Lue keskustelun säännöt.
Mitkä asiat ovat yllättäneet koiranpentuarjessa?
Kommentit (15)
Koiranpentu herää aamulla klo 4:30 - 5 ... tätä kesti yli 1 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulosteen ja virtsan määrä.
Hankkiutukaa nyt ihmeessä koirista eroon!
Se että labbis on ihan pentumainen vielä 4-5-vuotiaanakin. Seesteisiä aikuisvuosia on vähemmän kuin odotin
Se että koira ei tee mitään mitä sitä ei huvita tehdä. Millään leikin, lelun tai makkaran voimalla en saa sitä koulutettua. Siis tätä nykyistä, aiempien koirien kanssa on kyllä menty makkaralla. Tämä nykyinen esim. tykkää makoilla ruokapöydällä, koska siitä näkee joka paikkaan ja ikkunastakin ulos, jos vaikka auto ajaa pihaan, ja varmaan siinä on viileämpää, kun meillä on lattialämmitys. Mutta onpa tosi kiva ruveta syömään, kun koira makaa ketarat ojossa keskellä pöytää. Jos saan sen komennettua alas, se hyppää heti takaisin jostain kainalon alta. Berninpaimenkoira kyseessä, että ei mikään ihan pieni rotu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen lapseni perhe laittoi koiran, nyt koira juoksuttaa perhettä. Siis kaikki pitää ajatella koiran kautta. Minullakin oli koirakuume mutta tuota seuratessani tulin järkiini.
Vierailija kirjoitti:
Toisen lapseni perhe laittoi koiran, nyt koira juoksuttaa perhettä. Siis kaikki pitää ajatella koiran kautta. Minullakin oli koirakuume mutta tuota seuratessani tulin järkiini.
Tietenkin. Aina pitää ajatella, että koiran on päästävä kolmesti päivässä lenkille ja että kuka vie milloinkin. Pitää myös ajatella, että jos on oltu koko päivä töissä/koulussa, ei sitten voi enää illaksi koko sakki lähteä jonnekin niin, että koira on illankin yksin. Reissujen ajaksi tietenkin pitää hommata hoitopaikka. Koira on osa elämää, ei mikään tavara, ja koiralliseen elämään pitää osata suhtautua sillä lailla.
Mutta samahan se on, kun tekee lapsia. Ei sen kummempaa. Koirissa ja pienissä lapsissa on semmoinen jännä juttu, että niiltä saa niin suuren määrän ehdotonta rakkautta, että se korvaa kaiken sen, mitä niiden eteen täytyy tehdä tai tekemättä jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että koira ei tee mitään mitä sitä ei huvita tehdä. Millään leikin, lelun tai makkaran voimalla en saa sitä koulutettua. Siis tätä nykyistä, aiempien koirien kanssa on kyllä menty makkaralla. Tämä nykyinen esim. tykkää makoilla ruokapöydällä, koska siitä näkee joka paikkaan ja ikkunastakin ulos, jos vaikka auto ajaa pihaan, ja varmaan siinä on viileämpää, kun meillä on lattialämmitys. Mutta onpa tosi kiva ruveta syömään, kun koira makaa ketarat ojossa keskellä pöytää. Jos saan sen komennettua alas, se hyppää heti takaisin jostain kainalon alta. Berninpaimenkoira kyseessä, että ei mikään ihan pieni rotu.
Mikset estä pääsyä ruokailutilan tai missä se pöytä on? Tuohan on aivan käsittämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että koira ei tee mitään mitä sitä ei huvita tehdä. Millään leikin, lelun tai makkaran voimalla en saa sitä koulutettua. Siis tätä nykyistä, aiempien koirien kanssa on kyllä menty makkaralla. Tämä nykyinen esim. tykkää makoilla ruokapöydällä, koska siitä näkee joka paikkaan ja ikkunastakin ulos, jos vaikka auto ajaa pihaan, ja varmaan siinä on viileämpää, kun meillä on lattialämmitys. Mutta onpa tosi kiva ruveta syömään, kun koira makaa ketarat ojossa keskellä pöytää. Jos saan sen komennettua alas, se hyppää heti takaisin jostain kainalon alta. Berninpaimenkoira kyseessä, että ei mikään ihan pieni rotu.
Mikset estä pääsyä ruokailutilan tai missä se pöytä on? Tuohan on aivan käsittämätöntä.
Loft-asunto. Kaikki on yhtä suurta tilaa. Ruokapöytä on keskellä taloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että koira ei tee mitään mitä sitä ei huvita tehdä. Millään leikin, lelun tai makkaran voimalla en saa sitä koulutettua. Siis tätä nykyistä, aiempien koirien kanssa on kyllä menty makkaralla. Tämä nykyinen esim. tykkää makoilla ruokapöydällä, koska siitä näkee joka paikkaan ja ikkunastakin ulos, jos vaikka auto ajaa pihaan, ja varmaan siinä on viileämpää, kun meillä on lattialämmitys. Mutta onpa tosi kiva ruveta syömään, kun koira makaa ketarat ojossa keskellä pöytää. Jos saan sen komennettua alas, se hyppää heti takaisin jostain kainalon alta. Berninpaimenkoira kyseessä, että ei mikään ihan pieni rotu.
Mikset estä pääsyä ruokailutilan tai missä se pöytä on? Tuohan on aivan käsittämätöntä.
Loft-asunto. Kaikki on yhtä suurta tilaa. Ruokapöytä on keskellä taloa.
Ja siis koira ei yritä pomottaa, siitä ei ole kyse. Sellaisen kyllä olen kitkenyt heti alkuunsa pois. Minulle ei irvistellä tai murista, kun otan sen kielletyn kengän pois suusta, ja kun lähdetään lenkille, istutaan nätisti odottamaan hihnan laittamista tai muuten ovi ei aukea. Mutta tuo ruokapöytä nyt vain on koiran lempinukkumapaikka, kaiken keskellä ja korkealla. Ehkä liittyy jotenkin siihen, että kyseessä on paimen? Meillä on aiemmin ollut vain noutajia eivätkä ne ole vimmaisesti halunneet pöydällä torkkua. Heti kun selkänsä kääntää, koira makaa pöydällä. Kun palaan kotiin, koira on pöydällä. Kun ateria on syöty ja lautaset otettu pois, koira loikkaa heti pöydälle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että koira ei tee mitään mitä sitä ei huvita tehdä. Millään leikin, lelun tai makkaran voimalla en saa sitä koulutettua. Siis tätä nykyistä, aiempien koirien kanssa on kyllä menty makkaralla. Tämä nykyinen esim. tykkää makoilla ruokapöydällä, koska siitä näkee joka paikkaan ja ikkunastakin ulos, jos vaikka auto ajaa pihaan, ja varmaan siinä on viileämpää, kun meillä on lattialämmitys. Mutta onpa tosi kiva ruveta syömään, kun koira makaa ketarat ojossa keskellä pöytää. Jos saan sen komennettua alas, se hyppää heti takaisin jostain kainalon alta. Berninpaimenkoira kyseessä, että ei mikään ihan pieni rotu.
Mikset estä pääsyä ruokailutilan tai missä se pöytä on? Tuohan on aivan käsittämätöntä.
Loft-asunto. Kaikki on yhtä suurta tilaa. Ruokapöytä on keskellä taloa.
Ja siis koira ei yritä pomottaa, siitä ei ole kyse. Sellaisen kyllä olen kitkenyt heti alkuunsa pois. Minulle ei irvistellä tai murista, kun otan sen kielletyn kengän pois suusta, ja kun lähdetään lenkille, istutaan nätisti odottamaan hihnan laittamista tai muuten ovi ei aukea. Mutta tuo ruokapöytä nyt vain on koiran lempinukkumapaikka, kaiken keskellä ja korkealla. Ehkä liittyy jotenkin siihen, että kyseessä on paimen? Meillä on aiemmin ollut vain noutajia eivätkä ne ole vimmaisesti halunneet pöydällä torkkua. Heti kun selkänsä kääntää, koira makaa pöydällä. Kun palaan kotiin, koira on pöydällä. Kun ateria on syöty ja lautaset otettu pois, koira loikkaa heti pöydälle...
Meillä on saksanpaimenkoira eikä se ole ruokapöydälle noussut, vaikka paimen onkin. Tuo on kyllä huono juttu, jos asunnossa ei voi tarvittaessa rajata alueita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se miten emme ymmärtäneet toisiamme aluksi lainkaan. Nyt on tietenkin maailman rakkain ja paras koira mutta meillä meni yli vuosi ennen kuin tajuttiin saumattomasti toisiamme. Meillä on aina ollut saman rotuisia koiria (skotlanninhirvikoira) ja ehkä luulin itse liikaa että kyseinen pentu olisi samanlainen kuin muut :D. Kumppanini kanssa pennulla ei kyllä ollut mitään ongelmia missään vaiheessa. Eikä kyseessä ollut mitkään johtajuusasiat tms, me emme vain ymmärtäneet kumpikaan aluksi mitä toinen tarkoittaa ja kaiken oppimisessa kesti pidempään :,D
Yllätyin miten sisäänrakennettu haukkuherkkyys voikaan olla pienellä koiralla. Jo 3 kk ikäisenä haukkuu pienintäkin risausta ja minulla vaikeuksia opettaa se olemaan haukkumatta turhaan. Yritän palkita hyvästä käytöksestä jne, mutta haasteellista on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että koira ei tee mitään mitä sitä ei huvita tehdä. Millään leikin, lelun tai makkaran voimalla en saa sitä koulutettua. Siis tätä nykyistä, aiempien koirien kanssa on kyllä menty makkaralla. Tämä nykyinen esim. tykkää makoilla ruokapöydällä, koska siitä näkee joka paikkaan ja ikkunastakin ulos, jos vaikka auto ajaa pihaan, ja varmaan siinä on viileämpää, kun meillä on lattialämmitys. Mutta onpa tosi kiva ruveta syömään, kun koira makaa ketarat ojossa keskellä pöytää. Jos saan sen komennettua alas, se hyppää heti takaisin jostain kainalon alta. Berninpaimenkoira kyseessä, että ei mikään ihan pieni rotu.
Mikset estä pääsyä ruokailutilan tai missä se pöytä on? Tuohan on aivan käsittämätöntä.
Loft-asunto. Kaikki on yhtä suurta tilaa. Ruokapöytä on keskellä taloa.
Ja siis koira ei yritä pomottaa, siitä ei ole kyse. Sellaisen kyllä olen kitkenyt heti alkuunsa pois. Minulle ei irvistellä tai murista, kun otan sen kielletyn kengän pois suusta, ja kun lähdetään lenkille, istutaan nätisti odottamaan hihnan laittamista tai muuten ovi ei aukea. Mutta tuo ruokapöytä nyt vain on koiran lempinukkumapaikka, kaiken keskellä ja korkealla. Ehkä liittyy jotenkin siihen, että kyseessä on paimen? Meillä on aiemmin ollut vain noutajia eivätkä ne ole vimmaisesti halunneet pöydällä torkkua. Heti kun selkänsä kääntää, koira makaa pöydällä. Kun palaan kotiin, koira on pöydällä. Kun ateria on syöty ja lautaset otettu pois, koira loikkaa heti pöydälle...
Meillä on saksanpaimenkoira eikä se ole ruokapöydälle noussut, vaikka paimen onkin. Tuo on kyllä huono juttu, jos asunnossa ei voi tarvittaessa rajata alueita.
Miksi huono juttu? Meillä ei käy koskaan ketään vierasta. Jos koira täytyy ehdottomasti pitää pois joltain alueelta, sitä varten on olemassa häkki ja pitkä hihna.
Iltahepulit, jotka siis on aika rasittavia.