Ei-vapaaehtoisesti lapsettomia paikalla? Mites nää babyshowerit hoidetaan?
Käyn läpi todella intensiivisesti surua siitä ettei minulla ole lapsia, eikä niitä tähän tietoon koskaan tulekaan. Olen sen ikäinen, että useimmilla kavereilla joko on pieniä lapsia ja/tai ovat raskaana. Babyshowerit alkavat ilmeisesti olla joku juttu Suomessakin nykyään. Haluan iloita ystävien onnesta ja tietenkin muistaa heitä jotenkin vauvan johdosta, mutta en vain pysty menemään babyshowereihin tällä hetkellä. Ne pienet nutut saavat mut itkemään ja koen oloni aivan käsittämättömän ulkopuoliseksi ja epäonnistuneeksi kun kaikki muut hössöttävät niitä rintapumppujaan sun muita ihme vehkeitä. Oonko ihan paska kun jätän nää kaikki väliin? Toisaalta samalla logiikalla kyllä kieltäydyn tosi monista muistakin jutuista nykyään, en vain pysty osallistumaan lapsipuuhiin. Mutta eihän tää nyt voi jatkua näinkään, enhän mä nyt voi eristäytyä elämästä vain siksi että mulla ei ole lapsia. Tällä logiikallahan en voi kohta mennä mihinkään.
Kommentit (20)
En menisi vaan minulle tulisi yllättävä "este". Koko ilmiökin on minusta typerä, lapsettomuuden tuska on sinänsä käsitelty ja hellittänyt vuosia sitten.
Et vaan mene jos ei tunnu hyvältä. Voi tosin johtaa eristäytymiseen. Mulle kävi niin, eristäydyin ja vaikka lopulta sain lapsia niin välit eivät vanhoihin kavereihin enää palanneet vaikka eivät he olleet tehneet mitään muuta kun lisääntyneet ripeästi + muutama ajattelematon viaton kommentti lapsettomudestani. Minulla on kuitenkin nyt kolme lasta ja paljon uusia hyviä ystäviä. Lapsettomuuden kokeminen oli minulle niin traumatisoiva kokemus että halusin pyyhkiä kaiken siihen liittyvän pois, myös silloin rintapumppujaan keitelleet ystäväni. Sad but true.
Kiitos kommentista. Ainakin tällä erää tuntuu että on pakko jättää väliin tällaiset tilausuudet, en voi mennä sinne itkemään. Onneksi yhdelle hyvälle ystävälleni olen pystynyt sanomaan suoraan että nyt käyn läpi semmoisia asioita itse, että nää jutut tuntuu pahalta. Sitten tulee se syyllisyys, koska totta kai haluan että ystävä voisi iloita mun kanssa omasta raskaudestaan ja puhua ihan vapaasti kaikesta mikä siihen liittyy. Tää taitaa nyt olla sellainen juttu, että jyvät erottuu akanoista. Toiset jää rinnalle, toiset sitten vain jää. Kaipaisin ystävää joka on kokenut saman. Näistä asioista on vaikea puhua iloisten odottajien kanssa.
"Tahattomasti lapseton" on yksinkertaisempi termi.
Mä en mene. En pysty. Olen muuten mukana vauvailossa. löheisimmät ymmärtävät hyvin, monilla itselläänkin takana esim keskenmenoja. Erityisesti ihmisten toiset ja kolmannet lapset ahdistavat, vaikka en yhtään haluaisi, että ahdistaisi. Tulee vaan olo, että mä oon "ollu jonossa" niin paljon kauemmn ja menettäny niin paljon sen takia, että nyt olis mun vuoro, teillähän on jo lapsia. Sis en kelaa järjellä noin, en ole tota mieltä, mutta tulee sellainen tunne vaan monenmonta vuotta asiaa surtuani. Erityisesi ahdistaa ihmiset, jotka pettäneet miehiään tai olleet mukana viemässä joltain naiselta miehen, siis eivät arvosta ja kunnioita muuta kuin omaa ahneuttaan, niin eikö vaan lapsiakin piisaa ja ne istuu päivähoidossa koko eläsmänsä, ei niille aikaa ole. Se tuntuu jotenki väärältä. Meni vähän ohi aiheen mutta itse siis en halua pilata toisten iloa ja mennä näissä tunnelmissa pidätteleen itkua. Kenenkään ystväyttä en ole sen tähden menettänyt.
Ei sun todellakaan tarvi mennä mihinkään baby showereihin. Tietävätkö ystäväsi lapsettomuusongelmastasi? Silloinhan he varmasti ainakin ymmärtävät asian. Ei kai nyt baby showerit voi olla ainoa paikka, missä pääsisit tapaamaan ystäviäsi nykyään :) En olisi itse voinut mitenkään mennä tuollaisiin tilaisuuksiin kun oltiin lapsettomuushoidoissa. Mutta eipä niitä viisi vuotta sitten ainakaan meillä päin kukaan järjestänytkään.
Lapsettomat ovat todella taitavia tekeytymään uhreiksi, kerjäämään sääliä ja tekemään itsestään maailman napoja, joiden ympärillä pitää pyöriä kaikki muu, jopa muiden lastensaanti. Huomaa taas tässäkin ketjussa, karmeita katkeria ämmiä. Kuinka joku viitsii tuollaisten kanssa mitenkään kaveerata?
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 22:26"]
Ei sun todellakaan tarvi mennä mihinkään baby showereihin. Tietävätkö ystäväsi lapsettomuusongelmastasi? Silloinhan he varmasti ainakin ymmärtävät asian. Ei kai nyt baby showerit voi olla ainoa paikka, missä pääsisit tapaamaan ystäviäsi nykyään :) En olisi itse voinut mitenkään mennä tuollaisiin tilaisuuksiin kun oltiin lapsettomuushoidoissa. Mutta eipä niitä viisi vuotta sitten ainakaan meillä päin kukaan järjestänytkään.
[/quote]
No näitä ihmeellisiä baby showereita on sentään onneksi vain korkeintaan 1 per lapsi, että toki on muissakin merkeissä mahdollista tavata. On tietty aika luonnollista, että kun niitä lapsia sitten on, lapsipuuhien merkeissä sitä tavataan ainakin niin kauan kuin ovat pieniä, tai sitten ei tavata ollenkaan. Aina ei jaksaisi. Hirveän paljon riippuu paitsi ihmisen luonteesta myös hänen elämäntilanteestaan, että onko edes kerran vuoteen mahdollista tavata vain aikuisten kesken. Sellaisia tapaamisia kaipaisin kovasti. Ja tietty sitä, että jotain joskus kerkeisi kiinnostaa mitä mulle kuuluu, eikä mun kuulumiset aina olisi toissijaisia, kun ei ole niitä lapsijuttuja kerrottavina.
Ap
Itse olen aina mennyt. Ei mua ole koskaan surettanut tällaisissa tilaisuuksissa, vaan olen ollut tosi iloinen ystäväni puolesta. Yleensä tosi iloiset ja lämminhenkiset bileet. Saa lisäksi jutella hänen kanssaan vielä rauhassa ennen kuin ei taas ehdi vauvakiireidensä vuoksi. Lisäksi mukana on paljon muitakin naistuttuja, joita ei ole kenties nähnyt pitkään aikaan. Lahjan ostaminen on aina mukavaa, kun lastentarvikeliikkeissä ei tule muuten käytyä.
Ei mulla ole mitään vaikeuksia erottaa itseäni, tunteitani ja tilannettani ystäväni tilanteesta. Meillä molemmilla on eri elämät, "sisusvärkit" ja siittävät miehet, joten miten tapahtuneesta tai minun kohdallani ei-tapatunutta edes voisi verrata toisiinsa ja olla jotenkin surullinen tai katkera.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 22:34"]
Itse olen aina mennyt. Ei mua ole koskaan surettanut tällaisissa tilaisuuksissa, vaan olen ollut tosi iloinen ystäväni puolesta. Yleensä tosi iloiset ja lämminhenkiset bileet. Saa lisäksi jutella hänen kanssaan vielä rauhassa ennen kuin ei taas ehdi vauvakiireidensä vuoksi. Lisäksi mukana on paljon muitakin naistuttuja, joita ei ole kenties nähnyt pitkään aikaan. Lahjan ostaminen on aina mukavaa, kun lastentarvikeliikkeissä ei tule muuten käytyä.
Ei mulla ole mitään vaikeuksia erottaa itseäni, tunteitani ja tilannettani ystäväni tilanteesta. Meillä molemmilla on eri elämät, "sisusvärkit" ja siittävät miehet, joten miten tapahtuneesta tai minun kohdallani ei-tapatunutta edes voisi verrata toisiinsa ja olla jotenkin surullinen tai katkera.
[/quote]
Tätä mä juuri tavoittelen! Miten tähän tilaan pääsee? Ap
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 22:35"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 22:34"]
Itse olen aina mennyt. Ei mua ole koskaan surettanut tällaisissa tilaisuuksissa, vaan olen ollut tosi iloinen ystäväni puolesta. Yleensä tosi iloiset ja lämminhenkiset bileet. Saa lisäksi jutella hänen kanssaan vielä rauhassa ennen kuin ei taas ehdi vauvakiireidensä vuoksi. Lisäksi mukana on paljon muitakin naistuttuja, joita ei ole kenties nähnyt pitkään aikaan. Lahjan ostaminen on aina mukavaa, kun lastentarvikeliikkeissä ei tule muuten käytyä.
Ei mulla ole mitään vaikeuksia erottaa itseäni, tunteitani ja tilannettani ystäväni tilanteesta. Meillä molemmilla on eri elämät, "sisusvärkit" ja siittävät miehet, joten miten tapahtuneesta tai minun kohdallani ei-tapatunutta edes voisi verrata toisiinsa ja olla jotenkin surullinen tai katkera.
[/quote]
Tätä mä juuri tavoittelen! Miten tähän tilaan pääsee? Ap
[/quote]
Tosin pakko nyt vielä lisätä, että se että en saa lapsia todennäköisesti koskaan varmistui alle viikko sitten, että on aika tuore tilanne.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 21:03"]
Mutta eihän tää nyt voi jatkua näinkään, enhän mä nyt voi eristäytyä elämästä vain siksi että mulla ei ole lapsia.
[/quote]
Millaisessa vaihtoehtotodellisuudessa se, ettei halua osallistua baby showereihin tai muuhun lapsihössötykseen on "eristäytymistä elämästä"? Itse en voi sietää tuollaisia tilaisuuksia, kieltäydyn niistä kohteliaasti ja elän silti aivan täysipainoista, onnellista elämää. Sinusta voi nyt tuntua siltä, että muiden elämässä kaikki liittyy jotenkin lapsiin, mutta lapsikeskeisten tapahtumien ja "lapsipuuhien" välttäminen ei tosiasiassa ole millään muotoa vaikeaa tai rajoittavaa.
t. vapaaehtoisesti lapseton
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 22:28"]
Lapsettomat ovat todella taitavia tekeytymään uhreiksi, kerjäämään sääliä ja tekemään itsestään maailman napoja, joiden ympärillä pitää pyöriä kaikki muu, jopa muiden lastensaanti. Huomaa taas tässäkin ketjussa, karmeita katkeria ämmiä. Kuinka joku viitsii tuollaisten kanssa mitenkään kaveerata?
[/quote]
ja sulla näköjään riittää ystäviä varmaan ihan jonoksi asti, kun vaikutat noin fiksulta..... Hohhoijaa, lusikka ja kauha sopisi tähän jatkoksi...
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 22:39"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 22:28"]
Lapsettomat ovat todella taitavia tekeytymään uhreiksi, kerjäämään sääliä ja tekemään itsestään maailman napoja, joiden ympärillä pitää pyöriä kaikki muu, jopa muiden lastensaanti. Huomaa taas tässäkin ketjussa, karmeita katkeria ämmiä. Kuinka joku viitsii tuollaisten kanssa mitenkään kaveerata?
[/quote]
ja sulla näköjään riittää ystäviä varmaan ihan jonoksi asti, kun vaikutat noin fiksulta..... Hohhoijaa, lusikka ja kauha sopisi tähän jatkoksi...
[/quote]
No eipä me tästä välitetä. Retoriikka on samaa kuin että jos joku käyttää pyörätuolia ja haluaa keskustella asiaan liittyvistä tunteistä vertaistensa kanssa, syytetään katkeraksi ihmiseksi. Eiköhän jätetä omaan arvoonsa.
Tulipa surullinen olo puolesta, olen todella pahoillani. Itselläni ei vielä ole lapsia, eikä se ole mitenkään ajankohtaista, mutta olen näitä asioita miettinyt kyllä, että mitä jos kävisi omalle kohdalle. Babyshowereissa käyneenä voin vain kuvitella tuskasi ja surusi, kun teetetään kipsiä äidille muistoksi raskausmahasta ja arvuutellaan nimiä. Jos tuntuu pahalta, niin älä mene. Tosi ystävät kyllä ymmärtävät, aivan varmasti.
Ap, kysyit neuvoa. Tässä 11. Olen jo 42-vuotta, joten erittäin suurella todennäköisyydellä en ikinä ole omissa babyshowereissani.
Ehkä se on enemmän ajattelutapa että olen osa tätä sosiaalista ystäväverkostoa ja johonkin aikaan osa tästä porukasta lisääntyy ja järkkää tällaisia juhlia. Onhan se kiva saada kutsuja juhliin! Nyt hekin ovat minun ikäisiäni eikä tämäkään porukka enää lisäänny, joten sitä kestää aikansa ja sitten SE elämäntilanne on ohi. Tulee muuta.
Jos olisin jäänyt näistä pois, niin jäisin pois näiden ystävien elämästä heidän suurina hetkinään. Todennäköisesti joudun vielä vanhana katsomaan heidän lastenlastensa kuvatkin, mutta elämää sekin on. Ei saa olla tyly mölli. Ymmärtäkää nyt, että ne babyt eivät ole se juttu, vaan naisten välinen ystävyys. Joskus kymmeniä vuosia kestävä...
No mikä sitten auttaa? Riippuu varmaan persoonasta. Näitä olen itse käyttänyt: pukeudun aina kivasti (nostaa itsetuntoa kummasti) ja panostan ulkonäköön, vien kivan lahjan (siihen on varaa kun ei ole lapsia) ja varaan ehkä ideoita mukavasta jatkopaikasta. Aina joku haluaa lähteä jatkamaan kaupungillekin tai kahville. Lisäksi olen saattanut olla vapaaehtoinen valokuvaaja, saa tekemistä ja voi "paeta hetkeksi paikalta valokuvausjuttuihin" jos jutut alkavat mennä liikaa rintapumppu- ja välilihalinjalle. Välillä voi heittää väliin, että camoon, mäkin pystyn puhumaan lapsettomana näitä vauvajuttuja joku 20 minuuttia, mutta nyt puhutaan kyllä jo jostain muusta :) Huumori auttaa aina.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 23:04"]
Ap, kysyit neuvoa. Tässä 11. Olen jo 42-vuotta, joten erittäin suurella todennäköisyydellä en ikinä ole omissa babyshowereissani.
Ehkä se on enemmän ajattelutapa että olen osa tätä sosiaalista ystäväverkostoa ja johonkin aikaan osa tästä porukasta lisääntyy ja järkkää tällaisia juhlia. Onhan se kiva saada kutsuja juhliin! Nyt hekin ovat minun ikäisiäni eikä tämäkään porukka enää lisäänny, joten sitä kestää aikansa ja sitten SE elämäntilanne on ohi. Tulee muuta.
Jos olisin jäänyt näistä pois, niin jäisin pois näiden ystävien elämästä heidän suurina hetkinään. Todennäköisesti joudun vielä vanhana katsomaan heidän lastenlastensa kuvatkin, mutta elämää sekin on. Ei saa olla tyly mölli. Ymmärtäkää nyt, että ne babyt eivät ole se juttu, vaan naisten välinen ystävyys. Joskus kymmeniä vuosia kestävä...
No mikä sitten auttaa? Riippuu varmaan persoonasta. Näitä olen itse käyttänyt: pukeudun aina kivasti (nostaa itsetuntoa kummasti) ja panostan ulkonäköön, vien kivan lahjan (siihen on varaa kun ei ole lapsia) ja varaan ehkä ideoita mukavasta jatkopaikasta. Aina joku haluaa lähteä jatkamaan kaupungillekin tai kahville. Lisäksi olen saattanut olla vapaaehtoinen valokuvaaja, saa tekemistä ja voi "paeta hetkeksi paikalta valokuvausjuttuihin" jos jutut alkavat mennä liikaa rintapumppu- ja välilihalinjalle. Välillä voi heittää väliin, että camoon, mäkin pystyn puhumaan lapsettomana näitä vauvajuttuja joku 20 minuuttia, mutta nyt puhutaan kyllä jo jostain muusta :) Huumori auttaa aina.
[/quote]
Hyviä ajatuksia, kiitos! Olen itsekin ajatellut että tässä on nyt kaksi juttua jotka tekevät tästä asiasta tällä hetkellä suhteettoman hankalan: Se, että asia on tuore ja sitten se, että nyt ollaan tämän ikäisiä. Kymmenen vuoden päästä tilanne on toinen. Kenelläkään ei ole enää vauvoja eikä kukaan ole raskaana ja elämässä alkaa olla taas muitakin asioita. Ap
Ap, ja vielä haluaisin lisätä, että on myös ihan ok, että et mene tällä kertaa.
Muista silti ystävääsi, tulevaa äitiä kortilla tai kukalla. Voithan sopia käynnin erikseen tai näette jossakin muualla. Voitte silloin puhua rauhassa, ehkä voit myös pahoitella poisjääntiäsi. Usko tai älä, ihmiset kykenevät empatiaan tilanteessasi, jos haluat siitä kertoa. Riippuu tietysti miten läheisiä olette. Kun tapaatte kahdestaan tilanne ei eskaloidu hysteeriseksi vauvahössötykseksi. Mulla on aina vaarana heittää sarkastista läppää tuollaisissa hössötystilanteissa. Tuoreilla äideillä ei aina "huumori kuki" tai eivät näe sitä komiikkaa itse tilanteessa.
Joskus olen jopa järjestänyt babyshowerit meillä kotona, kun ystävälläni oli itsellään remontti päällä omassa kotonaan. Ihan hyvin meni.
11
Ei haittaa ettet mene. Kateus ja katkeruus voivat olla todella kalvavia tunteita. silti se ihminen, joka ne itsessään tunnistaa, on paljon onnellisempi kuin se, joka sanoo, ettei ole mistään kenellekään kateellinen.
ja kyllä, sitä voi olla samaan aikaan iloinen ystävän puolesta ja kateellinen ystävän onnesta. Kateellinen jopa siihen saakka, että välillä toivoo, että kaverilla menisi kurjemmin. Sitten taas hetken mentyä älyää, että kaverin onni ei ole itseltä pois.
Jättäydy niistä babyshowereista pois. Voit toki hankkia lahjat ja antaa/lähettää ne muuten.
Itsehän vastasit kysymykseesi kahdessa viimeisessä virkkeessä.