. paskaduuniin jossa oli loistava työpaikkalääkäri. Hänen kauttaan pääsin "lepäämään" ja hoitoon, ja kappas, kun masennus ja paha paniikkihäiriö alkaa olla taltetutettu huomaan, että minä EN ollut tyhmä, en todellakaan.

Minä pelkäsin ihmisiä. Ja suorittamista. Ja auktoriteettejä.

Ja minulla on oma tapani oppia. 

[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 21:47"]

Kuinka mahdollista tämä on, oikeasti?

[/quote]Miten lahjakas ja älykäs voi olla preruskoulussa surkea? Turhautunut voi olla monia kertoja kun edetään hitaasti. Lahjakas kerran lukee niin se on siinä.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 08:43"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 08:32"]

[/quote] Vanhempien täytyy kannustaa lasta koulunkäynnissä, innostaa, motivoida, kehua . Pojat ei sopeudu kouluun, mikä siinä on? Ei ennen puhuttu sopeutumisvaikeuksista. Se on nykypäivän trendi. Poikani ei paljoa lukenut, tunnilla kuunteli ilmeisesti keskittyneesti ja koko peruskoulun ajan oli ka yli 9 . Varmasti turhautui monia kertoja kouluaikana.

[/quote]

ehkä muidenkin kuin vanhempien.

Eennen ei puhuttu sopeutumisvaikeuksista, koska ennen oltiin ihan avoimesti sitä mieltä,ettei kaikkien kuulukaan käydä koulua, poikien sen enempää kuin tyytöjenkään. Menkööt töihin, niin eivät ehdi pahantekoon, ajateltiin "alemmista kansanosista" liika koulutus saisi vain köyhät hyppimään parempiensa nenille.

Se että jostain ongelmasta ei ennen puhuttu, ei välttämättä tarkoita, että asiat edes siinä suhteessa olisivat ennen olleet paremmin, vaan ehkä sitä, että eri aikoina on erilaisia asioita pidetty toivottavina tai ongelmina.

[/quote]Nimenomaan vanhempien tuki on tärkeää, kehua kun on aihetta, innostaa ja arvostaa. Arvostaa lasta, arvostaa opettajaa, siitä se lähtee.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 08:43"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 08:32"]

[/quote] Vanhempien täytyy kannustaa lasta koulunkäynnissä, innostaa, motivoida, kehua . Pojat ei sopeudu kouluun, mikä siinä on? Ei ennen puhuttu sopeutumisvaikeuksista. Se on nykypäivän trendi. Poikani ei paljoa lukenut, tunnilla kuunteli ilmeisesti keskittyneesti ja koko peruskoulun ajan oli ka yli 9 . Varmasti turhautui monia kertoja kouluaikana.

[/quote]

ehkä muidenkin kuin vanhempien.

Eennen ei puhuttu sopeutumisvaikeuksista, koska ennen oltiin ihan avoimesti sitä mieltä,ettei kaikkien kuulukaan käydä koulua, poikien sen enempää kuin tyytöjenkään. Menkööt töihin, niin eivät ehdi pahantekoon, ajateltiin "alemmista kansanosista" liika koulutus saisi vain köyhät hyppimään parempiensa nenille.

Se että jostain ongelmasta ei ennen puhuttu, ei välttämättä tarkoita, että asiat edes siinä suhteessa olisivat ennen olleet paremmin, vaan ehkä sitä, että eri aikoina on erilaisia asioita pidetty toivottavina tai ongelmina.

[/quote]Wilmassahan näkyy jos ollut tunnilla aktiivinen niin tulee hyvä merkintä.

Minä olin sellanen seiskan oppilas sekä peruskoulussa että lukiossa. Lintsasin enkä ymmärtänyt yhtään opiskelun merkitystä. Vasta lähes kolmekymppisenä, kun en halunnut enää tehdä työtä, josta en saanut tarpeeksi haastetta enkä rahaa ja tunsin, että kykyni valuu hukkaan, hain opiskelemaan. Ensin AMK-tutkinto (josta muuten on ollut valtavasti hyötyä) ja tämän päälle luin itseni vielä DI:ksi. Opiskelu oli helppoa ja palkitsevaa ja nyt saan sekä sitä rahaa että haastavuutta työssäni, mitä toivoin. Aina on mahdollisuus muuttaa elämän suuntaa, vaikka se peruskoulukin olisi huonosti mennyt. :)

No itse olen huippuälykäs ja opiskelu on minulle helppoa. Hyvät arvosanat eivät juurikaan vaadi paljoa, muistan heti kaiken lukemani ja pärjään naurettavalla lukemisella kokeissa. Mulla on sen vuoksi nyt kaksi ammatttitodistusta täynnä kiitettäviä.

Mutta se peruskoulu... kun on koulukiusattu + perheväkivallan uhri, niin kyllä se näkyy koulunkäyntimotivaatiossa ja arvosanoissa. Peruskoulussa olin vuodesta vuoteen noin seiskan keskiarvolla. Jätin peruskoulun kesken ja kävin sen myöhemmin loppuun iltalukiossa, josta jatkoin varsinaiseen lukioon hyvällä menestyksellä. Itsetunto kasvoi kun lukiossa yhtäkkiä sainkin hyviä numeroita, joista en voinut perukoulussa kuin haaveilla. Huomasin, että omaan hyvän lukupään, enkä olekaan ollut tyhmä, ainoastaan olosuhteiden ja muiden ihmisten pahuuden uhri.

Korjasin elämäni opiskelemalla ja opiskelemalla lisää. Nyt taskussa kaksi ammattitutkintoa, joista olen enemmän kuin ylpeä. Täällä av-palstalla ei sitä ehkä arvosteta, mutta se ei mun ylpeyttäni sumenna. Pääsin helposti jopa yliopiston pääsykokeista läpi, piti vaan kokeilla ja todistaa itselleni, että pääsisin sinnekin halutessani ;)

up

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 09:03"]

[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 21:47"]

Kuinka mahdollista tämä on, oikeasti?

[/quote]Miten lahjakas ja älykäs voi olla preruskoulussa surkea? Turhautunut voi olla monia kertoja kun edetään hitaasti. Lahjakas kerran lukee niin se on siinä.

[/quote]

Minä en saanut kovin hyviä numeroita yläasteella. En ollut motivoitunut ja totta puhuen tiesin, että minua haukutaan hikariksi, jos pärjäisin hyvin. Siksipä yläasteen keskiarvoni ei kovin häävi ollut. Lukiossa pärjäsin kuitenkin jo erinomaisesti. Ainoa aine mistä sain niinkin huonoja numeroita kuin kaseja oli ruotsi ja sekin johtui pitkälti siitä ettei kyseinen aine minua kiinnostanut.

Mulla peruskoulu, varsinkin yläaste meni heikolla menestyksellä. Kotona ongelmia ja ei kiinnostanut. Nyt yliopistossa ja aiemmissa opinnoissani luokkani paras. Eli ei toivotonta, tosin olen joutunut kertaamaan monia perusasioita itsenäisesti.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 04:19"]

Tiedän pari tyyppiä joiden keskiarvo peruskoulussa oli kutosta-seiskaa, nykyisin haaveilevat väikkärin pusaamisesta yliopistolla (ei tosin miltään ns. kovalta alalta). Eli ovat muuttuneet jossain vaiheessa "fiksuiksi". Kummallakaan ei perusällissä vikaa, mutta onhan siellä taustalla pakko olla jotain häikkää jos ei peruskoulua pääse edes kasin keskiarvolla läpi. Itsekään en hirveästi lueskellut enkä hikettänyt, silti lukuaineiden keskiarvo oli ysin pinnassa. Eli teiniangsteista huolimatta peruskoulussa nyt vaan kerta kaikkiaan pärjää normaaliälyinen ihminen jos vaan yhtään viitsii yrittää.

Näillä tietämilläni tyypeillä arvioisin olevan taustalla jonkinlaista oireyhtymää, ainakin AD(H)D, mahdollisesti myös kaksisuuntaista lievänä. Yliopisto sitten voi sopiakin tuontyyppiselle ihmiselle. Täytyy kyllä sanoa, etten hirveästi arvosta ihmistä joka on teininä perseillyt oikein huolella, vaan se kertoo hankalasta persoonallisuudesta ja mahdollisesti kodin ongelmista. Vaikka olisikin teinix ja pönttöpää niin koulu kyllä pitäisi hoitaa....

[/quote]

Minulla peruskoulu meni vähän miten sattui ja huonoin keskiarvo taisi olla 6,7. En usko, että koko ala-asteella oli kertaakaan yli 7 keskiarvo. Hiukan petrasin yläasteella, mutta lukio meni jälleen tosi huonosti. Menin kuitenkin yliopistoon, jossa pärjäsin loistavasti ja teen nykyisin väitöskirjaa.

Ja syy tähän kaikkeen lienee pelontäyteinen ilmapiiri kotona, minkä johdosta en muista lapsuudestani tai kouluajoista oikein mitään.

Isäni oli aikoinaan todella surkea koulussa. Kuulemma sai ehdot monestakin aineesta, pääsi juuri ja juuri oppikouluun, vietti aikansa rellestäen ja oli hirveä aivan kauhukakara. Ei kuulemma muutenkaan ymmärtänyt ollenkaan opittavia asioita. Jotenkin päätyi sieltä sitten kuitenkin lukioon, kirjoitti hyvät paperit. Nykyään on opiskellut tohtoriksi asti, ja on alansa huippuja Suomessa :). Eli kyllä se ihan mahdollista on.

Minä taas olen aina ollut ihan keskiverto oppilas. En koskaan erityisemmin loistanut missään, päädyin kuitenkin lukioon ja sain ok paperit. Vasta lukion jälkeen olen ymmärtänyt, että miten opin. Yliopistossa puhkesin "kukkaan" jos nyt näin voi sanoa. Oppiminen on minulle nykyään helppoa :).

Mielestäni peruskouluissa ja lukioissa pitäisi enemmän opastaa oppilaita siihen, että löytäisivät oman oppimistyylinsä. Minä olin ihan hukassa, alleviivailin kirjoja käskystä. En opi sillä tavalla, mutta en tiennyt vaihtoehtojakaan..

Eikös sekä Sauli Niinistön että Alexander Stubbin koulumenestys ollut aika huonoa?