Teinitytön viiltely

up

up

Haista paska.

Itsensä vahingoittaminen on aina vakava oire. Olet itse selvästikin mies kun et mitään tästä ymmärrä. Nykytytöillä on todella rankkaa kun heihin kohdistuu hirveät paineet jo pikkutyttönä ja yliseksuaalinen kulttuuri altistaa heidät jatkuvasti kaltoinkohtelulle. Ei ihme että tytöt oireilevat.

Toivottavasti itselläsi ei ole eikä koskaan tule olemaankaan lapsia kun kehtaat kutsua pahoinvoivaa tyttölasta "lortoksi".

Olet kuvottava ihminen.

Olin itsekin kympin tyttö, viiltelin joskus yläasteikäisenä. Ihan suoraan sanoen olin masentunut pelkästään sydänsurujen vuoksi. Vanhempani ja sisarukseni olivat ihania, mutta masennuin kun en saanut vastakaikua ihastukseltani. Tilanne kuitenkin kohentui, kun sitten myöhemmin kohtasin "ensirakkauteni", joten varmasti sinunkin tyttösi pääsee sydänsuruista yli!

Mutta älä kuitenkaan missään nimessä vähättele hänen rakkausmurheitaan. Se tuntuu siinä iässä pahalta ja saa ajattelemaan, että äiti ei ymmärrä eikä välitä. 14 vuotiaana ja sydänsuru oikeasti tuntuu maailman lopulta, muistan sen tunteen kuinka kamalaa se oli! Koita jutella hänen kanssaan, mutta älä painosta. Sano hänelle, että viiltely ei ole mikään keino ja että vanhempana harmittaa ne arvet käsissä. Itseäni ainakin harmittaa. Yritin kai viiltelyllä saada huomiota ihastukseltani. Seuraava poikaystäväni jotenkin "paransi" minut ymmärtämällä ja se hänen kanssaan vietetty aika auttoi ymmärtämään, että se hetkellinen sydänsuru kyllä unohtuu :)

Siis edellisen oli tarkoitus mennä tuolle "lortto hakee huomiota"-tyypille, en tiedä miksi ei näy vastauksena.

9 lisää vielä, että kannattaa vahtia syömistä! Itselläni oli samoihin aikoihin syömishäiriön oireita, koska ajattelin, kun en saanut ihastukseltani vastakaikua, olevani liian lihava. Lopetin sitten syömisen. Siihen kannattaa puuttua, vaikka teini vastaan kapinoisikin, koska syömishäiriö ei ole hyvä asia! Ja anoreksiakin on nimenomaan se kympin tyttöjen sairaus.

Yleensä ns kympin tytöt tähän sortuvatkin, kun ovat ja vaativat täydellisyyttä, sitten se puretaan tähän... Surullista. Teillä on lohdullista se, että viiltely ei ole jatkunut, vaikka eihän se mitään tarkoita, osaa ne viillellä näkymättömästikin.

Meillä on armon aikaa tämä kevät, sitten hoitoon, jos ei itse osaa, ei huoli apua tms. Jouluna alkoi meilläkin...

Itse jo huolestuin, kun tyttäreni ystävä kirjoitti eräässä ryhmässä harkitsevansa itsemurhaa sen takia, että tuli riitaa yhden kaverin kanssa. Tuo ko. kaveri on aika suosittu eli voisi kyllä tehdä ikävät oltavat tuolle ystävälle, mutta aika huolestuttava tuo itsemurhakommentti silti. Tyttäreni kyllä lohdutti ja tuki ystäväänsä, muttei halunnut puuttua muuten riitaan. Itse mietin, että pitäisikö kertoa ko. ystävän äidille itsemurhapuheista, mutta sillä pettäisin oman lapseni luottamuksen ja ystävä saisi tietää tyttäreni kertoneen asiat minulle. Tilanne kuitenkin ratkesi jotenkin ja todellista mahdollisuutta ko. tilanteessa ei itsemurhaan ollut eli siksi en reagoinut heti. En siis ollut huolissani ystävän hengen puolesta, enemmän epäilen sen olleen huomionkerjäämistä, mutta eihän tuollainen huomionkerjääminenkään kai normaalia ole.

Monet ovat varmasti sitä mieltä, että täytyy ehdottomasti kertoa ystävän äidille, mutta itse mietin, että sillä menetän mahdollisuuden seurata tilannetta jatkossa ja ehkä jopa rikon tyttäreni ja hänen ystävänsä välit, josta seuraisi vain lisää harmia ko. ystävälle. Tyttäreni ei ole riippuvainen tuosta ystävästä, mutta ystävälle tilanne saattaisi olla huono. En tosin olisi koskaan uskonut ystävän heittävän tuollaisia juttuja, vaikka muuten onkin hyvin huomionhakuinen.

Mihin perustatte väitteenne, että suurin osa viiltelijöistä on ns. kympin tyttöjä? Kyseenalaistan tuon vahvasti.

Ei kaikki ole, toinen ryhmä on ne, joilla on päihde yms. ongelmaa. Ne tytöt (ja joskus pojatkin) joiden lapsuus on ollut traumaattinen ja hankala. Tämä taitaa olla suuremi ryhmä, mutta osa on näitä ns. täydellisiä tyttöjä, joihin AP:nkin lapsi käsittääkseni kuuluu.

lortto hakee huomiota. ignoraa. 

Pikkusiskoni, nyt 18v, on viillellyt ainakin viimeiset 4 vuotta. Koko perhe on jossain vaiheessa käynyt juttelemassa ammattiauttajan kanssa yhdessä ja erikseen, vanhempiani syyllistettiin alkuvaiheessa roimasti. Kun asiaa lopulta tutkittiin tarkemmin, vanhempani saivat vapauttavan huomion, etteivät olisi voineet tehdä mitään toisin. Siskollani on vaikea masennus ja syömishäiriö, molemmat jatkuneet ainakin neljä vuotta.

Toivon totisesti, ettei aloittajan perheessä mennä näin äärimmäisyyksiin (meidän perheessääme vuosien varrella lapsen alkoholiongelmaa, psykiatrisen sairaalan jaksoja ja huostaanotto) ja toivon teille kaikkea hyvää! Jos lapsen suurin paha olo menee ohi pelkällä puhumisella niin teillä on asiat hyvin. Jollei, niin koita saada lapsellesi kaikki mahdollinen apu, niin kuin varmasti äitinä pyritkin. Jaksamisia teille.

Aika iso osahan viiltelijöistä on näitä ns. kunnon tyttöjä, joilla päällisin puolin on kaikki ihan ok, mutta juuri tällaiset esim rakkaussurut, jotka aikuisen mielestä ovat ihan käsittettävissä, aiheuttavat heille tuskaa, jota sitten ei osata käsitellä.

Itse viiltelen, aloitin joskus 13 vuotiaana. Vanhemmat tietää tästä ja käyn psykologilla, mutta vanhemmille en tästä suostu puhumaan. Voitte yrittää jutella tytölle, mutta älkää painostako häntä avautumaan, koska se vaan pahentaa tilannetta.

Jos olisin sinä, varaisin ehkä ajan terveydenhoitajalle, ihan vaan varmuuden vuoksi. Tuo on voinut olla pelkkää kokeilua, mutta tyttärellesi ei saa jäädä sellaista mielikuvaa, että viiltely olisi ratkaisu tai pakokeino johonkin.