onko totta, että mies hakee äitinsä ja nainen isänsä kaltaista kumppania?

Ainakin minä, anoppini ja hänen anoppinsa olemme erittäin paljon toistemme näköisiä (hääkuvissa, samassa iässä, ei tällä hetkellä - ihan vaan tiedoksi niille, joiden mielestä olen vanha kurttuinen mummo).

Vaikea sanoa... Itse viehätyn kyllä miehisistä miehistä, hieman "vanhanaikaisista", eli osaavat tehdä miesten hommia vikisemättä ja antavat naisten olla naisia. Oma isäni on tällainen.

Minä en taatusti hae pettävän huorapukin kaltaista miestä jolle viina maistuu. Vähänkään piirteitä isäni suuntaan, niin lähden lätkimään

En tiedä. Oma isäni on ainakin niin hirveä ihminen, että hain tietoisesti hänen vastakohtaansa. Nyt mulla on maailman ihanin mies, jolla ei ole sellaisia luonnevikoja kuin isälläni. Hän on myös ulkonäöllisesti aivan erityylinen kuin isäni. Toisaalta miehessäni on jotain sellaisia piirteitäni kuin äidissäni, joka on mulle hyvin rakas ja jota arvostan paljon.

Odotas luin tästä psykologian tunnilla. Siihen vaikuttaa monta asiaa. Yksi niistä on sun oma miehenkuva (jonka olet saanut lähimmästä miehestä) ja siitä haetaan joko samanlaista tai vastakohtaa.

En todellakaan etsi itselleni narsistista vaimonhakkaajajuoppoa... oma mieheni on niin kaukana omasta isästäni kaikin tavoin, jos samaa sukupuolta ei lasketa. Onneksi on :)

Eikös se pätenyt enemmän miehiin. Hakevat äitiänsä muistuttavaa, niin ulkonäöllisesti kuin luonteeltaan, kun taas naiset eivät niinkään hae isänsä kaltaista. Joku juttu oli aiheesta jossain melko vastikaan...

Kyllä. Minäkin arvostan kotiäiti -tyyppistä lapsista pitävää lämmintä naista, koska äitinikin on tällainen. 

Tietysti jos on ollut ongelmallinen suhde vanhempiin niin tuskinpa silloin haluaa tämän kaltaista kumppania. 

Näissä kannattaa muistaa, että vain osalla on oikeasti mahdollisuus valita halujensa mukainen kumppani. Monet ottavat epätoivoissaan sen jonka saavat.

Kauneimpien ja menestyksekkäimpien parinvalintaa seuratessa huomaa kyllä sen, että seurustelukumppanit muistuttavat edeltäjiään hyvin paljon. Eli tietyn kaltaista kumppania he ainakin hakevat.

Meillä ainakin pätee. Olen tiedostanut alusta lähtien, että mies muistuttaa isääni. Samanlainen lempeä ja lämmin, lapsirakas ja älykäs ihminen. Samanlainen tapa halata ja silittää.

Anoppiin nähden sen sijaan olen aika lailla vastakohta, mies varmaan hakenut jotain ihan muuta. Anoppi on laskelmoiva, pitkävihainen, rahanahne, viileä lapsia kohtaan. Ulkoisesti meissä on paljon samaa kyllä.

Joo vaimoni tekee minulle aamupalan ja pakkaa reppuni kouluun <3

Oma mieheni muistuttaa isääni todella paljon sekä ulkonäöllisesti että henkisesti. Tietekin isäni on hieman erilainen tietyissä asioissa, mutta sanoisin että aika kaksosia ovat. Myös ruumiinrakenne ja kävelytyyli on kummallakin hyvin samanlainen. Alla olevat piirteet natsaavat myös mieheeni.

Isäni ei tietenkään ole täydellinen, mutta aikalailla perhekeskeinen, luotettava, järkevä rahankäyttäjä, pukeutuu aina bisnespukuihin, pitää työtä tärkeänä ja on hyvin kunnianhimoinen. Tietyllä tavalla myös tarvittaessa hyvin mukava ja sosiaalinen seuramies, mutta viihtyy myös hyvin paljon omissa oloissaan. Isäni myös pitää eläimistä ja hänellä on aika liberaali maailmankatsomus. Pitää myös vanhoista elokuvista ja musiikista.

isäni on mieheksi lyhyt, hintelä, kasvot eivät kovin komeat(eivät rumatkaan ennemmin kauniit, mutta eivät siis komeat), alkoholisti, pienituloinen, epäsosiaalinen.

Mieheni on pitkä, komea, raamikas, urheilijavartaloinen, kasvoistakin hyvännäköinen, todella sosiaalinen ja työorientoitunut(hyvätuloinen)

Ainoa yhdistävä tekijä on ehkä se että nuorena mies harrasti kavereiden kanssa ryyppyreissuja etelään, ei kuitenkaan mikään alkoholisti ja kasvoissa nenässä on jotain samaa. Toisaalta taas minä ja mieheni muistutamme kasvoista paljon toisiamme. Anopin kanssa meillä on kasvoissa jotain samaa mutta paljon eroakin. Anoppi on myös kauniimpi.

En tiedä voisiko olla että huonon isäsuhteen vuoksi haen isäni vastakohtaista kumppania?

Juuri niin se on. Toisaalta jotkut eivät ymmärrä huonoa isäsuhdetta ja ottavat silti isänsä kaltaisen. Me etsimme puolisostamme sitä samaa "turvallista" elinympäristöä kuin meillä lapsina oli. Jos isämme oli alkoholisti, saatamme ottaa miehen joka on mukavan ja järkevän tuntuinen mutta omaa samat haavat jotka ajoivat oman isämme lopulta juomaan.

Jaa en tiedä yleisesti, mutta minä ainakin olen anoppini vastakohta: anoppi on pieni ja pyöreä, minä pitkä ja hoikka, anoppi tumma, minä vaalea. Anoppi oli uranainen ja aina menossa, minä pitkään kotiäiti ja nyt osa-aikatyössä. Anoppi ei osaa laittaa ruokaa eikä leipoa, minä osaan molempia ja tykkään keittiöhommista. Anoppi on uskovainen, minä en. Anoppi on etäinen, pidättyväinen ja viileä. En usko olevani sellainen, vaan halittelin paljon lapsia ja nytkin halaan teinejämme aina kun saan luvan, olen mielestäni hellä ja rakastava äiti ja vaimo, ehkä vähän turhan kiltti. Tulen silti kohtuullisen hyvin anoppini kanssa toimeen.

Isäni on taiteellinen haihattelija, vaalea ja äkkipikainen. Mieheni on "tekninen", tumma ja rauhallinen. En näe heissä mitään muuta yhtäläisyyttä kuin että molemmat ovat älykkäitä.