Hoi muut itkupillit, auttaako siihen mikään?

Hiiohoi!

Minä olen vaan hyväksynyt tämän piirteeni, että olen vaan herkkä ihminen joka en edes pysty peittämään tunteitani kun herkistyn. Ei se minusta mikään nolo piirre ole. Nuorempana tosin pidin nolona, mutta nykyisin sallin itselleni olla sellainen kuin olen enkä sitä häpeile.

opettelin erilaisia hengitystekniikoita, niistä on välillä ollut apua. Minulla tämä itkeskely liittyy jonkin tasoiseen paniikkiin, eli lieviä paniikki kohtauksia, mutta ei paniikkihäiriöksi asti menneitä. olen kotona itkeskellessäni opetellut ihan peilinedessä itkemisen lopettamista, en tiedä onko siitä apua oikeasti ollut, mutta ainakin osaan nykyään vääntää naamaani nätimpään itkuun:D

Välillä auttaa jos saa päästää pari kyyneltä (vaikka vessassa), välillä se taas vaan pahentaa ja lopettaminen on vielä vaikeampaa. Välillä siihen ei auta kuin itkeä niin pitkään kuin itkettää.

Täällä kans yks joka itkee aina! Arvatkaa onko työpaikalla kehityskeskusteluissa vaikeaa, jos saankin kritiikkiä jostain, aina alkaa itkettämään enkä mahda sille mitään!

Itken myös lapseni neuvolassa ja kaikissa päiväkotitilaisuuksissa (juhlat yms sekä tanssiharrastuksen näytökset). Itken elokuvissa ja itken jos joku toinen alkaa itkemään.

Häpeän itkemistäni hirveästi mutta en vaan saa otetta siihen.

Mulla myös itku herkässä.varsinkin jos oon todella vihanen niin rupeen itkemään.raivostuttavaa kun ei voi riidelläkään ilman et ääni alkaa värisemään.ja tietty mies ymmärtää sen siten et alan vaan överi tunteelliseks ja et se on ennemminkin "manipulointikeino".ei sille vaan voi mitään.

Itku on hyväksi, poistuu stressihormoneja ja tulee parempi olo. Sosiaalisesti voi olla hankalaa, mutta jos me kaikki itkupillit vaan oltais piittaamatta muista niin ehkä siitä tulisi jotenkin normijuttu johon ei sen enempää kiinnitetä huomiota. Minun elinpiirissäni ihmiset ovat tottuneet itkuihini eikä niistä kehity mitään draamaa.

Mua ärsyttää kaikkein eniten se, kun miehen kanssa pitäisi riidellä, ja mä en pysty sanomaan mitään, kun alan itkeä ja hyperventiloida. Mulla ois niin paljon oikeasti tärkeää sanottavaa, mitä en vain pysty sanomaan. Yleensä se menee niin, että ensin alan ihan normaalisti itkeä, mutta heti jos yritän puhua, hyperventilaatio alkaa, ja jos en heti lopetas puhumista, se menee ihan kauheaksi kohtaukseksi, mikä jatkuu kauan ja välillä lakkaan hengittämästä kokonaan. Yritä siinä sitten kertoa omista tunteista ja ongelmista.

Mies tietysti ottaa sen juuri jonakin manipulaationa, ja suuttuneena aina huutaa että älä vittu taas itke. Ja sitten itken entistä kauheammin.

Mä olen itkenyt ties missä. Opettajan välisissä keskusteluissa, autokoulussa, töissä, kotona, vessassa piilossa, lapsena koulussa. You name it :D. Se ei kauheasti ole helpottanut vuosien varrella, olen herkkä luonne ja itku vaan tulee helposti. Yritän kovettaa itseäni mutta minkä sille oikein voi. En ymmärrä miksi kritiikki sattuu niin paljon tai miksi alan itkemään. Toruminen tuntuu kaikkein pahimmalta. Onneksi noita tilanteita ei ole usein. Tiedostan että kritiikki voi olla joskus ihan aiheellista mutta silti itken helposti. Liikutun kyllä välillä elokuviakin katsellessa. Olen yrittänyt muuttaa itseäni koska tämä on noloa mutta ei sille ole mitään voinut. Tälläisiä itkupillejä me vaan näköjään ollaan ;)

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 12:39"]

Mä olen itkenyt ties missä. Opettajan välisissä keskusteluissa, autokoulussa, töissä, kotona, vessassa piilossa, lapsena koulussa. You name it :D. Se ei kauheasti ole helpottanut vuosien varrella, olen herkkä luonne ja itku vaan tulee helposti. Yritän kovettaa itseäni mutta minkä sille oikein voi. En ymmärrä miksi kritiikki sattuu niin paljon tai miksi alan itkemään. Toruminen tuntuu kaikkein pahimmalta. Onneksi noita tilanteita ei ole usein. Tiedostan että kritiikki voi olla joskus ihan aiheellista mutta silti itken helposti. Liikutun kyllä välillä elokuviakin katsellessa. Olen yrittänyt muuttaa itseäni koska tämä on noloa mutta ei sille ole mitään voinut. Tälläisiä itkupillejä me vaan näköjään ollaan ;)

[/quote]

Onko sulla lapsena ollut hylkäyskokemuksia?

Mä oon opettanu suojakeinoksi tilanteesta poistumisen :D en kuuntele kritiikkiä tosissaan, pohdin sen sitten omissa oloissani kun saa rauhassa pillittää. Saatan vaikka ajatella kritisoijaa tyhmäksi yms. Vaikkei olisikaan ja vaikka pointti olisi tosi. Paha paikka tulee jos pitää heti vastata, mut silloin jos saan prosessoida rauhassa pystyn palaamaan asiaan asiallisesti ilman itkuja. Miehen kanssa tapellaan silleen että toinen yleensä poistuu paikalta ja sitten selvitellään asiat kun ollaan rauhotuttu

niin siis että poistun henkisesti tilanteesta t:12

Mulla sama ongelma. Pahinta on, että kun olen vihainen reagoin itkemällä. Kouluttaudun esimiestehtäviin, joten pakko päästä tästä pillittämisestä eroon...

Mulla sama ongelma. Pahinta on, että kun olen vihainen reagoin itkemällä. Kouluttaudun esimiestehtäviin, joten pakko päästä tästä pillittämisestä eroon...