haluatko tietää miten sukellusonnettomuudet todella tapahtuivat?
Luulin aina, että kyseessä on kahdesta kuolemasta eri luolastosta, mutta kyseessä onkin ensimmäisen sukeltajan kuolemasta, ja toinen sukeltaja kuolee, koska yritti auttaa! Kronologisesti ei aivan näin tässä järjestyksessä tapahtunut.
Raportin mukaan 2 henken joukkue meni tutkimaan luolastoja jakaantuen siis kahteen joukkueeseen, mutta toisessa joukkuessa toinen jäi kiinni luolastossa, mikä tietenkin vaikutti hengityslaitteistoon. Kaveri huomasi tämän ja yritti pelastaa hänet, mutta kaveri kuoli silmien edessä. Sukeltaja lähti takaisin ja hänellä oli kiire, koska happea oli vain tietyksi ajaksi. Hän meni tavallisesti nopeammin ja oli onnessaan ettei tullut komplikaatiota.
Hän kertoi tästä toiselle joukkueelle, ja toinen joukkue, jossa oli 3 muuta henkilöä, menivät sitten ottamaan ruumiin ylös. He huomasivat, että kaveri oli tiukasti kiinni ja alkoivat käsittelemään hänen laitteistoa, mutta sitten toiselle sukeltajalle tuli ongelmia oman hengityslaitteiston kanssa ja hän menehtyi. Sukeltajat lähtivät takaisin ylös.
Joten ei siis ihme, että he halusivat onnistua tässä. Toinen kaveri kuoli heidän oman sukellusoperaation takia.
Korjatkaa jos olen väärässä!
Tässä epävirallinen seloste:
https://docs.google.com/file/d/0B-iDm0Pmt3MYU3hxb0tZS3llTGpWVnZ0RWlPeDY5NTJybFVF/edit?pli=1
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 18:51"]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 17:51"]
mulle arkielämä on ihan tarpeeksi extremeä. olen onnellinen, jos selviä suojatienylityksestä hengissä. mitäs läksivät?
[/quote]
Kaltaistensa takia sullakin on maailmasta suurempi tietämys kun lähin suojatie.
[/quote]
Juu, tuolla reissulla olikin tosi suuri tieteellinen merkitys...
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 17:51"]
mitäs läksivät?
[/quote]
Vitsi sä oot kyl kovis!
Ainakin intterwebissä.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 14:35"]
Ymmärsin Hesarin jutusta, että molemmilla kuolleilla oli perheet ja lapsia. En ymmärrä sitä, että pienten lasten isät eivät aseta perhettään etusijalle, vaan lähtevät tällaisille hengenvaarallisille sukellusreissuille. Tavallisessakin elämässä on vaaroja, mutta tällaiset retket ovat riskin maksimoimista. Artikkelissa selitettiin, että tappava hiilidioiksidi- tai happimyrkytys voi tulla aivan yhtäkkiä ja varoituksetta - riittää että hätäännyt jostain asiasta ja vähän hengität väärällä tavalla, niin se on siinä.
[/quote]
Linkin takaa lainattu:
"Hiilidioksidi- ja happimyrkytys tulevat yleensä ilman ennakkovaroituksia. Sukeltaja ei huomaa mitään poikkeavaa, kunnes hän yhtäkkiä menettää tajuntansa, suukappale irtoaa, hän vetää keuhkoihinsa vettä ja hukkuu."
Känkänen yritti rauhoittaa Jari U:ta osoittamalla valollaan linjaköyttä, jota pitkin he etenivät.
”Kysyin, mikä hänellä oli hätänä. Hän huusi jotain, mutta en saanut selvää, mitä.”
Tässä vaiheessa Känkänen ei vielä tiennyt Jari Huotarisen olevan kuollut. Oliko hänen edellään uinut Jari U. ehtinyt nähdä ruumiin ja kääntynyt takaisin?
Jari U. kääntyili oudosti ja vaihtoi suljetun kierron hengityslaitteestaan varakaasuun.
”Yritin rauhoittaa häntä puhumalla. Tarkistin, ettei hän ollut takertunut mihinkään ja että varakaasua tuli. Olin ihan äimänä”, Känkänen sanoo.
”Kun tilanne jatkui, tajusin, että kyse oli jostain muusta kuin rebreather-laitteen viasta.”
Hän ei voinut tehdä mitään, ja hetken päästä Jari U. oli kuollut.
Känkänen ymmärsi, että hänen oli uitava eteenpäin.
Silloin hän näki Huotarisen ruumiin ahtaumassa.
Sen vieressä hän näki Vesa Rantasen räpylät. Rantanen potki voimakkaasti yrittäessään päästä vainajan ohi.
Känkänen huusi Rantaselle, että myös Jari U. oli kuollut.
Lähdetään takaisin, hän huusi.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 15:55"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 14:35"]
Ymmärsin Hesarin jutusta, että molemmilla kuolleilla oli perheet ja lapsia. En ymmärrä sitä, että pienten lasten isät eivät aseta perhettään etusijalle, vaan lähtevät tällaisille hengenvaarallisille sukellusreissuille. Tavallisessakin elämässä on vaaroja, mutta tällaiset retket ovat riskin maksimoimista. Artikkelissa selitettiin, että tappava hiilidioiksidi- tai happimyrkytys voi tulla aivan yhtäkkiä ja varoituksetta - riittää että hätäännyt jostain asiasta ja vähän hengität väärällä tavalla, niin se on siinä.
[/quote]
Linkin takaa lainattu:
"Hiilidioksidi- ja happimyrkytys tulevat yleensä ilman ennakkovaroituksia. Sukeltaja ei huomaa mitään poikkeavaa, kunnes hän yhtäkkiä menettää tajuntansa, suukappale irtoaa, hän vetää keuhkoihinsa vettä ja hukkuu."
[/quote]
Toiset rebreather laitteet varoittavat kun hiilidioksidi tasot nousee liian suureksi. Kyseisellä sukelluksella ollut V. Rantanen sanoi, että hänellä on sellainen laite käytössä eli vastaavalla laitteella sukeltavalla ei ainakaan hiilidioksidimyrkytys tule varoittamatta. Rantanen siis kertoi ko. asian Nybergin ohjelmassa ei tässä hesarin jtussa.
Patrik Grönqvist ei voinut nousta pintaan vielä moneen tuntiin. Mitä tekee ihminen, jonka on odotettava pimeässä kaksiasteisessa vedessä yksin seitsemän tuntia ja joka ajattelee toveriensa kuolleen?
Grönqvist ajatteli perhettään ja kaverien kanssa tehtyjä ryyppyreissuja. Hän piti kiinni seinämien kivistä, sillä pimeässä vedessä on vaikea pysytellä paikoillaan. Sukellusskootterin akussa oli vielä virtaa, jota hän saattoi käyttää joko lamppuunsa tai kuivapuvun alla olleeseen lämpöliiviinsä mutta ei yhtä aikaa molempiin. Oli joko kylmä tai pimeä.
Välillä hän ui ympyrää.
”Pelotti niin saatanasti, että onko ne kaikki jääneet sinne”, hän sanoo.
Hän oli tehnyt pitkiä dekoja ennenkin, mutta ei näin kylmässä vedessä.
Jossain Grönqvistin takana tappoi aikaa Vesa Rantanen, joka teki omia etappipysähdyksiään. Mutta sitä Grönqvist ei tiennyt.
Rantanen pysytteli lähellä linjanarua. Välillä hän makasi pohjassa ja odotti. Kun tuli kylmä, hän teki uintipotkuja, kädet seinämää vasten.
Hän oli hankkinut matkaa varten uuden aluspuvun, ja hänellä oli tarpeeksi argonkaasua, jota hän syötti kuivapuvun alle lämmön ylläpitämiseksi. Kömpelöiden kumihanskojen alla hänellä oli thinsulate-sormikkaat. Kuivapuvun neopreenikenkien alla lämmittivät villasukat.
Hänen pisin sukelluksensa ennen tätä oli kestänyt kuusi tuntia. Se tulisi kohta täyteen.
Luolan toisessa päässä Kai Känkänen teki omia paineentasauspysähdyksiään. Hän yritti tehdä olonsa mahdollisimman mukavaksi. Hän riisui ylimääräisiä varusteitaan ja kiinnitti ne ohjausköyteen.
Oli hirveän kylmä. Kylmyys kävi päälle heti, jos oli yhtään paikoillaan. Hän ui ympäriinsä pysyäkseen lämpimänä.
Välillä hän asettui makaamaan kattoon selkä kohti pohjaa. Kun sormet alkoivat kylmettyä, hän liikutteli niitä ja nosti kätensä ylös, niin että kuivapuvun sisällä oleva ilma nousi sormiin.
Koko ajan päässä jyskytti hirveä syyllisyys siitä, ettei hän ollut pystynyt auttamaan Jari U:ta eikä Rantasta.
Hän yritti arvailla, mitä oli tapahtunut.
Hän mietti, oliko myös Grönqvist kuollut.
Tunnit kuluivat.
Hän avasi viimeisen happipullon venttiilin.
Pullon mittarin viisaria oli vaikea erottaa hämärässä, eikä hän ollut varma, paljonko happea oli jäljellä.
Hän yritti keksiä muuta ajattelemista. Kotona vantaalaisessa rivitalossa olivat puoliso ja kolme lasta, joista nuorin oli kahdeksan.
Tuosta Hesarin jutusta ymmärrätte taas, mihin ammattitoimittajia tarvitaan. Ei ihan kansalaisjournalismina tuollainen sujuisi.
Aikamoinen selviytymistarina oli. En arvannut, että kolmella muullakin oli homma oli noin liipaisimella.
Niin, pitää elää elämänsä turvallisesti, ettei vaan kuole!
Jos av-mammalta kysyttäisiin, niin varmaan kypärien pakkokäyttö 24/7 pitäisi säätää lakiin. Kaikkien prioritettiinä ei ole hissutella itseään hengiltä (jossain vaiheessa) vaan niinkq elää sit elämäänsä, eri ihmiset eri tavalla.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 14:35"]
Ymmärsin Hesarin jutusta, että molemmilla kuolleilla oli perheet ja lapsia. En ymmärrä sitä, että pienten lasten isät eivät aseta perhettään etusijalle, vaan lähtevät tällaisille hengenvaarallisille sukellusreissuille. Tavallisessakin elämässä on vaaroja, mutta tällaiset retket ovat riskin maksimoimista. Artikkelissa selitettiin, että tappava hiilidioiksidi- tai happimyrkytys voi tulla aivan yhtäkkiä ja varoituksetta - riittää että hätäännyt jostain asiasta ja vähän hengität väärällä tavalla, niin se on siinä.
[/quote]
Kohta tämä olisi tarjolla elokuvana "Takaisin pintaan"
Vierailija kirjoitti:
Sukeltajaliiton sivuilla on nyt julkaistu raportti siitä, miten pelastusoperaatio toteutettiin. Pitkään ja huolella suunniteltu tehtävä, johon osallistui monta henkilöä. Todelliset ammattilaiset asialla!
Kunnia heille.
Tai sitten ei, sekä itse sukelluksessa, että nostooperaation aikana tehtiin useita amatöörimäisiä virheitä. Ei ihme, että pari jäi matkan varrelle.
Yksin ei sukelleta, tätä toistui useaan molemmilla reissuilla, Se, että ollaan samassa luolassa ei ole parisukellusta. Laitteita ei tarkastettu kunnolla. Turva arsenaalia ei ollut riittävästi. Pinta, ja turva sukeltajia ei ollu tekalla sukelluksella.... tätä voisi jatkaa aika paljon vielä!
Mä en kanssa ymmärrä, että miksi näistä kavereista yritetään tehdä sankareita? Sukellukset eivät todellakaan olleet hyvin suunniteltuja ja varotoimenpiteissä puutteita. Ympäristö osittain tutkimaton ja erittäin vaarallinen. Sukellusryhmän omien virheiden takia kuolleet kaverit haettiin pois viranomaisten kieltoja uhmaten. Ymmärrän että halusivat auttaa omaisia ruumiiden palauttamisella ja kiillottaa omaa julkisuuskuvaansa. Koko leffa olisi pitänyt haudata onnettomuuksien myötä, mutta pitihän tuotantoyhtiön saada rahoille jotain vastinetta. No ehkä elokuva toimii varoituksena niille, jotka haaveilevat luolasukeltamisesta.
Ahdistavin harrastus mitä kuvitella omalle kohdalle voisin. Pyörryttää lukea jo tuota hesarin tarkoin kuvailtua juttua onnettomuudesta. Nuo videot, uhhhh, paniikki...!
Mielestäni kuitenkin jokseenkin vittumaista ilkkua kuolleille ja mukana olleille mitäsläksittelyä. Tiedostavat varmasti tuon alan harrastajat kuinka vaarallista touhu pahimmillaan on. Yksi noista ollut jo kolmessa kuolemaan johtaneessa sukelluksessa mukana, jos nyt ei nimet menneet ihan sekaisin.
Aihe kuienkin olisi mielenkiintoinen, ja perehtyisin lisää, ellei tämä myötäahdistus olisi niin suuri.
Extreme-urheilussa ottaa aina tietoisen riskin. Pienten lasten vanhempien kohdalla en kyllä ihan ymmärrä tuota itsekkyyttä. Pakko saada adrenaliinihumala silloin tällöin, vaikka henki lähtisi? Mitäs perheestä?