Tiedätkö naisia, jotka ovat kuvissa rumia, mutta luonnossa todellisia..

Itseni. :(

Yksi puoliromani kaverini on ihan todella kaunis livenä. Täyteläiset huulet, korkeat poskipäät, vihertävät silmät ja tummat kulmat. Kuvissa lähinnä Mrs. Potatohead ohuilla hiuksilla. En tajua.

Joo, se on jännä miten kamera muuttaa ihmisen ulkonäköä joskus aika rajustikin. Joitakin parempaan ja joitakin huonompaan suuntaan. Luulen, että se johtuu esim. siitä, että he

- ilmeilevät/poseeraavat epäluonnollisesti ja -viehättävästi

- eivät muokkaa kuviaan/eivät tee sitä hyvin

- eivät muutenkaan jaksa panostaa kuviinsa, eli eivät esim. mieti kuvakulmia

- kamera on huono

Mulla on kaveri joka on, anteeksi vain, aivan järkyttävän näköinen valokuvissa. Pyöreä naama ja kuulas iho, kuin posliinia. Livenä tuijotan sitä upeaa ihoa. Valokuvissa pää näyttää ihan pallolta.

Kun mä aikanaan laihduin, sukulainen oli tosi ylpeä ja sanoi että alta kuoriutui sellainen kaunotar että tästä pitää saada todisteet muille sukulaisille jotka ei päässeet paikalle. Hän otti innoissaan kuvan minusta, katsoi kameran näyttöä ja poisti kuvan. "Yritetääs uudestaan" *klick, tarkistus, delete*. Tätä toistui sen kymmenisen kertaa. Hän sanoi lopulta ettei ymmärrä miksei minusta saa hyvää kuvaa (!). En tykännyt olla kuvattavana läskinä, enkä tykkää kyllä olla vieläkään.

Yksi kaverini on luonnonkaunis, mutta kuvissa näyttää kuin otsaa jatkuisi metritolkulla. En ymmärrä miten kuviin ilmestyy kaunottaren sijaan päärynäpää!

En tunne tällaisia naisia, mutta tunnen yhden miehen joka näyttää kuvissa ihan tavalliselta, mutta on luonnossa todella söpö ja hyvännäköinen. Joten on varmasti mahdollista.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 01:35"]

Kun mä aikanaan laihduin, sukulainen oli tosi ylpeä ja sanoi että alta kuoriutui sellainen kaunotar että tästä pitää saada todisteet muille sukulaisille jotka ei päässeet paikalle. Hän otti innoissaan kuvan minusta, katsoi kameran näyttöä ja poisti kuvan. "Yritetääs uudestaan" *klick, tarkistus, delete*. Tätä toistui sen kymmenisen kertaa. Hän sanoi lopulta ettei ymmärrä miksei minusta saa hyvää kuvaa (!). En tykännyt olla kuvattavana läskinä, enkä tykkää kyllä olla vieläkään.

[/quote]

Heh, tuttua. Kuvaaja ottaa kuvan: "no höh, otetaas toinen." Ei vieläkään, ja uusiks x 100. Livenä tulee kehuja, valokuvat ei vaan onnistu. Nykyisin kiellänkin kuvaamisen, kun minusta ei vaan saa hyvää kuvaa.

En nyt kuvissa sentään ole ruma tai livenä mikään superkaunis, mutta livenä näytän kuitenkin huomattavasti paremmalta kuin kuvissa. En osaa rentoutua kuvanottotilanteessa, mutta saan itsestäni ihan okei kuvia monen yrityksen jälkeen. Jos joku muu ottaa kuvan, tulee niin vaivaantunut olo, ettei lopputulos ole kovin hyvä.

Yksi kaverini on hyvin kaunis livenä, mutta kuvissa kauhean vaatimattoman näköinen, parhaat piirteet ei korostu. Ehkä kyse on ilmeistä. Ihmisten kanssa ollessa esimerkiksi hymy tulee luontaisesti, mutta kuvissa sitä on vaikeampi hallita.

Luulisin, että osa ihmisen kauneudesta on hänen ajatusmaailmassaan, sanoissaan, luonteenssaan ja sekunnin sadasosissa muutuvissa ilmeissään. Tätä voi joskus olla mahdotonta vangita valokuvaan. Video tekisi ehkä enemmän oikeutta tällaisille ihmisille.

Luusto ja sen kyky heijastaa valoa on iso tekijä. Raskaat kulmaluut eivät päästä valokuvassa valoa silmiin samalla lailla kuin ei niin raskaat. Pyöreät kasvot on livenä kauniit monella, mutta valokuvassa yhtä sileää pintaa, siinä missä yhtä kauniilla kanssasisarella näkyy valokuvassa upeat poskipäät. Tähän voi paljon vaikuttaa harjoittelemalla, pitää hakea ne kulmat, mitkä omille kasvoille on edullisimmat valon heijastumisen kannalta.

Toinen on se, että joidenkin muuten ihan perusnättien kauneus syntyy eläväisyydestä ja ilmeikkyydestä, eikä sellainen eloisa viehätysvoima pääse pysähtyneessä kuvassa oikeuksiinsa.

Makuasiakin tämä on. Yksikin livenä kaunis kaverini valitsee itsestään sosiaaliseen mediaan minun mielestäni epäonnistuneita tai rumiakin kuvia, joita en ikinä julkaisisi itsestäni, jos olisin hän. Minun kauniina pitämiäni kuvia hänestä hän ei edes vilkaise kahta kertaa. Samoin esimerkiksi mieheni mielestä minä en näytä yhtään itseltäni niissä kuvissa, missä olen omasta mielestäni onnistunein.

Olen ollut huomaavinani että kuvaajan ja kuvattavan dynamiikka ainakin vaikuttaa kuvien onnistumiseen tietysti taidon yms lisäksi. Ehkä naamalla on salaa se olemus mitä miettii kuvaajasta ja tilanteesta.

Aloin tuota miettiä joskus kun huomasin että mielelläni käytin itsestäni kuvia jotka oli aina saman henkilön ottamia ja hänen kanssa on aina ollut lämpimät ja luottamukselliset välit. Joku muu taas saattoi olla yhtä hyvä kuvaajakin mutta kuvat ei oikein tuntunut olevan 'käyttistä'.

Yhdestä tutusta muistan myös vuosien takaa tilanteen että miehensä oli poikkeuksellisesti kameran takana ja noissa kuvissa hän loisti erityisesti ja piti myös itse juuri niistä kuvista.

Sama kun tuntuu että selfieistä joskus näkyy jos joku on hieman liian rakastunut peilikuvaansa, ei ole sinut itsensä kanssa tms.

Omalla kohdalla tuntuu että asia noin ylipäänsä menee niin että saamani positiivisen huomio livenä johtuu paljolti pilkkeestä silmäkulmassa ja kuvissa joissa se ei näy en ole kummoinenkaan ilmestys.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 03:05"]

Makuasiakin tämä on. Yksikin livenä kaunis kaverini valitsee itsestään sosiaaliseen mediaan minun mielestäni epäonnistuneita tai rumiakin kuvia, joita en ikinä julkaisisi itsestäni, jos olisin hän. Minun kauniina pitämiäni kuvia hänestä hän ei edes vilkaise kahta kertaa. Samoin esimerkiksi mieheni mielestä minä en näytä yhtään itseltäni niissä kuvissa, missä olen omasta mielestäni onnistunein.

[/quote]

Hahah, niinpä. Mieheni rakasti yhtä kuvaa minusta, joka oli omasta mielestäni epäonnistunut. Itse pidin kovasti yhdestä kuvasta, jota hän inhosi. Kerran yksi kaverini kehui ottaneensa itsestään onnistuneen kuvan, kun taas minusta se ei ollut kovin hyvä.

Yksi tuttavani on livenä kaunis, mutta kuvissa valju. Toinen tuttavani ei ole livenä kummoinen, mutta onnistuu kuvissa hyvin. Oikeat kuvakulmat ja valo tekee paljon, samoin se, viihtyykö kameran edessä. Inhoan nykyään ottaa itsestäni kuvia, joten ne väkinäisesti otetut kuvat harvoin onnistuvat. Nuorena taas tykkäsin ottaa omakuvia ja siltä ajalta löytyy paljon onnistuneita otoksia, vaikka pidänkin tyylistäni nykyään enemmän ja olen vuosien varrella myös muuttunut paljon paremman näköiseksi. Aluksi ihmettelinkin, mikä mättää, kun näytän livenä nykyään omaan silmääni miellyttävämmältä kuin ennen, mutta hyviä kuvia en enää saa otettua. Asennekysymys omalla kohdallani siis.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 21:59"]

[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 21:41"]

Minä myös ilmoittaudun tähän. 

[/quote]

ööh, mistä sä tiedät olevasi kaunis?

[/quote]

Täytyyhän sen olla, kun sinäkin jo kadehdit, vaikket edes ole nähnyt!

Joo ja on ihan eri asia arvioida ihmistä tai kuvan onnistumista, jos tuntee ihmisen /  ei tai jos näkee pelkän kuvan vieraasta ihmisestä.

Ainakin toisinpäin olen todennut tämän monta kertaa. Monella on esim. facebookissa upeat profiilikuvat (oikea kuvakulma, valotus, ilme) ja sitten livenä ovat ylipainoisia tai leveänaamaisia.

Työkaveri. Kalmankalpea hyvin hoikka, mitättömän näköinen olmi, joka näyttää täydellisen kauniilta mallilta parin promillen humalassa. Ympärillä huojuvat arjessa huomattavasti paremmalta näyttävät ihmiset tulipunaisina, pöhöttyneen näköisinä ja hiukset hapsottavina.

Vastaan myös minä :D En omasta mielestäni kaunotar vaikkakin nätti. Muut kyllä kehuvat kauniiksi.

Kuvissa en vain onnistu, en sitten millään! Ehkä siksi olen aina itse kameran takana :)

No mikään "kaunotar" mä en ehkä ole mutta esim. videolla näytän ihan sievältä ja ihmiset kehuu kauniiksi, mutta auta armias kun joudun kameran eteen... Mun fabon profiilikuva vaihtuu kerran kahdessa vuodessa kun näytän vaan ihan murhanhimoiselta noita-akalta! Mulla on kaveri joka valokuvaa ammatikseen ja on tosi hyvä siinä mitä tekee, kerran se pyys mua malliksi mut eihän siit mitään tullu, mutis vaan siellä kameran takana että "äh, miks nää kuvat näyttää tältä, mikä hätä sun naamalla on..." :D mulla on kyllä luustokin naamassa sellanen että kaksiulotteisena ei vaan toimi, näyttää vaan omituiselta.

Tiedän kyllä tuollaisiakin pari kpl, mutta enemmän niitä, jotka näyttävät selfieissä tyrmääviltä ja todella hyvännäköisiltä, mutta livenä täysin taviksilta.

Valkokuvaus on vaikea laji, ja toisista ihmisistä saa sen vuoksi hyviä kuvia, koska heidän kasvojen rakenteensa on valokuvalle edullinen. Esim. eräällä tuntemallani miehellä on todella voimakkaat poskiluut. 2-ulotteisessa valokuvassa hän näyttää komealta, mutta livenä pelkästään oudolta.