Lue keskustelun säännöt.
Raskaana ukkomiehelle - kerronko?
23.03.2014 |
Minulla on ollut kahden vuoden seksisuhde varattuun mieheen. Ehkäisyasioiden piti olla kunnossa, siksi olenkin todella järkyttynyt tilanteesta. Eli olen raskaana, toissapäivänä tein yhden testin, eilen paniikissa vielä kolme. Muita miehiä minulla ei ole muutamaan kuukauteen ollut. Miehellä on perhe, hän on melko tunnettu ja tällainen hajottaisi hänen elämänsä. En halua sitä. Mutta tuntuu epäreilulta myös kärsiä kaikki tämä yksin. Joudun varmasti tekemään abortin, en uskalla antaa itselleni edes ajatuksia muuhun. Koitan suhtautua nyt tosi kylmästi, enkä ajatella tätä edes raskautena vaan pienenä "vaivana", josta hankkiuduttava nopeasti eroon. Mutta oikeasti minua kyllä ahdistaa todella paljon.
Millä tavalla kerron/kerronko ylipäätään miehelle?
Kommentit (36)
Mietit haluatko vauvan :)
Jos haluat, pohdit kerrotko miehelle. Menisikö läpi tarina, että vauva on jonkun muun ja näin ei miehen tarvisi puuttua asiaan sen enempää / sinun ottaa miestä huomioon. Vai kerrotko miehelle ja katsot mitä hän sanoo, onko esim. valmis auttamaan hieman taloudellisesti (vaikka sitten salaa). Saattaahan olla, että miehellä tulee niin voimakas halu olla lapselle isä, että tunnustaa suhteen/yhden vahinkolaukauksen vaimolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 13:08"]Mietit haluatko vauvan :)
Jos haluat, pohdit kerrotko miehelle. Menisikö läpi tarina, että vauva on jonkun muun ja näin ei miehen tarvisi puuttua asiaan sen enempää / sinun ottaa miestä huomioon. Vai kerrotko miehelle ja katsot mitä hän sanoo, onko esim. valmis auttamaan hieman taloudellisesti (vaikka sitten salaa). Saattaahan olla, että miehellä tulee niin voimakas halu olla lapselle isä, että tunnustaa suhteen/yhden vahinkolaukauksen vaimolle.
[/quote]
Sen verran jatkan vielä, että tee päätös kuitenkin täysin sen mukaan mitä sydämesi sanoo. Pärjäätte kyllä vauvan kanssa kaksistaankin :)
Oletko varma, että lapsen saaminen yksinäisenä naisena vuoden 2014 Suomessa olisi niin iso kärsimys? Ehkä elämäsi hienoin asia, kunhan totut ajatukseen vauvasta. Ajattele, kohdussasi kasvaa sinun lapsesi, eikö ole yhtään aihetta iloon?
Millainen lähipiiri sinulla on? Voi olla, että sinulla on paljon tukea ja apua perheestä, ystävistä, suvusta. Lapsen saaminen yksin ei ole nykyään mikään kauhea asia.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 13:08"]
Mietit haluatko vauvan :)
Jos haluat, pohdit kerrotko miehelle. Menisikö läpi tarina, että vauva on jonkun muun ja näin ei miehen tarvisi puuttua asiaan sen enempää / sinun ottaa miestä huomioon. Vai kerrotko miehelle ja katsot mitä hän sanoo, onko esim. valmis auttamaan hieman taloudellisesti (vaikka sitten salaa). Saattaahan olla, että miehellä tulee niin voimakas halu olla lapselle isä, että tunnustaa suhteen/yhden vahinkolaukauksen vaimolle.
[/quote]
Niin, ehkä tuo olisi vaihtoehto, että tunnustaa jonkun hairahduksen. Mutta ei varmasti jättäisi perhettään (vaikkakin on heillä ollut kovasti ongelmia), on todella lapsikeskeinen. Sydämeen sattuu kun mietin hänen lapsiaan ja koko perhettä ja toisaalta omaa tilannettani. Tuntuu, että olen "velvollinen" kärsimään yksin, koska ylipäätään olen ollut suhteessa varattuun mieheen. Olemme kaverustuneet melko läheisiksi.
Tuntuu kuin minulla ei olisi oikeutta tähän lapseen. Mutta on kai käytävä läpi kaikki vaihtoehdot. Tosin kaikki muu tuntuu nyt mahdottomalta, paitsi se raskaudenkeskeytys. Olen aina ajatellut, että jos tulen raskaaksi, pidän lapsen oli tilanne mikä hyvänsä. Mutta tätä tilannetta en kai silloin nähnyt. -ap
Olette kummatkin ottaneet tämän riskin, joten kyllä miehen on tämä kestettävä. Sinun ei todellakaan tarvitse miettiä, mitä mahdollinen au- lapsi aiheuttaisi miehelle. Kerro asia miehelle. Keskustele hänen kanssaan, jos hän on niin fiksu, että pystyy tällaisesta keskustelemaan. Jos hän ei suhtaudu asiaan fiksusti, niin sitten olet sen tosiasian edessä, että joudut tekemään päätöksen yksin. Joka tapauksessa joudut kantamaan päätöksesi seuraamukset. Jos synnytät lapsen, et voi olla etukäteen varma siitä, että hän ottaa lapsesta vastuuta, mutta et siitäkään etteikö ottaisi.
Tee päätös sen mukaan haluatko itse lapsen ja onko sinulla resursseja yksin kasvattaa lapsi. Toki saisit mieheltä elatusmaksun riippumatta siitä onko hän mukana lapsen elämässä vai ei.
Miehellä on mielestäni oikeus tietää ja kertoa mielipiteensä. Sinulla on oikeus tehdä lopullinen päätös, mutta et voi pakottaa miestä olemaan osa sinun tai lapsen elämää (paitsi lapsen elatuksen osalta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette kummatkin ottaneet tämän riskin, joten kyllä miehen on tämä kestettävä. Sinun ei todellakaan tarvitse miettiä, mitä mahdollinen au- lapsi aiheuttaisi miehelle. Kerro asia miehelle. Keskustele hänen kanssaan, jos hän on niin fiksu, että pystyy tällaisesta keskustelemaan. Jos hän ei suhtaudu asiaan fiksusti, niin sitten olet sen tosiasian edessä, että joudut tekemään päätöksen yksin. Joka tapauksessa joudut kantamaan päätöksesi seuraamukset. Jos synnytät lapsen, et voi olla etukäteen varma siitä, että hän ottaa lapsesta vastuuta, mutta et siitäkään etteikö ottaisi.
Tee päätös sen mukaan haluatko itse lapsen ja onko sinulla resursseja yksin kasvattaa lapsi. Toki saisit mieheltä elatusmaksun riippumatta siitä onko hän mukana lapsen elämässä vai ei.
Miehellä on mielestäni oikeus tietää ja kertoa mielipiteensä. Sinulla on oikeus tehdä lopullinen päätös, mutta et voi pakottaa miestä olemaan osa sinun tai lapsen elämää (paitsi lapsen elatuksen osalta).
Huh huh. Vaihteeksi taas näitä "ehkäisy petti-tarinoita", mitä ei tapahdu muille kuin av-mammoille. En usko hetkeäkään vahinkoosi.
Koska olet tuon lapsen laittanut alulle, vaikka mies ei sitä varmasti halunnut/haluaisi, niin mitäpä jos tekisit kuten olet varmasti suunnitellutkin? Hajotat miehen perheen, sidot miehen itseesi lapsella ja aloitatte iloisan uusperhe-elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro ihmeessä miehelle, ei sitä etukäteen osaa kukaan sanoa kuinka käy :) saatatte päästä miehen kanssa yhteisymmärrykseen asian kanssa, kuk jaatte ajatuksianne kuinka tulisi toimia.
Joka tapauksessa lykkyä pyttyyn! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 13:19"]
Huh huh. Vaihteeksi taas näitä "ehkäisy petti-tarinoita", mitä ei tapahdu muille kuin av-mammoille. En usko hetkeäkään vahinkoosi.
Koska olet tuon lapsen laittanut alulle, vaikka mies ei sitä varmasti halunnut/haluaisi, niin mitäpä jos tekisit kuten olet varmasti suunnitellutkin? Hajotat miehen perheen, sidot miehen itseesi lapsella ja aloitatte iloisan uusperhe-elämän.
[/quote]
Miksei vahinkoa voisi tapahtua?
Mikään iloisa uusperhe-elämä ei todellakaan tule kysymykseenkään, en sitä ole hakenut missään vaiheessa. Mies on tosiaan menestynyt ja tunnettu, jotenkin tuntuisi helpommalta kun ei olisi, koko fiaskoa painaa se, ettei asia todellakaan voi tulla "julkisuuteen". Mutta tuntuu myös, että en minä ole yksin vastuussa, itse olen sinkku ja syönyt pillerini tasan niin kuin pitää, mies itse pettää ja ottaa riskin kanssani. Pelkään, ettei hän usko sitä, että olen todellakin hoitanut ehkäsyn osaltani parhaani mukaan. Mutta hänen suuttumuksensa nyt tässä on toissijaista... -ap
Kiitos teille kuitenkin vastauksista! Kai sitten kerron. On vaan niin alussa raskaus, että mietin, kerronko nyt heti vai jonkun ajan päästä... Kun ensin itse tiedän kantani siihen, mitä asialle teen vai teenkö mitään.
En pelkää yh-äitiyttä, lapsi tuntuu kieltämättä aivan ihanalta ajatukselta. On minulla ihan hyvä tukiverkostokin. Mutta olen melko nuori, 24-vuotias, mies keski-ikäinen. Tilanne vaan on aivan mahdoton, tai tuntuu siltä nyt. En osaa yhtään arvata miten mies suhtautuu. Suhteemme on todella kaverillinen. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet oikeassa ap, että miehen suuttumusta sinun vähiten tulisi ajatella. Riski raskaudesta on aina olemassa kun seksiä harrastaa. Mies on yhtälailla vastuussa raskaudestasi, kun sinäkin, älä mieti että olisit yksin asian kanssa tai sinun pitäisi häpeillä asiaa.
Nyt vaan rohkeasti ota asia puheeksi, sillä Se asia selviää.
Ihan sama onko se mies menestynyt ja tunnettu...ei se ole mikään syy tehdä aborttia! Mies on itse riskin ottanut kun kanssasi paneskelee oli sitten ehkäisy ok tai ei. Te olette molemmat aikuisia ihmisiä ja yhdessä se päätös on tehtävä ja sen päätöksen kanssa elettävä.
Jos mies suuttuu niin se jo kertoo millainen mies todella on eli kelpaat paneskeluun mutta et muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tottakai kerrot, lapsesi on oikeutettu perimään osan isänsä omaisuudesta etkä varmaankaan halua lapsen menettävän tulevaisuuden turvaa!
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 13:31"]
Ihan sama onko se mies menestynyt ja tunnettu...ei se ole mikään syy tehdä aborttia! Mies on itse riskin ottanut kun kanssasi paneskelee oli sitten ehkäisy ok tai ei. Te olette molemmat aikuisia ihmisiä ja yhdessä se päätös on tehtävä ja sen päätöksen kanssa elettävä.
Jos mies suuttuu niin se jo kertoo millainen mies todella on eli kelpaat paneskeluun mutta et muuhun.
[/quote]
Öhmm.. Niin, eiköhän se mies vain panopuuta ap:sta ole halunnutkin kuin on noin pitkä seksisuhde takana. Olis varmaan jo sanonut vuosien aikana, että haluaisi muutakin, jos niin olisi.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 13:31"]
tottakai kerrot, lapsesi on oikeutettu perimään osan isänsä omaisuudesta etkä varmaankaan halua lapsen menettävän tulevaisuuden turvaa!
[/quote]
Joo, jos lapset pidät, katso, että isä myös tunnustaa lapsen.
Suhde on pelkkää seksiä ja oikeasti kaverillista, ei mitään romanttisempaa tasoa. Olin ehkä alussa itse ihastunut mieheen, mutta uskon sen johtuvan jostain statuksen ihailusta ja siitä, että olen kuitenkin näissä asioissa aika naiivi.
Mutta kai otan nyt vahvan ja itsenäisen linjan, koitan ajatella mikä (mahdollisesti) tulevan vauvan kannalta parasta. Tietenkin hänen täytyy tunnustaa isyytensä, tai vaadin sitten isyystestin.
Ja tiedän, ettei pitäisi miettiä miehen asemaa tai muuta näin naurettavaa (kuten sitä, mitä koko sukuni ja ystäväni ajattelevat). Olen itsekin ihmeissäni, että laitan miehen elämän jotenkin tässä omani edelle. Ja hänen minulle ventovieraan perheensä, ja uran. Huoh. -ap
Jos päätät pitää lapsen, pidä huolta että isä myös tunnustaa lapsensa. Nin että nimi on siis ainakin paperilla. Lapsi sitten varmasti tietää kuka on hänen isänsä eikä tarvi sitä keskustelua enää sitten käydä kun lapsi jo asioista jotain itsekin ymmärtää.
Jos mies ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä pärjäät varmasti itsekin.
Sinuna miettisin päätöstä ainoastaan omasta puolestani. Mieti mitä sinä haluat, Realistiset vaihtoehdot taitavat olla yksinhuoltajuus tai abortti.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2014 klo 13:19"]Huh huh. Vaihteeksi taas näitä "ehkäisy petti-tarinoita", mitä ei tapahdu muille kuin av-mammoille. En usko hetkeäkään vahinkoosi.
Koska olet tuon lapsen laittanut alulle, vaikka mies ei sitä varmasti halunnut/haluaisi, niin mitäpä jos tekisit kuten olet varmasti suunnitellutkin? Hajotat miehen perheen, sidot miehen itseesi lapsella ja aloitatte iloisan uusperhe-elämän.
[/quote] niin,jotkut vielä nykypäivänä luulee, että miehen saa hommaamalla itsensä paksuksi. Vai onko ap niitä, joka ajattelee,bettä lapsi sitoo enemmän kuin avioliitto ja näin mies einpääse hänestä ikinä erilleen. Säälittävää kuitenkin
Kerrot miehelle ja käyt läpi mahdollisuudet, ettet kadu loppu ikääsi.