"Entisaikaan suomalaisten ruokavalio koostui etupäässä juureksista ja rukiista jne jne". EI MUUTEN PIDÄ PAIKKAANSA!

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos maatalous ja vilja eivät muka olleet tärkein ravinnon lähde, niin miksi katovuodet aiheuttivat täällä suurta nälänhätää? Esim. kylmän 1600-luvun aikana Suomen väkiluku polki paikallaan ja paikoittain harvenikin. 1700-luvun lämpimänä jaksona sadot paranivat ja väkiluku nousi. 1860-luvun nälkävuosina nälänhätä johtui nimenomaan viljan puutteesta. Eipä ilmeisesti riittäneet metsien riista ja vesistöjen fisut.

Mistä ap repi tämän 300 kg painoisen sian? Ei ne entisajan elukat nykyistä isompia ja lihaisampia ainakaan olleet, päinvastoin pieniä ja hoikkia. Ei ollut jalostusta eikä kovin hyvää ravintoakaan tarjolla kotieläimille. Sika oli muutenkin turhin kotieläin, jota ei edes välttämättä ruokittu, vaan se sai itse etsiä luonnosta ravintonsa.

Tietysti riistasta ja kalasta saatiin lisäravintoa viljan kylkeen, mutta kyllä nälkää pidettiin loitolla viljaa syömällä.

Sian pitäminen tuli kalliiksi joten ei niitä paljoa köyhissä taloissa ollut. Sikakaan ei pärjää luonnossa vaan tarttee ruokintaa.

Sian ruokaan saatettiin sekoittaa hevosenpaskaa.

Jossain annettiin sikojen syödä puuceen alusta.

Ei se sikakaan elä pelkällä pas kalla.

Ei toki.

Mutta kertoo entisaikojen surkeudesta.

Vaikka isäni lapsuus oli aika surkea, hän sanoi, ettei heillä sentään siat paskaa syöneet.

Oli nähnyt kuitenkin jossain näin menetellyn ja hänen isänsä varoitteli, että älä syö siinä paikassa tarjottua läskiä.

Vähempivaraiset muuten yleensä myivät siasta paremman lihan, itse syötiin lähinnä läskiä. Siinä kun oli energiaa ja raha oli hankalammin saatavaa.

Isoäiti kertoi usein miten hänen vanhempansa olivat muistelleet ruokia Äänisen Karjalassa. Kotiruoka oli tietysti paljon muistoissa, mutta lämpimästi muistelivat nuoruuden onnen hetkiä, kun pääsivät lauantaina Sortavalan McDonald'siin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä se possu sitten säilytettiin teurastuksen jälkeen??

Teurastat loppusyksystä, niin hyvin säilyy ulkosalla. Tai vaikka maakellarissa. Yritäppä samaa etelä- tai keski-euroopassa.

Meillä 1950-luvulla teurastettiin possu joskus marraskuussa. Säilyi lukitussa ruoka-aitassa, johon pääsi ilma vaihtumaan oven raoista. Sillä seudulla oli pakkasta koko vuorokauden marraskuun lopussa. Myös suolaveteen säilöttiin isoon puusaaviin.

Vierailija kirjoitti:

Okei, tuo possun paino meni vähän pieleen mutta älkää takertuko yhteen triviaaliin yksityiskohtaan. Perustunee varmaan vierailuun paikallisella maatilalla, jossa oli tosi isoja possuja.

Kyllä on vähän outoa jos Suomessa muka ihan oikeasti ollaan oltu täysin riippuvaisia sellaisesta ravinnosta, jonka kasvattaminen karussa pohjolassa on hyvin, hyvin riskialtista.  Miten tuollaiseen tilanteeseen on ylipäätänsä voitu ajautua?

AP

Siksi, koska se on ollut ainoa mahdollisuus saada elanto.

Metsästys-keräily elätti Suomessa pienen populaation.

Maanviljely huomattavasti isomman.

Molemmissa nälkäkuolema uhkasi.

Kotieläinten pitokin vaati sitä maanviljelyä, kuten ketjussa mainittu.

Suurin osa väestä ei ollut maata omistavaa luokkaa.

Maa oli paljolti raivaamatonta, märkää, hapanta....

Surkeaa suota, niin kuin Nälkämaan laulussa lauletaan.

AP, ei tää ole mikään mielipidekysymys. Kyse on faktoista, jotka tiedetään.

Vierailija kirjoitti:

Okei, tuo possun paino meni vähän pieleen mutta älkää takertuko yhteen triviaaliin yksityiskohtaan. Perustunee varmaan vierailuun paikallisella maatilalla, jossa oli tosi isoja possuja.

Kyllä on vähän outoa jos Suomessa muka ihan oikeasti ollaan oltu täysin riippuvaisia sellaisesta ravinnosta, jonka kasvattaminen karussa pohjolassa on hyvin, hyvin riskialtista.  Miten tuollaiseen tilanteeseen on ylipäätänsä voitu ajautua?

AP

No johan täällä on käynyt selväksi, että myös eläinten kasvattaminen oli riskialtista. Ne eivät edes sata vuotta sitten olleet yhtä isoja ja tuottoisia kuin nykyaikoina. Ja eläimetkin vaativat ruokaa selviytyäkseen, joten jostain sitäkin pitää niille hankkia.

Entis aikaan elämä oli täynnä riskialttiita juttuja eikä ruoan saanti aina ollut varmaa etelämmässäkään. Irlannissakin oli 1800-luvulla perunarutto, joka tuhosi perunasadon ja aiheutti nälänhätää. Vaikka Irlanti on meren ympäröimä, ei sielläkään riittänyt kala koko porukan ruokintaan.

Vierailija kirjoitti:

Okei, tuo possun paino meni vähän pieleen mutta älkää takertuko yhteen triviaaliin yksityiskohtaan. Perustunee varmaan vierailuun paikallisella maatilalla, jossa oli tosi isoja possuja.

Kyllä on vähän outoa jos Suomessa muka ihan oikeasti ollaan oltu täysin riippuvaisia sellaisesta ravinnosta, jonka kasvattaminen karussa pohjolassa on hyvin, hyvin riskialtista.  Miten tuollaiseen tilanteeseen on ylipäätänsä voitu ajautua?

AP

Kaiken syötävän kasvattaminen karussa pohjolassa on aina riskialtista, tästä syystä karjaakin on alettu pitämään koska katovuosina jolloin halla vei perunan , lantut, viljat ym, niin ainakin jotain heinän tapaista sentään kasvoi.

Vielä 1960-luvun alussa oli maalaiskansakoulun ruokalista: ma makaronivelli

ti ohravelli

ke kaurapuuro

to mannavelli

pe lihakeitto

la puolukkapuuro

Puolukat oppilaat toivat syksyllä kouluun, ja. maitopullo ja voileivät tuotiin päivittäin kotoa. Usein toistuvat ruokalajit kotona olivat riisivelli, perunamaito, perunakukko, sipulimaito... Sunnuntaina saattoi olla karjalanpaistia, lihapullia tai nakkikastiketta. Ja lisäksi aina ruisleipää ja maitoa.

Ihan kuin joskus 300v sitten possuista olisi saatu 300kg lihaa...

Omat sukujuureni Pohjois Savosta. Isovanhempien kertoman mukaan söivät 1900-luvun alkupuolella paljon kalaa, tuoreena ja suolattuna. Verkoilla kalastettiin talvellakin jään alta. Lisäksi erilaiset puurot ja keittoruoat, kalakeiton lisäksi mykykeitto sekä teurasjätteistä syksyisin tehty tappaiskeitto. Puolukkaa keräsivät ja käyttivät paljon, sieniä jonkin verran. Oli yksi lehmä ja kanoja navetassa sekä sika joka syksyllä teurastettiin. Leipänä lähes yksinomaan hapatettu kuiva ruisleipä, joka säilyi hyvin. Hyvin harvoin mitään leipomuksia. Yhtäkkiseltään en muista osasiko mummo edes leipoa muuta kuin ruisleipää , ruokaa kyllä teki ahkerasti.

Vierailija kirjoitti:

Miten lehmä pärjäisi luonnon kasveilla, ei sitä saada millään talveksi tarpeeksi.

Heinää niitettiin suoniityiltä, ojien ja jokien varsilta, luhtaniityiltä ja jossainpäin maata jopa järvikortetta kerättiin lehmille. Ja tietenkin lehtikerppuja tehtiin varastoon vielä 1950-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Miten lehmä pärjäisi luonnon kasveilla, ei sitä saada millään talveksi tarpeeksi.

Aika heikosti.

Lehtikerppuja kerättiin ja luonnonheinää niitettiin .

Vieläkin maatilojen kiinteistörekisteritiedoissa on mainintoja osuuksista siihen ja siihen niittyyn. Saattaa niitty(joka ei ole enää suoniitty, vaan metsää) olla 40km päässä talouskeskuksesta.

Helvetillistä hommaa matkustaa kymmenet kilometrit niitylle, niittää, haravoida ja ripustaa kuivumaan heinää mättäisessä maastossa paarmojen ja hyttysten keskellä, kasata kuivuneet heinät suovaksi ja ajella niitä sitten kotiin.

Ja tämä nautintaoikeus koski maata omistavia tilallisia.

Vähäisempien asumusten asukkaat joutuivat turvautumaan usein omin luvin hankintaan, myös mm. polttopuiden suhteen.

Lapissa ainakin tehtiin lampaille ja lehmille koivunvesoista "kerppuja" eli vastan tapaisia isoja oksakimppuja, jotka kuivattiin ladonylisillä ja näin säilyivät eläinten ruuaksi talveksi. Toinen tapa säilöä koivunlehtiä oli riipiä niitä oksista ja polkea niitä tiiviiksi massaksi säkkeihin, mutten enää muista mitä niille säkeille tehtiin.

Olin lapsena 70-luvulla aikuisten apuna heinäpellolla ja näissä kerpputalkoissa. Kerppuihin ei käytetty täysikasvuisia koivuja vaan hakkuuaukeiden koivunvesoja, jotka olivat matalalla ja helppo katkoa pienellä vesurilla. 

Vierailija kirjoitti:

Missä se possu sitten säilytettiin teurastuksen jälkeen??

Meillä säilytettiin isot palat possunlihaa maakellarissa tai kovilla pakkasilla ulkona. Lihapalojen ympärille laitettiin vahva suolakerros, niin että ne näyttivät aivan valkoisilta. Karkeaa suolaa, joka tietysti pestiin pois kun lihää käytettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sikojen päiväannokset vaihtelevat iän ja kasvunopeuden mukaan 1 - 3,5 kg rehuseosta. Kolmella kilolla rehua sika tuottaa noin kilon lihaa. Noin 4,5 kuukauden ikäisenä sika painaa reilut 100 kiloa."

https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokaketju-ruuan-matka-pellolta…

Mitähän sille sialle sitten syötettiin, plus hevoselle, lampaalle ja lehmälle jos päivät samoiltiin metsällä ja kalalla.

Aikanaan lehmät ja muut kotieläimet ruokittiin kesällä metsässä. Syksyllä ne söi sieniä ja kaikkea mitä metsästä irtosi. Talvella kuivaheinää. Lajikkeet oli vähän eri kuin nyt tuotannossa. Tätinikin kertoi, kuinka lehmät hakeutuivat pellonreunoihin jos siellä oli mitään heinää, heinä oli niille metsän antimia mieluisampaa ravintoa.

Kuitenkin kunnollinen karjanhoito vaati peltoa heinän viljelyyn.

Luonnonniityiltä heinän kerääminen on työlästä ja sato huono. Luonnonheinällä on myös hyönteisistä johtuvia katovuosia.

1700- luvulla karja hädintuskin selvisi hengissä talvesta.

Omasta suvusta tieto on viime vuosisadan alkupuolelta Kainuusta. Lehmiä oli alle kymmenen. Peltoa heillä oli heinää varten joka säilöttiin talveksi, sinne ei kesällä päästetty lehmiä ennen kuin heinä oli korjattu kuivumaan. Lehmistä huolehdittiin joka aamu lypsyllä ja pesulla, täti muistaa vieläkin jokaisen lehmän nimen.

Täti taitaa olla melkoisen vanha.

Minun tätini täytti juuri 90 vuotta, joten oikeasti vanhoja tätejä on olemassa :D Olen itse vajaa viisikymppinen.

Eihän tässä keskustelussa ole hirveästi järkeä sen takia, että puhutaan päällekkäin jostain 1000 vuoden historiallisesta ajasta.

Monen on vaikea käsittää, miten vielä elossa olevien ihmisten aikana esim. viljasato ja varsinkin eläinten antama ruoka oli varsin erilaista kuin nykyisin. Käytännössä lehmät meni umpeen talveksi, koska niille riitti juuri ja juuri hengissä pitämiseen ravintoa. Kun ennen tehtiin ns voita rikkaissa talouksissa, niin se oli aika erilaista kuin nykyisin (väriltäänkin lähes mustaa).

Tietysti nälänhädän aikana ja esim. sota-aikana ravinnosta oli hirveä pula. Ei ollut myöskään ylipaino-ongelmia. Sodan aikana siviilit kaupungeissa elivät suurinpiirtein huonoilla perunoilla ja sienillä, koska vähäiset ruokatavarat lähetttiin rintamalle miehille. Korttiannokset olivat aika säälittäviä. Lapsille saattoi olla dl maitoa jaettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Okei, tuo possun paino meni vähän pieleen mutta älkää takertuko yhteen triviaaliin yksityiskohtaan. Perustunee varmaan vierailuun paikallisella maatilalla, jossa oli tosi isoja possuja.

Kyllä on vähän outoa jos Suomessa muka ihan oikeasti ollaan oltu täysin riippuvaisia sellaisesta ravinnosta, jonka kasvattaminen karussa pohjolassa on hyvin, hyvin riskialtista.  Miten tuollaiseen tilanteeseen on ylipäätänsä voitu ajautua?

AP

Logistiikka ei silloin oikein toiminut, kun kansainvälisiä kuljetusketjujakaan ei ollut vielä edes keksitty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sikojen päiväannokset vaihtelevat iän ja kasvunopeuden mukaan 1 - 3,5 kg rehuseosta. Kolmella kilolla rehua sika tuottaa noin kilon lihaa. Noin 4,5 kuukauden ikäisenä sika painaa reilut 100 kiloa."

https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokaketju-ruuan-matka-pellolta…

Mitähän sille sialle sitten syötettiin, plus hevoselle, lampaalle ja lehmälle jos päivät samoiltiin metsällä ja kalalla.

Aikanaan lehmät ja muut kotieläimet ruokittiin kesällä metsässä. Syksyllä ne söi sieniä ja kaikkea mitä metsästä irtosi. Talvella kuivaheinää. Lajikkeet oli vähän eri kuin nyt tuotannossa. Tätinikin kertoi, kuinka lehmät hakeutuivat pellonreunoihin jos siellä oli mitään heinää, heinä oli niille metsän antimia mieluisampaa ravintoa.

Kuitenkin kunnollinen karjanhoito vaati peltoa heinän viljelyyn.

Luonnonniityiltä heinän kerääminen on työlästä ja sato huono. Luonnonheinällä on myös hyönteisistä johtuvia katovuosia.

1700- luvulla karja hädintuskin selvisi hengissä talvesta.

Omasta suvusta tieto on viime vuosisadan alkupuolelta Kainuusta. Lehmiä oli alle kymmenen. Peltoa heillä oli heinää varten joka säilöttiin talveksi, sinne ei kesällä päästetty lehmiä ennen kuin heinä oli korjattu kuivumaan. Lehmistä huolehdittiin joka aamu lypsyllä ja pesulla, täti muistaa vieläkin jokaisen lehmän nimen.

Täti taitaa olla melkoisen vanha.

Minun tätini täytti juuri 90 vuotta, joten oikeasti vanhoja tätejä on olemassa :D Olen itse vajaa viisikymppinen.

Hän on siis syntynyt 1930-luvulla, joka minulle ei ole vuosisadan alkupuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sikojen päiväannokset vaihtelevat iän ja kasvunopeuden mukaan 1 - 3,5 kg rehuseosta. Kolmella kilolla rehua sika tuottaa noin kilon lihaa. Noin 4,5 kuukauden ikäisenä sika painaa reilut 100 kiloa."

https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokaketju-ruuan-matka-pellolta…

Mitähän sille sialle sitten syötettiin, plus hevoselle, lampaalle ja lehmälle jos päivät samoiltiin metsällä ja kalalla.

Aikanaan lehmät ja muut kotieläimet ruokittiin kesällä metsässä. Syksyllä ne söi sieniä ja kaikkea mitä metsästä irtosi. Talvella kuivaheinää. Lajikkeet oli vähän eri kuin nyt tuotannossa. Tätinikin kertoi, kuinka lehmät hakeutuivat pellonreunoihin jos siellä oli mitään heinää, heinä oli niille metsän antimia mieluisampaa ravintoa.

Kuitenkin kunnollinen karjanhoito vaati peltoa heinän viljelyyn.

Luonnonniityiltä heinän kerääminen on työlästä ja sato huono. Luonnonheinällä on myös hyönteisistä johtuvia katovuosia.

1700- luvulla karja hädintuskin selvisi hengissä talvesta.

Omasta suvusta tieto on viime vuosisadan alkupuolelta Kainuusta. Lehmiä oli alle kymmenen. Peltoa heillä oli heinää varten joka säilöttiin talveksi, sinne ei kesällä päästetty lehmiä ennen kuin heinä oli korjattu kuivumaan. Lehmistä huolehdittiin joka aamu lypsyllä ja pesulla, täti muistaa vieläkin jokaisen lehmän nimen.

Täti taitaa olla melkoisen vanha.

Minun tätini täytti juuri 90 vuotta, joten oikeasti vanhoja tätejä on olemassa :D Olen itse vajaa viisikymppinen.

No ei muista 1900- luvun alusta mitään. 40- luvusta aljaen. Kymmentä lähestyvä nautaluku

On ollut iso karja 40- luvulla missä päin Pohjois-Suomea tahansa. Ja sen ylläpito on vaatinut parikymmentä hehtaaria peltoa ja palkattua työväkeä ainakin ajoittain, ellei talossa ollut omasta takaa liuta miehestä käyviä poikia.

Ellei täti sitten muistele parhaita vuosiaan70- luvun alussa....

Vierailija kirjoitti:

Okei, tuo possun paino meni vähän pieleen mutta älkää takertuko yhteen triviaaliin yksityiskohtaan. Perustunee varmaan vierailuun paikallisella maatilalla, jossa oli tosi isoja possuja.

Kyllä on vähän outoa jos Suomessa muka ihan oikeasti ollaan oltu täysin riippuvaisia sellaisesta ravinnosta, jonka kasvattaminen karussa pohjolassa on hyvin, hyvin riskialtista.  Miten tuollaiseen tilanteeseen on ylipäätänsä voitu ajautua?

AP

Eläminen oli jokseenkin riskialtista ennen aikaan. :) Vakavasti puhuen, tilanteeseen on "päädytty" siksi, että alun perin nykyisen Suomen alueen asuttivat metsästäjät, joita alkoi saapua jääkauden jälkeen. Silloin täällä oli paljon riistaeläimiä, joista tärkein oli hirvi. Maanviljelys alkoi kehittyä pikkuhiljaa pronssikaudella noin 3500 vuotta sitten. Maanviljelys vaatii välineitä ja teknistä osaamista, mutta sen etuna on, ettei saaliiden perässä tarvitse liikkua jatkuvasti. Maanviljelyn myötä ihmiset alkoivat perustaa pysyvämpiä asumuksia ja väestö alkoi kasvaa. Periaatteessa maanviljelijät olivat eri porukkaa kuin alkuperäiset asukkaat, mutta todellisuudessa jonkinlaista sekoittumista lienee tapahtunut. Maanviljely ja metsästys myös kulkivat jossain määrin rintarinnan, mutta käytännössä metsästäjä(-keräilijä)-kulttuurista siirryttiin jatkuvasti kohti maanviljelykulttuuria (Lappia en laske nyt tähän mukaan). Toisaalta metsästys vähensi suurten saaliseläinten (mm. hirvien ja hylkeiden) määrää selvästi, joten koko väestön elättäminen metsästämällä olisi ollut teoriassakin mahdotonta. Asiasta kertoo jotain se, että 1600-luvulla hirven tappamisesta oli määrätty laissa kuolemanrangaistus ja 1900-luvun suojelutoimiin saakka monien eläinten kanta ehti pienentyä aivan olemattomiin.

Toki salametsästystä tapahtui, mutta toisaalta kaikilla ei ollut metsästys- ja kalastusvälineitä ja välineistä huolimatta pyynti ei aina onnistunut. Eikä siihen ollut välttämättä aikaakaan. Periaatteessa siis maanviljely oli syynä siihen, että metsästyksen merkitys väheni - MUTTA on syytä muistaa, että nykyinen sivilisaatio perustuu maanviljelyyn. Metsästäjä-keräilijä-kulttuureissa oli aina paine väestön määrän rajoittamiseen, joten moniakaan meistä tuskin olisi olemassa, jos maanviljely ei olisi syrjäyttänyt metsästäjä-keräilijä-kulttuuria. Emme ainakaan palstailisi täällä.

Ja nyt jos AP vielä ihmettelee sitä, miksi eläimiä ei kasvatettu enemmän, jotta niitä olisi voitu syödä, niin kannattaa ottaa huomioon muutama käytännöllinen seikka. Ensinnäkin säilöminen. Liha säilöttiin suolaan, kuivattiin tai savustettiin. Suola oli todella kallista, kuivaus ja savustaminen taas työlästä. Säilömistoimista huolimatta liha saattoi pilaantua tai vähintäänkin muuttua huonolaatuiseksi. Toiseksi lihan tuottamisen vaatima panostus. Eläimet tarvitsevat paljon ravintoa, jota joutuu joko viljelemään tai keräämään talven varalle. Erityisesti sika on ihmisen "kilpailija" ravinnon suhteen, lehmät taas vaativat suuren määrän rehua, jonka hankkiminen on työlästä. Siksi on ihan järkevää viljellä jotain sellaista, jonka voi käyttää suoraan ihmisravinnoksi (vilja, pavut, juurekset). Niiden varastointi on myös helpompaa kuin lihan tai kalan ja ne sisältävät proteiinia, vaikkakin vähemmän kuin liha.

Kolmanneksi kannattaa ottaa huomioon köyhyys ja epäonni. Eläimet olivat kalliita - ei tavallisilla ihmisillä ollut omaisuutta, jolla hankkia eläimiä. Eläin saattoi sairastua, menehtyä poikimiseen, katkaista jalkansa tai joutua pedon hampaisiin. Se oli iso menetys, mistäpä saat uuden tilalle jos ainoa lehmäsi kuolee. Maanviljely oli siis epävarmuudestaan huolimatta varmempi ja monissa tapauksissa ainoa elanto tavalliselle ihmiselle.