onko väärin erota ?

Voi apua, ollaan pariskunta joka on ollu yhdessä neljätoista vuotta, meillä on kaksi ihanaa lasta nuorin on 5 ja vanhempi 8.  Ollaan rakennettu juuri uusi talo, mutta kun mikään ei ole hyvin. Miehellä on joka viikonloppu menoja on töitä ja harrastuksia. Viikolla töitä ja harrastuksia. Minä olen yksin lasten kanssa ja koitan hoitaa koko talouden niin että ruoka on aina valmiina ja pyykit pestyinä sekä laskut hoidettuna. Ainut vaan että omaa elämää minulla ei ole ollut viimeiseen 10v. Ja en oikeasti muista edes milloin olisin käynyt kaverilla kahvilla. Kaverit joita ei enään ole ollut vuosiin. Laskuihin rahat on minun myös täytynyt vain keksiä koska mies vain olettaa että hoidan ne. Ja kun jostain tulee muistutuslasku niin huuto on hirveä siitä etten osaa hoitaa asioita ja olen epäluotettava. Omista bisneskuvioistaan ei minulle kerro ja ne tuottaa ilmeisesti hyvin mutta en itse koskaan rahan paljoutta kyllä ole nähnyt. Maksan puolet asuntolainasta, lasten hoito ja harraste maksut sekä kaikki ruoka talostavara eläinruoka bensat ymn. Mitä elämä vaatii. Noh sehän on johtanut siihen että olen pikavippeihin sortunut ja nyt todella suossa. Käyn siis työssä ja palkkani ei oikein meinaa riittää mihinkään. Pelkään ihan kamalasti että omaisuutemme ulosmitataan jos en vippejä voi maksaa, tarkentaakseni vielä että kaikki vipit on menneet elämiseen ja niihin laskuihin. En käy ulkona tai muuallakaan ja vaatteitakin ostelen vain lapsille.. Mutta minäpä tuppisuuna en ole uskaltanut miehelleni puhua. Nyt olenkin jo ainakin viimeisen puolivuotta harkinnut eroa ja miettinyt että olenko kenties vähän itsekäs? Mieheni on myös aika tempperamenttinen joten joka asia jota koitan puhua päättyy siihen aina että olen sen sössinyt jotenkin ja kuvittelen kaiken, tavarat lentelee ja niskoja nakellaan seuraavat viikot. Tätä on jatkunut jo sen 10v. Ja aina vaan olen odottanut että jos se siitä kun lapset kasvaa, jos se siitä kun bisnekset pyörii, jos se siitä kun talo valmistuu, mutta eipä se ole siitä rauhoittunut. En tosiaan kuulu niihin rouvviin jotka valittaa ja marisee ja onkin aika harvinaista jotta minut saa edes suuttumaan ja joku ero tieto voikin tulla aika puskista. Elareita tai muuta en vaatisi erossa mieheltäni koska poden todella huonoa omaa tuontoa aiheuttamastani sekasorrosta. En ole viimeiseen vuoteen myöskään kuullut tai saanut minkäänlaista hellyyden tai rakkaudenosoitusta ja ylipäätänsäkkin taitaa hävetä minua eihalua olla ystäväporukassa missään tekemisissä ja jos joku mies yrittää lähennellä esim. Baarissa tai juhlissa ei se häntä hetkauta ja siksi tunnenkin oloni aina todella vaivautuneeksi selitellessäni kenen pikku rouva olen.vaikka en taida ihan se rumin tai ylipainoisin olla, olen koittanut hoitaa itseäni hyvin jos vaikka se auttaisi. Mutta kaiken huutamisen ja riehumisen jälkeen aina kuitenki kotiin tullessa mies on jotenkin niin varma kaikesta, siitä että pysyn tässä.  Tänäänkin soitti että hei mennään kaverin kanssa matsiin ja kävin syömässä, mitäs teille kuuluu ja ilmoitti taas olevansa viikonlopun poissa ja kun olisin niin halunnut jutella. Kohta pakkaan vaan tavarat ja laitan erokirjeen postillajos en saa tilaisuutta puhua ja siksi olen kyllä aivan ällikällä että mitä pitäisi tehdä, erota olisiko se helpompaa ja toisiko se iloisemman äidin lapsille vai yrittää vielä vaikka seuraava vuosi menisikin taas anteeksi anellessa ja samassa rumbassa, loppuuko se koskaan. Minulla ei ole enään ketään kenen luo kääntyä ja kysellä apuja, talo minulla olisi tiedossa kyllä jo. Huhhuh vastatkoon jos joku jaksoi lukea. Ja kiitos etukäteen.