Kuinka hyvin tiedätte teinienne elämästä

Up

Salaisuuksia on, osasta mulla on vähän hajua, mutta paljon on poissa mun tiedosta. Kertoo mulle kyllä paljon asioitaan, mutta tiedän, että paljon jää kertomatta.

En tiedä läheskään kaikkia, mutta luulen salaisuuksien silti olevan enemmänkin pieniä ja arkipäiväisiä kuin suuria mörköjä.

En vakoile, mutta en myöskään oleta, että minulle vastataan avoimesti tai yksityiskohtaisesti kysymyksiini - koska vastaukset ovst usein kaksikirjaimisia, kuvitelma olisikin mahdoton. Sen sijaan uskon, että kun pysähdyn kunnolla kuuntelemaan teiniäni aina silloin kun hän puhuu omasta aloitteestaan, pysyn selvillä siitä, onko kokonaiskuva kunnossa vai ei ja ovatko ne salaisuudet hyviä vai pahoja ja pieniä vai isoja. En välttämättä sitä, mitä ne ovat, vaan juuri sitä, että onko kaikki isommassa mittakaavassa kunnossa vai ei.

En usko, että mitään hirmu suuria salaisuuksia on. Tietenkään teini ei kaikkea elämästään kerro, mutta enhän nyt KAIKKEA haluaisi tietää puolisosta tai ystävistänikään.

Luen salaa teinin ask-sivua. Facebookista taitaa olla rajoittanut mun näkemisiä.

Mulla on FB-kavereina myös teinin kaverit, joten pysyn joten kuten kärryillä mikä niitä kiinnostaa ja missä menevät. Myös kaverien vanhempien puh. nrot on tiedossa.

Tähän mennessä ei ole ollut syytä epäillä mitään negatiivista, mutta kun muistan omaa teiniaikaani, niin en ryhdy turhan sinisilmäiseksi.

Luotan siihen, että kertovat, mitä minun täytyy tietää. Varmasti jättävät paljon kertomatta.

En vakoile, en kyttää. Muistan vieläkin niin hyvin, miten oli todella loukkaavaa kun äitini luki salaa päiväkirjaani ja penkoi kaappejani/laatikoitani. Ja olin ihan kiltti tyttö. Vakoilu oli todella pahasta, sillä en koskaan antanut sitä anteeksi äidilleni. Äitini on nyt kuollut, mutta en ole antanut anteeksi. Eikä hän koskaan myöntänyt, että olisi tehnyt jotain väärin, koska hän oli äiti ja sai tehdä mitä halusi.

Näin meillä.

Ensimmäiset 16 vuotta olin aika hyvin kartalla vaikka harva teini nyt kaikkea kertoo mamille. Tyttö oli onneksi aika surkea valehtelija ja hänestä ihan loisti kauas jos oli jotain outoa tekeillä. Pahin murkkuikä oli vasta 15-16v. ja välit oli aika huonot ja oli paljon turhia riitoja ja turhaa vääntämistä ihan arkisistakin jutuista. Nyt tyttö on 17v. ja kaikki taitaa olla ok.

Hän on seurustellut saman pojan kanssa nyt vuoden verran ja asuukin aina viikonloput poikaystävän kanssa. Ei se auta kuin luottaa että elämä kantaa ja tyttö tekee järkeviä päätöksiä. Koulu ja urheiluharrastus ok. Enää ei pidä meitä "natsivanhempina" vaikka ollaan aika tiukkoja kun on seurannut poikaystävän erilaista perhettä jossa ei ole ollut samanlaisia rajoja kuin meillä ja jopa on tyytyväinen kun hänestä on pidetty huolta. 

up