Kuinka kauan omalle lapselle kelpaa se että annat joulu ja synttärilahjaksi halin ja tavallista enemmän äidin rakkautta minkään tavaran ja materiaalisen lahjan sijaan?

Lapsi tietää hyvin että joululahjoja ei kannata toivoa ja pyytää sillä minulta vastaus kerjäämiseen ja kinuamiseen on aina ei. Mutta lapsi sentään saa haleja ja äidinrakkautta joka päivä toisin kuin Ap:n lapsiparka.

Jokainen keksii jonkun pienen lahjan, joka on samalla vähän tarpeellinen ja josta lapsi ilahtuu.

Eikö edes värikyniä voi lahjaksi antaa? Aloitus taitaa olla provo.

Halaukset ei ole mikään lahja, vaan kuuluvat jokaiseen arkipäivään. Lapsi ansaitsee materiaalisen lahjan, koska etenkin pieni lapsi ymmärtää huonosti ei-materiaalisia lahjoja. Lahjan ei tarvitse olla hinnaltaan kallis ja se voi olla vaikka kierrätetty.

Meillä kaiken ikäiset lapset ovat olleet mielissään ihan perinteisistä tavaralahjoista. Niiden arvo on aina sovitettu kulloiseenkin perheen taloustilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttelin juuri 17 vuotiaan tyttäreni kanssa joululahjoista. Teineille on paha ostaa mitään ja jos jotain tarvinnut, niin olemme ostaneet sen silloin. Viime vuosina joululahjakasa on ollut siis hyvin pieni ja ei se ole näyttänyt teinejä häiritsevän ollenkaan, vaan joulumme ovat olleet tosi ihania, rauhallisia ja yjdessäolo hyvän ruuan kanssa on ollut heillekin mieleen.

Tällä 17 vuotiaallamme oli myös muutama viikko sitten synttärit ja silloin löysin hänelle pari hyvää juttua lahjaksi, nyt nekin ideat ovat siis käytetty.

Kuinka, pysyykö teillä lahjatoiveet kohtuullisina? Meillä teini pyytää aina kaikkea älytöntä ja kallista kuten esim langattomia kuulokkeita ja merkkivaatteita. Ei kuitenkaan olla koskaan ostettu vaan annettu kympin seteli ja sanottu että tehköön ja ostakoon sillä mitä haluaa. Mutta AP:n halit ei kyllä meilläkään kelpaisi lapselle lahjaksi.

Onhan tää läppä? Koska langattomat kuulokkeet ja teinien suosimat halvat merkit kuten champion, fila yms. ei oo kyllä kohtuuttomia toiveita. Mutta kai nää on näitä sosiaaliluokka juttuja? Meillä erittäin työväenluokkaset vanhemmatkin on aina tajunnu säästää sen verran että on ollu omalle lapselle antaa enemmän kun kymppi syntymäpäivänä.

Mielestäni yli 40 euroa jostakin vaatteesta on nyt kohtuuton hinta ja merkkivaatteita käytetään pelkästään statussyistä ja että niillä voi rehennellä kavereille. En näe mitään syytä sellaisia ostaa lapselle enkä itsellenikään.

Tämän on pakko olla provo. Eivätkö isovanhemmat/kummit osta lahjoja vaan halivatko hekin?