"Entisaikaan suomalaisten ruokavalio koostui etupäässä juureksista ja rukiista jne jne". EI MUUTEN PIDÄ PAIKKAANSA!

Tuohan riippuu täysin siitä mitä aikakautta katsotaan. Kalaa nyt on aina syöty, mutta karjan tärkein funktio oli paskominen.

Viljaa on kyllä syöty. Lihaa ja kalaa säilöttiin suolalla ainakin 1900-luvun alussa. Kaivo ja kylmäkellarit säilyttivät myös hyvin. Talvella pakkaseen ja kylmäkuistille. Naurista syötiin ja myöhemmin perunaa, muita kasviksia ei niinkään. t. Sähkötön mummila 1800-luvulta asti.

Liha oli kyllä pääasiassa oravia, jäniksiä ja rottia. 

Vierailija kirjoitti:

Tuohan riippuu täysin siitä mitä aikakautta katsotaan. Kalaa nyt on aina syöty, mutta karjan tärkein funktio oli paskominen.

Mielenkiintoista :o Mihin sitä lantaa niin paljon sitten tarvittiin? Oliko lannoitteeksi vai mihin.

"Sikojen päiväannokset vaihtelevat iän ja kasvunopeuden mukaan 1 - 3,5 kg rehuseosta. Kolmella kilolla rehua sika tuottaa noin kilon lihaa. Noin 4,5 kuukauden ikäisenä sika painaa reilut 100 kiloa."

https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokaketju-ruuan-matka-pellolta…

Mitähän sille sialle sitten syötettiin, plus hevoselle, lampaalle ja lehmälle jos päivät samoiltiin metsällä ja kalalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalaa oli jos oli järvi lähellä mutta metsästää ei aina voinut. Ei jokamiehenoikeudet olleet voimassa ennen muinoin. Jos kartano omisti maata vaikka 20 000 hehtaaria niin saattoi olla että kartano määräsi ettei sen mailla saa metsästää. No joku laittoi jänikselle ansalangan mutta salassa ja hipihiljaa ja toivoi ettei jää kiinni.

Vielä 1850 Suomessa oli vain 2 metsänvartijaa, joten kiinnijäämisen riski oli pieni.

No Jos se olisi ollut niin helppoa tuo metsästys ja kalastus, niin miksi Suomessa kuoli suurina nälkävuosina n 8 % koko väestömäärästä? Eiköhän se ollut kuitenkin niin, että ravitsemus perustui etupäässä leipäviljaan ja perunaan. Ja kun peräkkäin oli useita katovuosia, se ajoi ihmiset laumoittain maantielle kerjuulle.

Milläs pilkkivehkeillä luulette niiden 1800-luvun köyhien kairanneen jäähän reikää ja kalastelleen tai olisko niillä kaikilla ollut niitä ampuma-aseitakaan metsästykseen. Ja se possu, jota  ei ollut jokaisen navetassa) tarvitsee myös jotain syödäkseen, että siitä saataisiin se kilomäärä lihaa, mitä joku kirjoitti. 

Vierailija kirjoitti:

Melkoisia sikoja ollut ennenmuinoin. Nykyisillä, tehotuotantoon jalostetuilla hyvin ruokituilla sioillakaan ei teuraspaino normaalisti ylitä sataa kiloa, eikä tuokaan koko määrä ole lihaa vaan mukana on luut yms. puhutaan kymmenistä ei sadoista kiloista. Lisäksi ei läheskään kaikilla ollut sitä omaa possua lainkaan. Lihan osuus ruokavaliossa oli oikeasti melkoisen pieni.

Rasvaa ja läskiä siassa runsaasti lihan lisäksi.

Mun isä on syntynyt vuonna 1940 ja heillä liha tuli kaneista.

Navettarakennuksessa oli 1 sivukarsina kaneille.

Lisääntyivät nopeasti, vähän oli syötävää.

He jo silloin tiesi sukulaisen kanssa ei saa naida. Luokkakavereiden kanssa tehtiin vaihtareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan riippuu täysin siitä mitä aikakautta katsotaan. Kalaa nyt on aina syöty, mutta karjan tärkein funktio oli paskominen.

Mielenkiintoista :o Mihin sitä lantaa niin paljon sitten tarvittiin? Oliko lannoitteeksi vai mihin.

Lannoitteeksi jota sai juurekset kasvamaan, ja viljan. Ei ollut muita lannoitteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan riippuu täysin siitä mitä aikakautta katsotaan. Kalaa nyt on aina syöty, mutta karjan tärkein funktio oli paskominen.

Mielenkiintoista :o Mihin sitä lantaa niin paljon sitten tarvittiin? Oliko lannoitteeksi vai mihin.

Joo, eipä pahemmin keinolannoitteita ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän vuosi tuo ”entisaikaan” olisi?

Ja missäpäin (nyky) Suomea?

On meinaan aikalailla kiinni alueesta ja vuosisadasta.

Käytännössä koko Suomessa koska tahansa. Juureksista ja rukiista koostuvaa ruokavaliota ei ole isolla osalla ollut!

Onhan se nyt täysin eri asia, puhutaanko 1800-vai 1900-luvuista. Ja puhutaanko 1900 luvun alku- vai loppupuolesta. Aina on ollut osa väestä niin köyhiä, että heillä ei ole ollut kalastukseen tai metsästykseen sopivia välineitä, ei venettä, verkkoja jne.

Marjastettu ja sienestetty Suomessa on pitkään, joten siitä on saatu vähän ruuanjatketta.

Possusta käytettiin kaikki. Päästä sylttyä ja luista saippuaa.

Nauris alkuaikoina. 1800-luvun lopulla ainakin kaikki normaalit kasvikset olivat herrasväen ja ravintolan ruokalistalla. Keittokirjatkin jo aikaisina aikoina.

Ja jos ajattelee sitä aikaa, kun oli vielä torppareita, niin kaikki aika kului kartanon pelloilla ja ne omat peltotyöt tehtiin joskus yöllä. Ei ne torpparit ehtineet metsälle, eikä kalastelemaan.

Kulotus oli yleistä, keinolannoiotuksen puuttuessa 1800-luvulla.

Ote kirjasta Kertomus Tyrvään pitäjästä 1853 (netissä luettavissa)

Ravinto.

Ruoka on hyvä, sekä kohtuullinen että terveellinen. Joka-

päiväinen leipä on rukiinen, hapan ja kuivattu, paitsi välisti köyhillä tölliläisillä, joita hätä vaatii sekoittamaan periä ja muita huonoja aineita leipäänsä. Aterioita on kolme: suurus, päivällinen (jota myös kutsutaan »puolipäiväksi», paikoin »mur- kinaksi») ja ehtoollinen (taikka »ehtoo»); näiden perusteena on leipä ja silakka, sitten lisinä muuta laia, tavallisesti piimää kumminkin, jos ci keitosta. Silahkan siassa on joskus järvi-kalaa ja sen puutteessa »suolavettä» (kalanlaukkaa taikka suolattua maitoa), piimän puutteessa »varitaikinaa» leivän särpimenä. Muutteeksi on, useammin taikka harvemmin, kohta- nimiteltäviä keitoksia, taikka makkaraa, sylttyä, räätikäs-ja

nauris- hautaa, mitä milloinkin. — Leivän kanssa syötäviä kei- toksia ovat: kokonaiset perunat, joita kastetaan suolaveteen (kalan taikka lihan laukkaan); perunavoi eli sulpatut perunat, joiden höystönä on vähä maitoa taikka voita ja hyvin suolaa; peruna-keitti eli »peruna-suolavesi», se ori"haljellut jaliemessä keitetyt perunat maitoa, lihaa, taikka »muruja»*) höystönä; lohkokeitti, samallainen, mutta nauriista taikka räätikkäistä ; maito-keitti, keitetty maito, suolaa ja leivän paloja seassa;

kalja-keitti, samallainen kaljasta, hiukka jauhoja sakuna; kala- keitti eli »tuoreet kalat», jotka maidolla höystetyssä liemessä keitetään ja sen kanssa syödään (silloin harvoin kun niitä on). Leivätä syötäviä ovat: papuruoka, herneistä, jauhoilla suurus- tettu ja ihralla taikka murvilla höystetty (välisti syödään kei- tettyjä herneitä kuiviltansa); velli, useanlainen; puuro, nel- jällainen (rukiisista taikka ohrasista, suurista taikka pienistä jauhoista), särpimenä eli »kasena» piimää taikka maitoa, vä- listi voi-silmäkin; klimppi-ruoka, välisti; »pavun-palvot» kans- sa välisti, koska niiden aika on. Paistikkaita, perunoista, nau- riista ja räätikkäistä, on tapa syödä ateriain välillä. Puntari kaluksi kutsutaan voita, juustoa, lihaa ja isoa kalaa; täta saa työväki heinän- ja elon-aikana, surviaisisti ja koska vaan ras- kaimpia töitä tehdään, sekä ateria-ruvaksi etta »suurus-palaksi» ja »ehloopuoliseksi». Keitokset myös ovat raskaina aikoina mavukkaampia, kun muulloin. Eväskonttiin pistetään puntari- kalua silloinkin, koska sitä ci kotona anneta.

Pyhä-päivinä on kanssa, enemmän taikka vähemmän, pun- tarikatua pöydällä; ja mitä isompi juhla sitä herkullisempi ruoka.

*) "" eli muru-höystöiksi otetaan teuraista kurkut, keuhkot, sydänkarsina j. m., jotka pienennetään ja suolataan.

Joulu pyrkii pitoin rinnalle. — Pito-ruokina ovat: useanlaiset

leivät ja kyrsät (rukiista, ohrista ja nisuista), puntarikatu; peruna-suttu, jota kalan kanssa syödään, liko-kala, tuore-

kala, ryyni-makkara, käristys, klimppi-ruoka, ryyni-puuro, monellaiseit paistit, joiden myötä seuraa kasta eli »soosia» (piparuutista sinapista j. m.) japannukakko; niinmyös näiden lisiksi uudenaikaisia herkkuja väskynöistä, rusinoista, riis-ryyneistä ja muista makeaisista tehtyjä.

Vierailija kirjoitti:

Kalaa oli jos oli järvi lähellä mutta metsästää ei aina voinut. Ei jokamiehenoikeudet olleet voimassa ennen muinoin. Jos kartano omisti maata vaikka 20 000 hehtaaria niin saattoi olla että kartano määräsi ettei sen mailla saa metsästää. No joku laittoi jänikselle ansalangan mutta salassa ja hipihiljaa ja toivoi ettei jää kiinni.

Kylillä oli yhteismaita ja pitäjillä vanhastaan omia erämaa-alueita, joissa käytiin erällä pitkienkin matkojen takaa. Kustaa Vaasa julisti erämaat kruunun omaisuudeksi 1500-luvulla ja kylien yhteismaat jaettiin talojen kesken isojaossa 1700-luvulla, mutta senkin jälkeen ihmisillä pääasiassa säilyi oikeus luonnon antimiin. Suurmaanomistus on ollut täällä suhteellisen rajattu ja myöhäinen ilmiö ja siinäkin tapauksessa torppareilla säilyi usein oikeus metsästykseen, kalastukseen ja keräilyyn tilan mailla, vaikka näitä oikeuksia joissain tapauksissa pyrittiin rajaamaan.

Maalaiset oli esim sodan aikana onnellisessa asemassa. Siinä missä kaupungissa syötiin perunaa ja läskisoosia oli maalaisten pöydässä lihaa ja muitakin juureksia, marjoja ja hedelmiä.

Oma isäni säilyi sodassa hengissä sillä että vaihtoi tupakkaa maalaispoikien kotoa saamiin ruokapaketteihin. Sianlihan rasvaprosentti oli huomattavasti suurempi kuin nykyäön ja se ravitsi paremmin. Joka vuosi "köyhät" sukulaiset lähettivät pienen puutynnyrillisen lakkoja ja karpaloita hänen perheelleen Helsinkiin.

Tilanne lienee kovin erilainen riippuen ajasta. Puhutaanko 1000-, 1300-, 1600- vai 1900-luvusta? Puhutaanko kaupungeista vai maaseudusta?

Minkä mutanttipossun pelkät lihakset painavat 300 kg????? Hirvestäkään ei tule läheskään noin paljon lihaa.

Tyrvään 1855, jatkoa ruokakulttuuriin juomien osalta. Tyrvää oli kylläkin iso ja ehkä keskimääräistä vauraampi pitäjä. Näin kokoista ei ehkä kaikkialla ollut.

Juomana on kalja tavallinen jokapäivä; sitä laittaa jo- kainen itsellensä — jos vesi on tuopissa, niin on huonosti laita. Kaljaa tehdään, peräjauhoista ja juur harvoin katajan

marjoista, pannaan vaan vähä mallas-taikka vilja-jauhoja höys- töksi. — Pidoiksi ja isommiksi juhliksi pannaan sahtia ja olut-

takin. — Viinaa nauttii enimmästi miesväki; muutamat niin paljo kun saavat, toiset vaan aamu- ja ruoka-ryyppynsä, toi- set maistavat vähän, muutamat eivät ollenkaan. Vaimoväjestä on harva juoppo; usea kuppari ryyppää ryypyn pohjaan, tu-

lemata sentään työssänsä viinalta voitetuksi, mutta enin osa naisia kaataa vaan hiukan huuliansa, koska viinaa tarjotaan suun-avaukseksi. Vanhanaikaiset ihmiset taritsevat lapsillek-

kin yiinaa. Mitä herkullisemmat ruvat ovat kussakin tilassa, sitä runsaampi on viinan, tarjo; niinmuodoin vähin tavallisessa arkio-elämässa, runsaampi heinän ja elon aikana niinmyös pyhä-

päivinä, ylläkylläinen Jouluna ja pidoissa. Rommia ja saksan- viina on uljaimmilla vieraan varana. — Kahvin juominen on tullut tavaksi vasta viimeis-kuluneina aikoina. Nyt 40 vuotta takaperin ei ollut kahvin-keitintä muilla, kun herrasväjellä, mutta tähäp aikaan on se jo melkein kaikissa taloissa, useissa tölleissäkin ja mökeissä. Monessa paikkaa juodaan kahvia jokapäivä, toisissa vaan juhlina ja erinäisissä tiloissa, vieras- ten kanssa j- n* e. Kahvin ja viinan sekoitus, plörö eli »punsi», maistuu muutamille hyvin.