Yliopistoon nelikymppisenä?

Suosittelen vanhana opiskelemista :) Olen itse tehnyt saman valinnan ja opinnot ovat sujuneet paljon paremmin mitä osasin odottaa, vaikka yötämyötä tenttiin lukeminen joskus tuntuukin raskaalta. Pääasiassa olen nauttinut uuden oppimisesta ja OKL:ssä on kaikenikäisiä opiskelijoita. Näin vanhana asioiden merkityksen ymmärtäminen on mielestäni helpompaa kuin nuorena, on helpompi jäsentää kokonaisuuksia ja reflektoida omaa toimintaa ja oppimista sekä oman ammatti-identiteetin kehittymistä. 

Et ole. Äitini meni yli viisikymppisenä yliopistoon ja ottaa kohta maisterinpaperit ulos. Aikaa ja sitoutumista se on kyllä vaatinut, mutta kuulemma opiskelu on antoisaa ja kokonaiskuva asioista parempi kuin nuorempana. Eli rohkeasti vaan koulun penkille!

Minunkin äitini meni 5kymppisenä yliopistoon ja hoiti vielä koko homman työn ohella. Kokonaista 2 viikkoa piti virkavapaata kun teki gradua.

En olisi hakemassa okl:lle vaan erään kielen opiskelijaksi. Se mietityttää, kun kielet vaativat paljon läsnäoloa ja luulen että muut ovat nuoria. Mutta kiitos tsempeistä! Ilmoittauduin jo pääsykokeisiin eivätkä kirjat tunnu vaikeilta, kun olen vastaavia aikanaan tenttinyt. Voi toki olla etten silti edes pääse sisään!

Mä aloitin 37-vuotiaana opiskelemaan toista tutkintoa. Edellisen kerran valmistuin 24-vuotiaana ja välissä siis 12 vuotta töitä + pari lasta. Ihan hauskaa on ollut. Tietysti tällä iällä on hirveä kiire valmistua, joten se lisää stressiä. Jos voisin opiskella muiden tapaan 4-5 vuotta, niin tää olisi elämän leppoisinta aikaa.

Nuoret on tosi kivoja, mutta tietysti elämänkokemuksen puute ja ikä tekee kuilun. Onneksi yliopistossa on myös aina iäkkäämpiä opiskelijoita joukossa ja voit blokkiutua harjoitustöihin ns. tätikastiin. Toisaalta nuortenkin kanssa duunit sujuu ainakin meidän yksikössä. Lähinnä silloin tulee fossiilinen olo, kun kurssilla joku täyttää 19 ja itse on ollut jo ylioppilas, kun toinen syntyi. Tai keski-ikäinen luennoitsija alkaa kertoa jostain "menneestä" ja itse on sen elänyt, mutta nuoremmat on syntynyt sen jälkeen. Tavallaan omaan ikään on havahtunut ihan uudella tavalla tuolla. Ei sitä tajua, että oikeasti alkaa ikää olla jo runsaasti ennen kuin istuu samassa ryhmässä tyypin kanssa, joka on syntynyt 1994. Itse olen syntynyt 1975 ja päässyt ylioppilaaksi 1994, enkä pidä itseäni lainkaan vanhana.

Mä olen 18-vuotiaasta lähtien lukenut jotain yliopistossa. Mulla on 3 tutkintoa ja pääasiassa opintoviikkoja noin 750. 2 alempaa tutkintoa vielä tohon päälle=5 tutkintoa kaiken kaikkiaan. Mulla on kaiken kaikkiaan ollut 5 lasta huollettavana, tällä hetkellä 6- ja 8-vuotiaat. Olen yh-isä. Eli jos opiskelu onnistuu multa johatajantyöni ja lastenhoidon lomassa=pitäisi se onnsitua ihan kenelle tahansa.

Eli TOTTA KAI voi lukea yliopistossa. Pitää mielen vireänä!!!

Mistä nämä kysymykset tulevat? Etkö sinä ole koskaan käynyt missään yliopistossa? Mene käymään ja katso ympärillesi! Ei siellä ne kaikki yli 50- tai edes yli 60-vuotiaat ole henkilökuntaa.

Jos aloittaja pitää ITSEÄÄN liian vanhana opiskelemaan jotain nelikymppisenä, jotta saisi pätevyyden johonkin työhön ja mielekästä työtä, niin älä ainakaan opettajaksi.

Saanko suositella sinulle jotain eläke- tai vakuutuskäsittelijän työtä? Johan sitä viiskymppisenä eläkkeelle joutaa, vai mitä?

Todellisuudessa 40-vuotiaana opinnot aloittavalla on valmistuessaan saman verran työuraa jäljellä uudessa ammatissa kuin mitä sitä oli takana opintojen alussa.

Terveisin maisteriksi 44-vuotiaana valmistunut. Siinä iässä ei bilettäminen, ns. opiskelijalelämä ja 'blokkiutuminen' ei ole enää niin tärkeää, ja jää enemmän aikaa varsinaisiin opintoihin.

Ei sinun tarvitse tutkinto-opiskelijaksi hakea, jos vain pelkät perus- ja aineopinnot tarvitset, jos sinulla on jo opettajan pedagogiset. Ei ainakaan siinä tapauksessa, että niitä on avoimessa yliopistossa ja jos ei ole, voit hakea PIA-opinto-oikeutta. Niistä joudut itse maksamaan kun eivät ole opintotukeen oikeuttavia, mutta on yleensä työn ohella suoritettavissa.

Kiitos, ihanat! Mulla on työelämää jäljellä hyvässä lykyssä 25 vuotta ja siksi tätä mietin. Kun se mieleisin opetettava aine löytyi vasta nyt vähän vahingossa. Olen siis erään toisen aineen opettaja, välillä kävin myös muissa töissä kun se ei ollutkaan mulle se mieluisin ala. Katsotaan, miten käy!

Ap

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 12:10"]Mistä nämä kysymykset tulevat? Etkö sinä ole koskaan käynyt missään yliopistossa? Mene käymään ja katso ympärillesi! Ei siellä ne kaikki yli 50- tai edes yli 60-vuotiaat ole henkilökuntaa.

Jos aloittaja pitää ITSEÄÄN liian vanhana opiskelemaan jotain nelikymppisenä, jotta saisi pätevyyden johonkin työhön ja mielekästä työtä, niin älä ainakaan opettajaksi.

Saanko suositella sinulle jotain eläke- tai vakuutuskäsittelijän työtä? Johan sitä viiskymppisenä eläkkeelle joutaa, vai mitä?

Todellisuudessa 40-vuotiaana opinnot aloittavalla on valmistuessaan saman verran työuraa jäljellä uudessa ammatissa kuin mitä sitä oli takana opintojen alussa.

Terveisin maisteriksi 44-vuotiaana valmistunut. Siinä iässä ei bilettäminen, ns. opiskelijalelämä ja 'blokkiutuminen' ei ole enää niin tärkeää, ja jää enemmän aikaa varsinaisiin opintoihin.

[/quote]

Olen opiskellut yliopistossa. Menin sisään heti lukiosta ja opiskelin 7 vuotta, kun välillä piti matkustella ja nähdä maailmaa. Töissä olen ollut toistakymmentä vuotta ja kaikki ympärilläni ovat kovin vakiintuneita. Siksi mietityttää. Mutta yritän nyt kuitenkin. Hakuaikaa on enää pari päivää, joten täytin lomakkeen ja pistin matkaan. Kirjat hommasin jokin aika sitten ja tuntuvat ihan helpoilta. Ihan perinteisen pääsykokeen kautta meinasin koettaa. Jos ei tärppää, alan selvitellä muita reittejä. Ap

Yliopistoissa on tosiaan nykyään paljon vanhempiakin opiskelijoita. Siksi toiseksi, vaikkei olisikaan, opiskelu on yleensä sen verran itsenäistä, ettei ole mitään väliä minkä ikäisiä ne muut siellä ovat. Ei niiden kanssa tarvitse kauheasti olla tekemisissä. 

Minä opiskelin aikanaan tietojenkäsittelytieteen FM:ksi, ja olin sen vuoden aloittajista ainoa nainen, ja lisäksi kymmenisen vuotta muita vanhempi. Eipä tuo haitannut, ei tarvinnut olla käytännössä missään tekemisissä niiden nuorten jätkien kanssa, ja opinnot hoisin 3 vuodessa tehokkaasti alta pois. Enkä ole katunut, töitä on riittänyt, hyväpalkkaisia siistejä päivätöitä (olin ennen hoitoalalla, mutta vuorotyö otti liian kovalle, samoin huono palkka harmitti).

Varo ap, ettei iske opiskeluhuume. Aika monelle vanhemmalla iällä opiskelleelle jää opiskeluvaihde päälle... Koko ajan haaveilee seuraavasta koulutuksesta, mutta realiteetit vaan estää. Esimerkiksi itse haluaisin samantein jatkaa kolmatta tutkintoa, mutta en kehtaa. Työn ohessa sitä voisi lukea, mutta johan mua alettaisiin katsoa jo työpaikoillakin vinoon, jos haen perustyöhön kolmella yliopistotutkinnolla. Tulee mieleen, etten osaa kuin opiskella... Mikä ei pidä paikkaansa, koska ekaa tutkintoa suorittaessa menin kolmannen vuoden jälkeen alan töihin, valmistuin työn ohessa ja tein sitä työtä yli 10 vuotta edeten alalla. Aloin taas harrastamaan opiskelua ja työn ohessa tein tutkintoa, kunnes olin 1,5 vuotta opintovapaalla saattaakseni opinnot valmiiksi. Nyt harmittaa, kun olisi niin miljoona kiinnostavaa juttua.... Ehkä haen sen kolmannen opiskelupaikan ja jatkan taas harrastelua. Opiskelusta on tullut helppoakin iän myötä ja voi valita kiinnostavia juttuja, kun ei tarvi niin enää työllistymistä miettiä. Joka tapauksessa vanhoihin tutkintoihin yhdistettynä uudet opinnot vaan laajentaa. Mulla oli siis eka tutkinto ns. kova tutkinto, joka työllistää. Toinen oli enemmän "höpö-höpö", mutta yhdistettynä ensimmäiseen antaakin jo uusia ulottuvuuksia. Tämä kolmas menisi sitten niiden välille.

Opiskellaanka yliopistossa ns. "luokassa", kuten lukiossa, vai luentosaleissa?

hyvä idea. mun isä oli yli 60 v kun eläköidyttyään jatkoi opiskelua ja veli 44 v.

Meillä on useitakin 30-50-vuotiaita opiskelemassa kasvatustieteitä (yleinen ja aikuiskasvatustiede, ei opettajankoulutus siis). Ei se mitenkään kummallista minusta siis olisi :)

Monilla kursseilla jotkut puhuvat lapsistaan, osalla pieniä lapsia ja osalla kai jo isoja. Ja sitten on me jotka olemme itse vasta parikymppisiä. Minusta on mukavaa kun on eri ikäisiä opiskelemassa.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 12:58"]

Opiskellaanka yliopistossa ns. "luokassa", kuten lukiossa, vai luentosaleissa?

[/quote]

Numero 15 vastaa: Molemmissa, riippuu kurssin koosta :) Peruskursseilla oli enemmän luentosaleissa, syventävillä ja valinnaisilla kursseilla useammin pienemmissä luokissa.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 12:58"]

Opiskellaanka yliopistossa ns. "luokassa", kuten lukiossa, vai luentosaleissa?

[/quote]

Niitä luokkiakin nimitetään luento- tai seminaarisaleiksi. Kumpaakin mallia löytyy, ainakin seminaarit yleensä pienemmissä luokissa, luennot luentosaleissa, tai sitten pienemmissä saleissa jos väkeä on vähän.

Kyllä opiskelu kannattaa jos on mahdollisuus siihen, ilman muuta opiskele!

Nää on mun nyytit en tiedä mitä pyysit mut nää on mun nyytit, nää on mun kivet ja niillä molemmilla on nimet jotta tiedät mitä imet!