Miten teidän perheessä näkyy että isä
haluaa olla lastensa kanssa? Meneekö esim. ulos puistoon, uimaan, pyöräilemään, käymään kirjastossa, jossain lastentapahtumassa lasten kanssa tai kotona pelaileeko, piirtelee, lukee tmv. niin että äidin ei tarvitse lähteä mukaan tai olla mukana tekemisessä?
Kommentit (23)
Mies tykkää leikkiä lapsen kanssa ja keksii ulkona kivaa tekemistä. Mä en oikein ole sellainen leikkijä.
Hoitaa kaikki lapseen liittyvät asiat ja lapsen hoidon puoliksi, ellei enemmänkin. Lauantaina herää isä ja sunnuntaina minä, äiti. Illat isä on lapsen kanssa, lukee satuja, leikkii, tekee ruokaa, ottaa mukaan kauppaan, käy vanhemmillaan lapsen kanssa.
Joo, se puuhailee lasten kanssa paljonkin kotosalla. Mihinkään tapahtumiin tai puistoihin ei kyllä oma-aloitteisesti lapsia veisi, tapahtumiin menossa minä olen aina se aloitteellinen. Kotipihalle vie itse ja kotona siis pelailee ja leikkii. Mutta mies on aina halunnut lapsia, tykkää olla isä ja kokee lasten kanssa leikkimisen luontevaksi itselleen.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 19:27"]haluaa olla lastensa kanssa? Meneekö esim. ulos puistoon, uimaan, pyöräilemään, käymään kirjastossa, jossain lastentapahtumassa lasten kanssa tai kotona pelaileeko, piirtelee, lukee tmv. niin että äidin ei tarvitse lähteä mukaan tai olla mukana tekemisessä?
[/quote]
No minä olen isä 5kk pojalleni. Olen kättäriltä asti syöttänyt hänet, vaihtanut vaipat, pukenut, kylvettänyt, leikityttänyt häntä ja leikkinyt hänen kanssaan, jumpannut hänen kanssaan, käynyt vauvauinnissa hänen kanssaan, käynyt lenkillä hänen kanssaan päivittäin, nukuttanut hänet, ostellut hänelle vaatteita, leluja, ruokia, tutteja, tuttipulloja jne. Hän on esikoisemme ja olen 32 vuotias ylpeä isä.
Meillä mies hoitaa lapsia enemmän kuin minä. Meillä on vilkkaita poikia joiden maailmaan mun vaan on vaikea eläytyä, mut mies on mielissään kun saa rymytä kaikki lapsuusiän leikit uudelleen. Mies vie lapsia urheiluharrastuksiin, pelaa konsolipelejä (jotka mua ei siis vähempää vois kiinnostaa) rakentaa lumilinnoja ja vie viikonloppuisin mökille ja retkille. Mulle joku limainen avannosta ongittu kala on vaan lievästi vastenmielinen, jos se on vielä niin pienikin ettei sitä voi syödä, mut mun perheet pienet miehet ja iso mies hurraa aivan hurmiossa samassa tilanteessa.
Miesten maailma ei vaan aukene mulle, joten olen tosi iloinen että mies pääosin huolehtii tästä poikien viihdyttämisestä ja kasvattamisesta.
Meillä mies eli isä hoitaa lasten aamupalat ja -toimet sekä vie hoitoon "lapsentahtisesti", eli liukumia käyttää joka aamu. Ulkoilee lasten kanssa melkein joka päivä, ja leikkii joka päivä jotain. Askartelee myös (mitä minä en tee...), tyyliin vapuksi vappuviuhkat, pahvilaatikkolaivaa tai -televisiota jne. Niin ja piirtää ja maalaa vesiväreillä.
Juu ja ei ole tosiaankaan millään luovalla- tai kasvatusalalla. Kuiva juristi.
Kyllä, ehkä enemmänkin kuin äiti.
Kaikki ap:n luettelemat asiat toteutuu. Isä on kiinnostunut lapsistaan eikä tarvitse äitiä siihen välittäjäksi tai tulkiksi. Hänkin on nämä lapset toivonut tähän maailmaan, joten on luonnollista, että hän välittää heistä ja haluaa olla heidän kanssaan.
Lapset ei ole koskaan ollut mikään mun oma projekti.
Miehen kanssa hoidetaan puoliksi lapsen hoito leikitys ja kaikki muu lapseen liittyvä.
Iltaisin yleensä peuhaavat niin kauan, että pitää käskeä isää lopettamaan leikittäminen että lapset saavat nukkua. Vie uloskin, mutta tekee sen lasten iloksi eikä niinkään siksi että haluaisi olla lasten kanssa. Ei itse viihdy puistossa vaan mielummin tekisi lasten kanssa jotain muuta.
Kun mies menee iltavuoroon töihin, hän hoitaa lapsen aamutoimet ja äiti saa nukkua pitkään. Muutenkin isä syöttää, vaipattaa, lukee ja leikkii lapsen kanssa melkein koko ajan kotona ollessaan. Isä ottaa lapsen mukaan kauppareissuille ja käy lapsen kanssa kylässä omilla sukulaisillaan ja ystävillään. Johtuu varmaan siitä, että hän tuli isäksi vasta yli nelikymppisenä vuosien yrittämisen jälkeen ja lapsi tuntuu hänestä siksi erityisen rakkaalta ja arvokkaalta, ja toisaalta siitä, että hänellä on niin pitkät työmatkat, että kotiaikaa jää melko vähän lapsen hereilläoloajasta. Hän ei halua menettää siitä minuuttiakaan.
Alkaen siitä että vaihtaa vaippaa, syöttää ja nukuttaa. Hoitaa iltatoimet, lukee iltasadun, tekee lapsille ruokaa. Vie lapsia huvipuistoon ja leikkipuistoon, käy lasten kanssa uimahalissa tai kävelyllä. Opettaa ajamaan pyörällä ja ottaa mukaan pihahommiin. Kuskaa harrastuksiin ja muualle, missä lapset haluaa käydä.
Kun lapset olivat pienempiä niin mies lähti usein käymään jossain lasten kanssa, että saan olla kotona muutaman tunnin omissa oloissani.
Isä vie lapsia shoppaileen, leikkariin, ruokakauppaan, lastentapahtumiin, pyöräretkille, jätskille jne. Kotona pelaa mielellään lasten kanssa.
Pitää työpäivänsä lyhyinä ja viikonloput pääsääntöisesti vapaana ollakseen lapsen kanssa. Ei kuitenkaan käy missään kaksin tämän kanssa lukuunottamatta kavereidensa kanssa sovittuja leikkitreffejä. Pääasiassa vietetään aikaa kolmisin. Mies ei meillä ole se leikkijä ja painijatyyppi, vaan äiti.
Meillä se ehkä näkyy siten, että en edes osaa sanoa, miten se näkyy eri tavalla kuin oma lasten kanssa olemiseni.
Miks mä luin tän, alkoi itkettää. -katkera yh
Meillä isä pelaa lasten kanssa tietokoneella ja käy kaupassa heidän kanssaan, joskus ravintolassa syömässä. Jos lapsi on kipeä ja pitää käydä terkkarissa, käy siellä. Juttelee lähinnä ja äärimmäisen harvoin vie pelaa fudista tai lätkää.
Valitettavasti ei oikein näy :( Puoliväkisin ja tiukasti pyytämällä tekee edes jotakin muiden kuin itsensä eteen. Ei näe itse tässä mitään ongelmaa, koska on saanut samanlaisen miehenmallin lapsuuskodistaan (appiukko on ihan kusipää). Hermostuu ja loukkaantuu, kun mainitsen asiasta. Rakastaa lapsia ja välittää heistä, mutta ei koe tarpeelliseksi osoittaa sitä teoin.
Eli liityn teidän yksinhuoltajien kanssa siihen samaan joukkoon, joka katuu avanneensa tämän ketjun :(