Lue keskustelun säännöt.
Diagnosoikaa mut. Koitan olla mahd. rehellinen ongelmastani.
21.03.2014 |
Olen 31-vuotias nainen. Olen kasvanut hyvin uskonnollisesti tiukassa ja vanhoillisessa perheessä. Aloin kapinoida jo hyvin nuorena sitä Jumala-huttua vastaan ja koin aina olevani hiukan ulkopuolinen koko juttuun, en ikinä uskonut. Kotona minusta yritettiin takoa kaikkia miellyttävää, itseni unohtavaa tulevaa pikkuvaimoa, mutta eihän minusta siihen ollut. Olen aina ollut hyvin kaunis ja vastakkainen sukupuoli on ollut minusta aina kiinnostunut. Olenkin pyöritellyt teini-iästä asti miehiä oman tahtoni mukaan. Ensimmäisen kerran minua kosittiin 17-vuotiaana. Minulla on aina ollut kavereina miehiä jotka ovat vuosia olleet muhun rakastuneita. Jotenkin saan tästä kicksejä, kun tiedän että kelpaan ja mua rakastetaan. Teini-iässä muhun ihastuneet pojat saatavat VIELÄKIN, aikuisina miehinä, vuosien jälkeen soitella perään ja vannoa rakkautta.
Saation hetken seurustella, 2 vko- 2kk, kunnes ahdistuin. Ahdistus oli totaalista, en vaan kyennyt olemaan miehen kanssa, vaan mun oli päästävä eroon suhteesta. Ihastuin aina uuteen mieheen, mutta kunnes tuo mies kinnostui minusta, mun kiinnostus loppui hyvin pian.Tällaista ihme säätöä jatkui 24-vuotiaaksi (16-vuotiaasta), kun tapasin tulevan aviomieheni. Ensimmäinen mies, johon rakastuin aivan täysin enkä kokenut missään vaiheessa ahdistusta. Menimme pian naimisiin, perustimme perheen jne. Ero tuli 1,5 vuotta sitten, kun mies jäi kiinni koko suhteemme kestäneestä pettämisestä (petti kokoajan, eri naisten kanssa vaan).
Jäin lapsen kanssa kaksin. Nyt 1,5 vuotta on ollut ihan samaa säätöä kuin ennen aviomisestäni. Dumaan jokaisen miehen nopeasti. Kaikki miehet jota tapailen rakastuvat hyvin nopeasti muhun. (En sano tätä brassaillakseni vaan kerron miten tilanne on). Ja kun miehet rakastuu, minä juoksen heti karkuun.
Päätän aina yhden miessäädön päätettyäni, että nyt en sekaannu kehenkään. Kunnes tapaan jonkun, deittailen, ihastun, mies ihastuu, haluaa parisuhteen, minä juoksen karkuun. Ja pahinta on että hoidan nämä jutut aina ihan sikahuonosti. Juoksen vaan karkuun.
Eikä riitä, että tunteeni viilenevät: mies alkaa etoa minua pian enkä halua edes nähdä koko tyyppiä (vaikka viikkoa ennen saatoin olla ihan lovena).
Sitten itken kotona kun olen yksin. Vaikka haluaisin parisuhteen enemmän kuin mitään. Mutta kun AINA ahdistun. AINA AINA AINA.
Mikä mulla on? Miten voisin tulla normaaliksi, parisuhteeseen psytyväksi, ja mmistä tällainen käytös johtuu?
Kommentit (23)
Ihminen voi antaa vain sitä, mitä on itse saanut. Jos sinulla on kokemus, ettei sinua ole hyväksytty, niin sinä et pysty myöskään hyväksymään itseäsi eikä muita.
Sama asia kaiken kanssa. Jos ei ole kokemusta rakkaudesta tai läheisyydestä, niin sitä ei edes tunnista. Eli aina kun suhde muuttuu "liian" läheiseksi, sehän muuttuu vasta ajan kanssa, niin joudut tuntemaatomalle maaperälle ja tuntematon pelottaa?
Terapiaan siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 10:51"]YKSI SANA:
H U O R A
[/quote]
Sinä olet sairas.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 10:51"]
YKSI SANA:
H U O R A
[/quote]
Niin en kyllä ole rahaa seksistä ottanut, että en tiedä miten voisin olla H U O R A.
Ap
Et sä sitten enää ahdistu, kun oikeasti ihastut mukavaan mieheen, nyt sä vaan luulet, että olet ihastunut, haet rakkautta, hyväksyntää. Maltti olis parasta, rauhoitu, ota iisimmin.
Mulla ollut kans sitoutumisvaikeuksia nuorena.
Lopetin suhteen ennen kuin se alkoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n teksti voisi olla minun kirjoittamani...Olipa minulla aikaa pohtia asiaa kunnolla, koska aihe koskettaa niin läheltä...
Maailman yleisin ongelma: pelkäät sitoutumista, koska siitä voi seurata taas pettymyksiä ja satutetuksi tulemista. Varma tapa torjua sellaiset pettymykset on olla henkisesti sitoutumatta keneenkään, vain "leikkimällä" rakkauden kanssa kevyesti, toivomatta mitään tulevalta ja jopa katkaisemalla suhteet heti jos ne uhkaavat mennä niin syväksi että jätetyksi tai petetyksi tuleminen sattuisi kovasti.
Olin itsekin nuorempana vähän tuollainen. En ollut tosin ilmeisimmin niin viehättävä kuin sinä ap, koska ei ollut ihan noin paljon miehiä pyöritettäväksi eikä minun perään ole vuosien päästä soiteltu, mutta kuitenkin, ihastuin, olin mielestäni vakavissani, mutta sitten kun mies alkoi osoittaa merkkejä vakavamman suhteen halusta, menin paniikkiin ja pakenin.
Minulla avain ongelmaan oli oppia sietämään ne omat ahdistukseni ilman, että juoksen pakoon suhteesta joka ne aiheuttaa. Ymmärsin lähempänä kolmeakymmentä, että jos lapsiperheen haluan, ei haaveeni tule ikinä toteutumaan jos jatkan samaa kuin tähän asti. Niinpä päätin, kun löysin mukavan miehen josta välitin, että nyt en lähde pakoon vaikka ahdistaa, vaan käsittelen ne ahdistukseni, kestän ne vaan. Ja se onnistui kyllä kun niin päätin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile terapiaa.
Lapsuusaika on haavoittanut sinua ja minua pysyvästi. Ole sinä rohkeampi ja mene hakemaan apua itse en ole kehdannut. Olen outo ja erikoinen. On ollut kaksi pitkää suhdetta jotka päättyneet avioeroon 11 v ja 7 v. Lukemattomia lyhyitä suhteita, yhden yön juttuja jne.
En nykyään enää halua parisuhdetta, se ei vaan kiinnosta.
Koen että ankaran ja ahdasmielisen kasvatuksen ja uskonnosta irtaantumisen jälkeen tilanne räjähti käsiin. Ei ollut kiellettyjä asioita ja tuli ylilyöntejä.
Olisiko mahdollista, että yrität liikaa, huomaamattasi miellyttää näitä suhun rakastuvia miehiä, antaa itsestäsi siloitellun kuvan. Kun he sitten rakastuvat, ahdistut, koska tiedät, ettet pysty ylläpitämään tätä kuvaa, ja jaksa miellyttää. Et uskalla olla oma itsesi, koska ajattelet ettet sellaisena kelpaisi.
unohda miehet ja keskity niihin asioihin, joista sinä pidät. Opettele arvostamaan itseäsi, ei niin, että se perustuu pelkkään kauniiseen ulkokuoreen, vaan niin että hyväksyt itsesi, mielipiteesi ja ajatuksesi ja koet olevasi myös sisäisesti sopusoinnussa, tyytyväinen itseesi, ja hyvä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 10:58"]
Maailman yleisin ongelma: pelkäät sitoutumista, koska siitä voi seurata taas pettymyksiä ja satutetuksi tulemista. Varma tapa torjua sellaiset pettymykset on olla henkisesti sitoutumatta keneenkään, vain "leikkimällä" rakkauden kanssa kevyesti, toivomatta mitään tulevalta ja jopa katkaisemalla suhteet heti jos ne uhkaavat mennä niin syväksi että jätetyksi tai petetyksi tuleminen sattuisi kovasti.
Olin itsekin nuorempana vähän tuollainen. En ollut tosin ilmeisimmin niin viehättävä kuin sinä ap, koska ei ollut ihan noin paljon miehiä pyöritettäväksi eikä minun perään ole vuosien päästä soiteltu, mutta kuitenkin, ihastuin, olin mielestäni vakavissani, mutta sitten kun mies alkoi osoittaa merkkejä vakavamman suhteen halusta, menin paniikkiin ja pakenin.
Minulla avain ongelmaan oli oppia sietämään ne omat ahdistukseni ilman, että juoksen pakoon suhteesta joka ne aiheuttaa. Ymmärsin lähempänä kolmeakymmentä, että jos lapsiperheen haluan, ei haaveeni tule ikinä toteutumaan jos jatkan samaa kuin tähän asti. Niinpä päätin, kun löysin mukavan miehen josta välitin, että nyt en lähde pakoon vaikka ahdistaa, vaan käsittelen ne ahdistukseni, kestän ne vaan. Ja se onnistui kyllä kun niin päätin.
[/quote]
Olen nytkin tavannut aivan ihanan miehen. Miehen, joka rakastaa minua, arvostaa minua, kunnioittaa minua sellaisena kuin olen; Kaikipuolin hyvä. Olemme olleet "yhdessä" pari kk, ja viimepäivinä tuttu ahdistus on alkanut nostaa päätään taas aivan hirveästi.
Keksin syitä päässäni miksi en voisi olla miehen kanssa. Syyt on naurettavia, täysin epäolennaisia juttuja. Juttuja, joista pääsisi helposti ylim, mutta minä muodostan päässäni niistä ylitsepääsemättömiä juttuja, jotta pääsisin eroamaan.
Joku kommentoi, että haen hyväksyntää. Tämä on aivan totta. En ole saanut perheeltäni koskaan hyväksyntää, koska olen heille yksi iso pettymys, joten haen sitä hyväksyntää ilmeisen epätoivoisesti miehiltä.
AP
En haluaisi olla kengissäsi. Olen mennyt nuorena naimisiin. Eronnut 10 v kuluttua. Etsinyt seuraa. Joutunut valintatilanteeseen pyörittäessäni usempaa tasavahvaa miestä yhtä aikaa. Valinnut heistä aviomiehen itselleni ja kertonut lopuille, että "valitettavasti et tullut tällä kertaa valituksi..." Synnyttänyt. Pysynyt liitossa, jossa lapset saivat alkunsa. Vilkuillut muita miehiä, mutta en koskenut heihin. Tylsistynyt. Jaksanut. Antanut ihastusten mennä ohi. En ole katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitse amattiapua. Sinulla on monenelaisia ongelmia. Olet muutosvaiheessa, mikä on positiivista.
Hyvä että ehdotitte terepiaa. Ei ole lääkärin tutkintoa, niin en voi ap antaa sulle diagnoosia-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ihan lovena", auts.
No mitäs jos ekkana lopettaisit kaikkien vastaantulevien miesten panemisen, rauhoitu puol vuotta itsekses, hanki töitä, hanki elämä.
Katotaa sit uudestaan. Itse aiheutettu ongelma, ja oikeastaan "ongelma".
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 11:22"]
"Ihan lovena", auts.
No mitäs jos ekkana lopettaisit kaikkien vastaantulevien miesten panemisen, rauhoitu puol vuotta itsekses, hanki töitä, hanki elämä.
Katotaa sit uudestaan. Itse aiheutettu ongelma, ja oikeastaan "ongelma".
[/quote]
hMM.. Työpaikka on, Elämäkin on, Enkä pane ihan kaikkia vastaantulijoita :) Mut kiitos kuitenkin ketjun tokasta viestistä, joka osoittaa että myös alemman äo:n omaava ihminen osaa kirjoittaa. Vielä kun rukkaat sisältä hiukan ni wow :)
Ap
Suahan tässä rukataan....sisältä joo....:D
Sinulla on minävaurio, jonka vuoksi käytät miehiä ikään kuin hyväksesi. Haluat yhä uudelleen ja uudelleen kokea olevasi rakastettu ja haluttu. Addiktiivisesti ja pakonomaisesti. Eikö sinua rakastettu lapsena? Olet kuin noiduttu, toistamispakon vallassa. Aikomuksesi ovat hyvät, mutta todellisuudessa vain tuhoat.
Lapsesi isä oli petturi. Parinvalinta tapahtuu tiedostamattomalla tasolla. Se kertoo myös sinusta aika paljon.
Sinussa on paljon lasta. Osa sinusta on fiksoitunut lapsen tasolle.
Kukaan ei pysty sinua tekstisi perusteella diagnosoimaan. Mahdollisesti taustalla on mielialaongelmaa ja persoonallisuuden häiriöiden piirteitä.
Hakeudu psykiatrille diagnostiikkaa ja ehkäpä terapian käynnistämistä varten.
Jätä ettet tule jätetyksi.