Mitä harrastitte lapsina? Kertokaa myös vuosikymmen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luku ratsastus, tanhu, steppi ja tyttökerho

Hei, joku minunkin kaverini oli tyttökerhossa. Kertokaa, mitä ihmettä se tarkoittaa? Siis tyttökerho.

Kerho johon osallistui vain tyttöjä. Tuntuu näinä aikoina tosi menneeltä maailmalta. Siellä leivottiin, askarreltiin, leikittiin jotain yhteisleikkejä, tehtiin retkiä, järjestettiin joskus esim . nyyttäreitä ( onko sellainen sana enää tuttu sekään) jne. Oli myös poikakerhoja

Eikö tuossa ole vaarana, että tyttö oppii olemaan vain tyttöjen kanssa ja vierastaa poikia, ja pitää vielä kolmekymppisenäkin tyttöjen iltoja eikä vakiinnu? Ei ihmisiä ole luotu olemaan vain saman sukupuolen kanssa.

Niin, toki esim. tyttökouluista oli tuohon mennessä jo luovuttu ja tajuttu aika nurinkuriseksi malliksi. Ja voin vain puhua omasta puolestani, mutta itselläni on aina ollut paljon kavereita molemmista sukupuolista. 

90- ja 2000-luvun vaihde: kuoro, jumppa, uinti, lukeminen, ratsastus, sähly

Lukemista, tietokoneella pelaamista, kerhoa, partiota,

1990-2000-luvuilla. Olen syntynyt 80-luvun lopussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luku ratsastus, tanhu, steppi ja tyttökerho

Hei, joku minunkin kaverini oli tyttökerhossa. Kertokaa, mitä ihmettä se tarkoittaa? Siis tyttökerho.

Kerho johon osallistui vain tyttöjä. Tuntuu näinä aikoina tosi menneeltä maailmalta. Siellä leivottiin, askarreltiin, leikittiin jotain yhteisleikkejä, tehtiin retkiä, järjestettiin joskus esim . nyyttäreitä ( onko sellainen sana enää tuttu sekään) jne. Oli myös poikakerhoja

Eikö tuossa ole vaarana, että tyttö oppii olemaan vain tyttöjen kanssa ja vierastaa poikia, ja pitää vielä kolmekymppisenäkin tyttöjen iltoja eikä vakiinnu? Ei ihmisiä ole luotu olemaan vain saman sukupuolen kanssa.

Niin, toki esim. tyttökouluista oli tuohon mennessä jo luovuttu ja tajuttu aika nurinkuriseksi malliksi. Ja voin vain puhua omasta puolestani, mutta itselläni on aina ollut paljon kavereita molemmista sukupuolista. 

Tyttökoulut ovat tutkitusti parempia tytöille kuin sekakoulut. Tyttökoulun käyneet naiset pärjäävät aikuisena paremmin työelämässä kuin sekakoulua käyneet. Itsekin olisin halunnut käydä tyttökoulua. Valitettavasti olin sekakouluni ainoa tyttö. Oli pelottavaa ja ahdistavaa olla ainoa tyttö. Pelkään ja vihaan poikia ja miehiä vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luku ratsastus, tanhu, steppi ja tyttökerho

Hei, joku minunkin kaverini oli tyttökerhossa. Kertokaa, mitä ihmettä se tarkoittaa? Siis tyttökerho.

Kerho johon osallistui vain tyttöjä. Tuntuu näinä aikoina tosi menneeltä maailmalta. Siellä leivottiin, askarreltiin, leikittiin jotain yhteisleikkejä, tehtiin retkiä, järjestettiin joskus esim . nyyttäreitä ( onko sellainen sana enää tuttu sekään) jne. Oli myös poikakerhoja

Eikö tuossa ole vaarana, että tyttö oppii olemaan vain tyttöjen kanssa ja vierastaa poikia, ja pitää vielä kolmekymppisenäkin tyttöjen iltoja eikä vakiinnu? Ei ihmisiä ole luotu olemaan vain saman sukupuolen kanssa.

Niin, toki esim. tyttökouluista oli tuohon mennessä jo luovuttu ja tajuttu aika nurinkuriseksi malliksi. Ja voin vain puhua omasta puolestani, mutta itselläni on aina ollut paljon kavereita molemmista sukupuolista. 

Tyttökoulut ovat tutkitusti parempia tytöille kuin sekakoulut. Tyttökoulun käyneet naiset pärjäävät aikuisena paremmin työelämässä kuin sekakoulua käyneet. Itsekin olisin halunnut käydä tyttökoulua. Valitettavasti olin sekakouluni ainoa tyttö. Oli pelottavaa ja ahdistavaa olla ainoa tyttö. Pelkään ja vihaan poikia ja miehiä vieläkin.

  Kurja kuulla, toivottavasti vielä saat apua tuohon traumaasi :(

Musiikkiopisto, partio, ratsastus, eri tanssilajit, piirtäminen ja maalaaminen,

hiihtäminen ja satunnaisesti laskettelu, 80-90-luku

Pianonsoittoa ja lukemista. -90-00-luku. Ei ollut mahdollisuutta sen kummempaa, eikä harrastukset olleet niin keskiössä kuin nykylapsilla.

Liikuntakerho, kokkikerho, partio, lentopalloa. Keräilin valokuvia ja pidin kovasti kaikenlaisesta liikunnasta. 90-luvulle sijoittuu nämä.

Rakenneltiin kaikenlaista, majoja puihin, kanootteja, lentsikoita, leijoja. Päivät pitkät  rantsussa ja uimassa. Valokuvaus alusta loppuun niin kauan kuin värikuvat valtasi alaa, kehitteet oli kalliita ja huonosti säilyviä. Kemian puolella tietysti mustaruuti ja nitroselluloosa sekä kaikenlaiset raketit. Koluttiin kaatopaikkoja ja raahattiin romuja kotiin  ja suunniteltiin mitä niistä sais rakennettua.  Tämä kaikki tietysti ilman aikuisten valvontaa koska jonkunhan oli hankittava rahaakin elämiseen.  Vähän myöhemmin kuvaan astui mopot ja prätkät ja sitten myös tytöt ja uimiset vaihtui naimisiin ja niin oli huoleton lapsuus ohi.  No kohta on vissiin naimisetkin ohi niin voi taas keskittyä vaikka rakenteleen kumimoottorilennokkeja tai -60 luvun avoautoja.  JESSSSS !!!!

Olen syntynyt 1971.

Vaikea erottaa lapsuuden harrastuksia leikeistä.

Ritsasota ja puumiekkailu velipojan kanssa ehkä ei täytä harrastuksen määritelmää, mutta ko. sodankäyntivälineiden askartelu kyllä.

Rakentelin lennokkeja ja muovipienoismalleja, sekä vanhojen askartelukirjojen ohjeiden mukaisia leluja sekä laitteita vaihtelevalla menestyksellä.

Keräilin postimerkkejä ja tulitikkulsatikoita.

Luin. Tietokirjallisuutta, seikkailukirjoja ja vanhoja poikien askartelukirjoja.

Onko omatoiminen metsissä samoilu harrastus? Asuimme metsän keskellä.

Puissa kiipeiltiin ja majoja rakenneltiin.

Maatilan töihin osallistuttiin heti, kun alkoi kykenemään, mutta se kai ei ole harrastus, koska oli melko pakkopullaa.

Televisiota katseltiin.

Kyläkoululla oli sekä 4H- että seurakunnan kerho, niissä käytiin.

Koululla myös luisteltiin ja pelattiin jääkiekkoa talvi-iltaisin ilman sen kummempaa aikuisten ohjausta.

N. 14-vuotiaana aloin kuunnella ulkomaisia radiolähetyksiä(tosin terän hommasta vei rajoittunut kielitaito) vanhalla putkiradiolla ja rakennella radioita ja antenneja.

Nykytermein siis en harrastanut lapsena mitään.

Aika suosittu näyttää ollut olevan ratsastus, itsekkin sitä harrastin 90 luvulla, aina aikuisuuteen saakka.

Talvella lasketeltiin paljon.

Kävin tyttökerhossa. Siellä askarreltiin ja leikittiin paljon mm. Vettä kengässä, mitä tiedät ystävästäni, juoru, mustalaisen päiväkirja, pimeä piilosta. Joskus leivottiinkin. Parasta oli ohjaajat, lukioikäiset tytöt jotka oli pikkukoululaisen mielestä niin cool :)

Harrastin lukemista ja kirjoittamista. Kumpikin harrastus on säilynyt tähän päivään asti. Kirjottaminen vähentyi teini-iässä tai joskus lukioiässä armottoman itsekritiikin takia.

Opettelin soittamaan pianoa itsenäisesti. Harmittaa edelleen, kun en päässyt koskaan pianotunneille. Se oli haaveeni. Opin soittamaan jotenkuten ja soitan edelleen (digi)pianoa, mutta aina kuulokkeet päässä. En kehtaa soittaa kenenkään kuullen.

En harrastanut mitään liikuntaa, mutta leikimme paljon kaikkia pihapelejä naapurin lasten kanssa.

90-luku

Tanhua 🙈

Hiihtoa, pulkkamäkeä, hypittiin katolta lumihankeen. Punainen Risti.

70-luvun loppua

Vierailija kirjoitti:

sumopainia ja kuviokelluntaa

1870-luku

Harrasteesi näyttävät olevan salaisuus pitkään ikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luku ratsastus, tanhu, steppi ja tyttökerho

Hei, joku minunkin kaverini oli tyttökerhossa. Kertokaa, mitä ihmettä se tarkoittaa? Siis tyttökerho.

Kerho johon osallistui vain tyttöjä. Tuntuu näinä aikoina tosi menneeltä maailmalta. Siellä leivottiin, askarreltiin, leikittiin jotain yhteisleikkejä, tehtiin retkiä, järjestettiin joskus esim . nyyttäreitä ( onko sellainen sana enää tuttu sekään) jne. Oli myös poikakerhoja

Eikö tuossa ole vaarana, että tyttö oppii olemaan vain tyttöjen kanssa ja vierastaa poikia, ja pitää vielä kolmekymppisenäkin tyttöjen iltoja eikä vakiinnu? Ei ihmisiä ole luotu olemaan vain saman sukupuolen kanssa.

Niin, toki esim. tyttökouluista oli tuohon mennessä jo luovuttu ja tajuttu aika nurinkuriseksi malliksi. Ja voin vain puhua omasta puolestani, mutta itselläni on aina ollut paljon kavereita molemmista sukupuolista. 

Toisin sanoen opit pelkäämään tosimaailmaa kun tyttösimulaatiossasi kaikkia kannustettiin ja kaikki voitti. Ehkä sut pitäisi ampua jollekin tyttöplaneetalle noin sosiaalitukena että selviäisit ilman tunnetta siitä että pitää vähän yrittääkin.

Tyttökoulut ovat tutkitusti parempia tytöille kuin sekakoulut. Tyttökoulun käyneet naiset pärjäävät aikuisena paremmin työelämässä kuin sekakoulua käyneet. Itsekin olisin halunnut käydä tyttökoulua. Valitettavasti olin sekakouluni ainoa tyttö. Oli pelottavaa ja ahdistavaa olla ainoa tyttö. Pelkään ja vihaan poikia ja miehiä vieläkin.

Partio ja 4H-kerho. Vapaa-aikana luin tai hengailin kavereiden kanssa. Ei turhaa stressiä, hieno ja rento lapsuus.

synt 1976

Vierailija kirjoitti:

Pianonsoittoa ja lukemista. -90-00-luku. Ei ollut mahdollisuutta sen kummempaa, eikä harrastukset olleet niin keskiössä kuin nykylapsilla.

Nuohan ovat hyvä harrastukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pianonsoittoa ja lukemista. -90-00-luku. Ei ollut mahdollisuutta sen kummempaa, eikä harrastukset olleet niin keskiössä kuin nykylapsilla.

Nuohan ovat hyvä harrastukset.

Siis ovat hyvät harrastukset. Varsinkin pianonsoitto taisi olla aika kallistakin, kun akustiset pianot maksoivat tuolloin ja niitä piti virittääkin.

Telinevoimistelu 90-luvulla.