uskooko joku vielä sinisilmäisesti ettei oma kumppani ikinä pettäisi?

Uskon siihen, että niin kauan kun suhde pelaa ja mies saa suhteesta haluamansa plus suhteessa keskustellaan asioista niin kaikki on hyvin.

Toki poikkeuksiakin löytyy, mulla ei ole mitään syytä epäillä, ollaan nyt 5 v yhdessä ja siis naimisissakin , eikä tullut kertaakaan yhtäkään epäilystä.mies viihtyy kotona, baareissa ei ole käynyt kertaakaan ilman mua , yhdessä käydään jos käydään . Kun työt on loppu, mies kiirehtii kotiin. Sille se lepo on kotona olemista, mistä olen tosi onnellinen , ettei juokse missään.

En tiedä olenko jo vastannut aiemmin tähän ketjuun mutta vaikka luotan mieheeni en silti usko olevani niin täydellinen etteikö esim kriisitilanteessa voisi tulla toisiin ajatuksiin. Kiltti lojaali ihana mies, osoittaa rakkautensa joka päivä, tekee kaikkensa mun puolesta ja olemme todella sitoutuneita toisiimme. Silti tiedän hänen näiden parinkymmenen vuoden aikana ihastuneen ainakin kerran. En ole kysellyt menivätkö sen pidemmälle kun ei mua kiinnosta.

Mutta kuten sanottu - koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu kun on tilaisuus, mahdollisuus ja paljon kemiaa välillä...

up

Se ei ole uskonasia. Kuka tahansa voi sortua,mutta toivoa sopii ettei oma kumppani pettäisi.

Olen kuullut useammankin miehen suusta että raaka tosiasia on että muna vie miestä.Sillä ei ole mitään tekemistä sen kans miten paljon vaimoa rakastaa.Se on fyysistä.

Voin vain toivoa ettei petä, vannomaan kukaan ei pysty. Se joka luottaa toiseen sinisilmäisesti niin tulee järkkymään totaalisesti. Kukaan ei saisi olla niin luottavainen.

Se meneekö parisuhteessa hyvin tai huonosti niin sillä ei ole mitään tekemistä pettämisen kanssa.

Pettäminen on aina tietoinen valinta. Yleensä se tapahtuu kun henkilöllä itsellään joku kriisi. Se ei aina näy päällepäin, eikä sitä helpolla myönnetä. Luulet että hän vain vähän masentunut, hänellä on kiireitä töissä ym. Kukaan meistä ei kerro kaikkia ajatuksiaan edes puolisolle. Et voi tietää mitä ajattelee.

Ei pidä olla niin tyhmä että jää kiinni.

No ei nyt voi sanoa etten uskoisi, mutta toivon ettei petä. Kun kyllä niitä houkutuksia kuitenkin tulee itse kullekin, täytyy vaan osata suhtautua niihin fiksusti. Jos itse osaa, niin hyvä, mutta osaako se toinen? Niinpä..

Tottakai uskon. Eihän elämästä mitään tulisi, jos kaiken aikaa pitäisi pelätä pettämistä. Luotan mieheeni, joka on tosi rehellinen ja käytöksellään osoittaa, että kunnioittaa ja rakastaa minua. Huomaisin kyllä, jos olisi jotain syytä epäillä.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 17:00"]

Kyllä uskon. Itse en pettäisi missään tilanteessa, ja uskon saman miehestäni. Tuo, että "kaikki pettävät kun sopiva paikka/fiilis/ihminen" tulee on vain moraalittomien pettäjien itsepetosta. Ei pettäminen satu vahingossa, se on aina tietoinen valinta. 

[/quote]

^ tämä.

Minä luotan mieheeni täysin. Ja hän on luottamukseni arvoinen. Hän ei petä minua, kuten en minäkään häntä. Jos tätä on jonkun vaikea käsittää, uskoa tai ymmärtää, otan osaa.

Minä uskon. Mutta olen kyllä saanut itseni lietsottua esim. av-keskusteluiden pohjalta semmoseen mielentilaan joskus, että usko on horjunut. Sitten taas mitä enemmän näitä ketjuja ja uskomattomia ihmiskohtaloita lukee, niin huomaa miten moneen junaan meitä on ja miten monessa asiassa mustavalkoiset ihmiset toitottavat vain yhtä totuutta... Ei se pettämisasiassakaan mene niin, että kun meillä petettiin niin joka suhteessa petetään. Kyllä, sinisilmäiset saattavat joutua pettymään, mutta miksi kuluttaa elämä paskaa vatvoen ja odottaen, kun voi täysin rinnoin nauttia siitä mikä on tässä ja nyt?

Eihän se ole mun kumppani jos se vieraissa käy.

Kyllä mä uskon, että meistä kumpikin tykkää ja arvostaa meidän yhteistä elämää ja yhteistä oy perhe ab:ta sen verran ettei vaaranna tätä pikku viettelyksen vuoksi.

40+ kummankin toisessa pidemmässä suhteessa, vain yhteisiä lapsia

Se usko siihen että mies ei petä, kumpuaa omasta itsestä. Ihminen ei kykene ajattelemaan loogisesti kun se rakastuu. Exän kanssa meillä oli kaverisuhde alussa, ja seurasin miehen elämää kaveripohjalta vuosien ajan. Miehen suhdekuvio eteni niin että alussa olivat kavereita, sitten ihastuivat ja miehellä oli useita naisjuttuja päällekäin. Päättyivät aina siihen että toinen osapuoli petti, usein nainen, mutta suhteen alussa myös mies. Ja sitten rakastuin tähän kaveriini kuvitellen että olen jotenkin parempi kuin muut naiset, enkä älynnyt että miehen toimintatapa nyt vaan oli sellainen. Meni vuosi kun petti minua, ja se tuli shokkina. En olisi ikinä uskonut, oli niin romanttinen ja tunteellinen mies, itki rakkauselokuvissa ja availi ovia yms. ei-perussuomalaista menoa. Pettäminen tuli shokkina. Jälkikäteen ajateltuna ei tullut, olisi pitänyt nähdä kokonaisuus. Sokeuduin.

Uskon että on olemassa ihmisiä jotka eivät petä, mutta ihmisen taustalla jos on traagisia rakkauden loppuja ja ihmistä on itseään petetty useasti, on todennäköistä että tilanne ei muutu uudessakaan suhteessa. Pettäminen on aina jollain tavalla läsnä, tai vaikuttavana tekijänä JOS asioita ei käsittele. Miehet harvemmin käsittelee.

Minulle sattui syrjähyppy oltuani 11 vuotta avovaimoni kanssa yhdesä. Kännissä työmatkalla. Onneksi suhteemme ei kariutunut.

-Mies 28v-

Minä uskon kyllä. Meillä on henkisesti todella läheinen suhde, sellainen ettei sitä voi selittää. Olemme siis ns. henkisellä tiellä yhdessä, olemme toistemme parisielut, emme kertakaikkiaan voi olla onnellisia ilman toisiamme, tuskin edes eläisimme kovin pitkään ilman toista osapuolta.

Lisäksi meillä on sellainen seksielämä, että kumpikaan meistä ei saisi mistään muualta samalaista, yhtä huikeaa seksiä. Tavallinen seksi verrattuna meidän seksiimme on kuin vertaisi kuivaa korppua ihanaan leivokseen. Ja tämä tilanne on pitkän ajan oppimisen ja nimenomaan toisen ja itsensä tuntemisen tulos. Tällaista ei voi saada lyhyessä suhteessa.

Kumpikaan meistä ei tule pettämään, se on yksi varmimmista asioita mitä tiedän.

Ja yhdessä olemme olleet nyt 27 v. Mutta on sanottava, ette me emme ole sillä tavalla tavallisia ihmisiä eikä suhteemme ole tavallinen. Elämme ikäänkuin eri maailmassa kuin suurin osa muista ihmisistä.

Yleensäkin, puolet pettää ja puolet ei.

Enhän minä voi todistaa, että mieheni minua rakastaisi tai että hän ei minua pettäisi. Minä kuitenkin uskon niin. Miksi ihmeessä minä edes olisin miehen kanssa johon en luottaisi?

Kyllä luotin mieheeni kuin kallioon. Odotin tuolloin esikoistamme ja olin niin onnellinen. Kunnes sain tietää miehen pettäneen kahden eri naisen kanssa. Eipä ole sen jälkeen hyvä luottamus ollut.

Totta toki uskon. Eihän sillä aviovalalla muuten mitään merkitystä olisi.

Minä en petä miestäni, eikä mieheni petä minua. Meille kummallekin on kuitenkin elämässä niin paljon muuta tärkeämpää kuin hetkellinen pano jonkun läävän vessassa. Ikävää, että monelle seksi ja oma "nautinto" tuntuu olevan tärkeämpää kuin molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus.

Ehkä se on sitä, että ei olla vielä kasvettu vastuulliseksi aikuiseksi ainakaan henkisesti eikä kunnioiteta omaa kumppania. Näin nelikymppisenä tietää jo, mikä on elämässä ja ihmissuhteessa tärkeää.