Lue keskustelun säännöt.
Mikä minua vaivaa?
25.03.2014 |
Tämä ei liene ihan oikea paikka kysyä asiaa, mutta kysynpä silti.
Kavahdan kosketusta. Inhoan koskettamista. Jos edes ajattelen, että joku koskee, edes hipaisee minua mistään kohtaa (esim. olkapäästä, kädestä, päästä, kyljestä...), kehoni tuottaa jonkinlaisen "kouristus"reaktion, jännitän itseni kyyryyn ja hengitys katkeaa hetkeksi, mutta siis tosiaan vain sekunniksi, jopa sen alle. Alkaa kuvottaa, tulee hirveän vastenmielinen olo ja haluaisin vain kiemurrella karkuun (pelkkiä ajatuksiani! jessus).
Olen pohtinut aiemminkin tätä, sillä en löydä mitään selitystä reaktioilleni. Nyt asia nousi jälleen pintaan saatuani kehotuksen mennä osteopaatille. Todennäköisesti jätän menemättä, koska jo pelkkä ajatus siitä, että soittaisin aikaa jollekulle, joka koskisi minuun, tekee niin kipeää fyysisesti, etten halua kuvitella millaista se olisi itse vastaanotolla. (Olin jokin aika sitten tuon tyyppisessä hoidossa ja "pidin" itseni kasassa kunnes hoidon loputtua itkin hysteerisesti loppupäivän.)
Lapsuudessani ei ollut minuun kohdistuvaa väkivaltaa ainakaan niin että muistaisin sitä, ja jotenkin minun on vaikea uskoa että minuun olisi lapsena koskettu. Taustalla ei ole myöskään seksuaalista ahdistelua (ainakaan muistojeni mukaan) kenenkään puolelta, enkä ole ollut parisuhteessa tai muussa fyysisessä kontaktissa.
Vanhemmiten (teini-iässä ja sen jälkeen) opin halaamaan lähimpiä kavereita, vanhempiani en ole koskaan osannut halata. Kavahdin nuorempana(kin) molempien vanhempieni kosketusta, enkä olisi halunnut heidän juurikin vaikka halaavan minua. Silti muistan, miten joskus ala-asteikäisenä kun sätkähdin äidin/isän laskiessa kätensä olkapäälleni tai yrittävän halata minua ennen nukkumaanmenoa, minulle raivostuttiin että jo se on kumma kun ei omaa lasta voi halata, kyllä se nyt *nimeni* on niin että pitää pystyä antamaan oman vanhemman koskemaan! Toihan on ihan sairasta!!!! Eli minulle suututtiin siitä, kun en olisi halunnut läheisyyttä. Myös pikkusiskoni on joskus todennut, että "niin no sähän et antanut kenenkään koskea suhun", eli muistot eivät ole pelkästään itseni värittämiä vaan muutkin ovat kokeneet käytökseni samanlaisena.
Minulla ei ole aikomuksiakaan alkaa seurustella lähitulevaisuudessa, joten sinänsä tämä ei ole ongelma, mutta olen hirveän hämmentynyt tästä. Miksi koskettaminen on minusta niin vastenmielistä? Voiko se olla synnynäistä, vai onko taustalla vääjäämättä jotakin, mikä on vain vaipunut tiedostamattomaan? Vai olenko todella ollut vain kiittämätön koko ikäni, kun en ole ollut vastaanottavainen hellyydenosoituksille?
Onko jollakulla muulla samantyyppisiä kokemuksia? Tai ideoita, mikä ihme minua vaivaa?
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kiitos asiallisista vastauksista jne.
Minä olen aina myös ollut sellainen että inhoan kosketusta. Minä tosin hyväksyn sen mieheltäni ja lapsiltani, mutta esim. aikanaan minun oli pakko lopettaa hoitoalan opinnot, koska ihmisten koskettaminen oli minulle ihan liikaa. Enkä miehenkään kanssa pidä koskettamisesta muuten kuin seksin aikana, mikään hellä "lääppiminen" ei kiinosta, vaivaannuttaa vaan.
Minä olen omalla kohdallani vaan ajatellut että tämä on minun synnynnäinen ominaisuuteni, enkä ole siiät ongelmaa itselleni tehnyt.
Koulutuksessa joskus kerrottiin, että alkoholistien lapset ovat usein kosketusarkoja. Jollet pidä koskettelusta, niin pisä rajoistasi kiinni äläkä anna muiden lääppiä. Sinulla on siihen oikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 00:39"]
Koulutuksessa joskus kerrottiin, että alkoholistien lapset ovat usein kosketusarkoja. Jollet pidä koskettelusta, niin pisä rajoistasi kiinni äläkä anna muiden lääppiä. Sinulla on siihen oikeus.
[/quote]
Tulipa tiivistetysti, mutta laveammin kerrottuna ja taustoistasi tietämättä sanoisin, että taustalla on joko trauma tai sitten vain synnynnäinen ominaisuus. En siis suoraan tarkoittanut sitä, että olisit alkkisten lapsi tms.
Itse taas olen ihminen jolle toisten koskettaminen ei tuota vaikeuksia, ja oikeastaan pidän siitä, että joku koskettaa.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 00:39"]
Koulutuksessa joskus kerrottiin, että alkoholistien lapset ovat usein kosketusarkoja. Jollet pidä koskettelusta, niin pisä rajoistasi kiinni äläkä anna muiden lääppiä. Sinulla on siihen oikeus.
[/quote]
Ai niin, tästä piti vielä mainita, etttä ei siis ole kotona alkoholia käytetty juuri ollenkaan. Siksikin tämä tuntuu niin hassulta, kun ei minulla ole "mitään syytä" inhota koskemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 00:39"]
Minä olen aina myös ollut sellainen että inhoan kosketusta. Minä tosin hyväksyn sen mieheltäni ja lapsiltani, mutta esim. aikanaan minun oli pakko lopettaa hoitoalan opinnot, koska ihmisten koskettaminen oli minulle ihan liikaa. Enkä miehenkään kanssa pidä koskettamisesta muuten kuin seksin aikana, mikään hellä "lääppiminen" ei kiinosta, vaivaannuttaa vaan.
Minä olen omalla kohdallani vaan ajatellut että tämä on minun synnynnäinen ominaisuuteni, enkä ole siiät ongelmaa itselleni tehnyt.
[/quote]
Kiitos kun jaoit! Olen myös miettinyt, olisiko tämä tosiaan vain synnynnäistä, mutta toisaalta tuntuu oudolta, kun jotenkin inhon tunteeseen yhdistyy jonkinasteinen pelko, ei tosin suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi ehkä olla ihan hyödyllistä vaikka vääjäämättä lähestyvää vanhuutta ja siihen liittyviä välttämättömiä ihmiskosketuksia ajatellen olla järkevää käydä ammattilaisen kanssa hieman selvittämässä asiaa. Itselläni on vastaavanlaisia oireita toisinaan. Ne liittyvät juuri tuohon jo mainittuun vanhempien alkoholismiin ja kokemaani väkivaltaan sekä tietenkin nykyisiin mielenterveysongelmiini. Mikä on syytä ja mikä seurausta on vaikea määrittää. Oikeus koskemattomuuteenhan meillä jokaisella on, mutta elämä on varmasti antoisampaa kun jokaista kosketusta ei täydy sävähtää.
Itselläni tulee monesti sellainen "älä lyö" -reaktio, joka pakottaa nostamaan kädet kasvojen suojaksi. Minulle psykoterapiasta on ollut ainakin toistaiseksi enemmän hyötyä kuin haittaa.
Oho. Ja anteeksi hirveä romaani. Tuskin tätä kukaan jaksaa lukea.