Minulla ei ole yhtään ystävää

Pyydä rohkeasti työkavereitasi/työkaveria illanviettoon kanssasi. Jos jo 25 vuotta olet asunut samalla paikkakunnalla niin kai sinulla jotain tuttuja on matkan varrella ollut? Ota rohkeasti vain yhteyttä. Joku muukin voi olla vailla ystävää mutta ei uskalla lähestyä sinua, voi kuitenkin ilahtua kovasti yhteydenotostasi.

Sama juttu. Mulla oli 3 ystävää. . Paras kaveri muutti opiskelujen jälkeen toiselle puolen Suomea. Elämät meni niin eri poluille...toinen kaveri oli mua 5 v vanhempi, erosi,alkoholisoitui ja ne viinakaverit oli tärkeämpiä. Kolmas oli serkkuni, löysi miehen ja sen jälkeen lopetti yhteydenpidon muihin kuin vanhempiinsa ja sen miehen sukuun. Kyllästyin olemaan se, joka aina soittaa.

20 vuotta olen ollut ilman ystävää. Perhe on, mutta ei ystävää.

Ei minullakaan, varsinaisesti. Mies on, sukulaisia sekä työkavereita. Muutin aikanaan exän perässä isolle paikkakunnalle, missä en tuntenut ketään. Sain työpaikan ja erosin miehestä. Uusi mies löytyi. Sydänystäviä ei (miestä lukuunottamatta) kuitenkaan löytynyt. Mutta en silti koe itseäni yksinäiseksi. Työkaverini ovat mahtavia, sukulaiset kivoja. Ainakin tällä hetkellä olen onnellinen. Olen muutenkin introvertti ja kotihiiri.

Miten te jaksatte ruikuttaa tätä samaa joka päivä?

Ei mullakaan tai oli muutama mut sairastuin mt-ongelmiin ja en jaksa enää mitään eikä ole mitään toivoa mistään. En ihmettele jos eivät jaksa hekään enää pian minua ja jään 100% yksin:(

Sama täällä. Viimeksi teininä oli "ystäviä", heidän tarkoituksensa oli lähinnä pönkittää oma egoaan minun kustannuksellani, ja kun viimein aloin laittaa vastaan niin yksin jäin. Ihan hyvä sinällään. Aika pitkään olen ollut ihan tyytyväinen siihen, että ei ole ollut ystäviä, mutta nyt yksin asuessa sitä on alkanut vaan kaipaamaan jotain juttukaveria. Porukoilla asuessa oli se hyvä puoli kun oli juttuseuraa, mutta sitten kun ovesta asteli pihalle niin sai olla rauhassakin. Nyt taas on aina "rauhassa" menipä ovesta sisään tai ulos...

Terveisin Naispelko27