Mitä mieltä olette?
Avopuolisoni muutti pois yhteisestä kodista tammikuusta. Halusi kuulemma erota. Syyksi ei voinut mitään nimetä. Laitoin vain viestiä 2 viikon päästä, että hänen postit kerääntyy ja vaikuttaa tärkeältä postilta. Hän kysyi milloin voi hakea. Vastasin ja sanoin että tän jälkeen hän ei kuule minusta enää. Ei ole yhteisiä lapsia, joten ei ole tarvetta. Silloin hän jotenkin muutti mielensä ja halusi silti tapailla. Olin 2 viikkoa niin onneton, en syönyt, nukkunut.. Itkin melkein vain. Oli minulle vaikeaa tavata ekaa kertaa uudelleen, tuntui vieraalta ihmiseltä kun oli vaan pystynyt menemään noin. Tavattiin muutaman kerran, on sekä ikävä mutta koko ajan mietin voinko sillä tavalla enää luottaa häneen. Hän ei taida ymmärtää miten hän sydämmeni särki. Pääsekö tästä ohi, vai pitäisikö vaan sanoa ettei pysty?
Jaa-a, vaikeita kysymyksiä. Ei noihin voi kukaan sinun puolestasi vastata. Mitäs jos menisit juttelemaan psykologille tmv, niin saisit vähän perspektiiviä ja purettua mieltäsikin?