Te, jotka olette nyt raskaana, kuvaikaa mulle oloanne,

Raskaudet on tosi yksilöllisiä. Jos haluatte puolisosi kanssa lapsia, haluatte niitä siitä huolimatta, millaista raskausaika on. Mulle raskausaika on tosi kamalaa, koko ajan on epämukava olo ja sattuu. Ryhti menee todella huonoksi ja vaivoja on a:sta ö:hön. On tässä tilassa kyllä joku viehätyksensäkin, mutta se on vaikea pukea sanoiksi. Enimmäkseen on aika kamalaa. 

Rv 34. Odotan kolmatta. Alun jäätävä pahoinvointi loppui joskus rv 15, siinä oli n. 10 suht kivaa viikkoa. Sitten alkoi todella rajut supistelut ja sairaalassa makaaminen ja päivystyksessä juokseminen. Olen onneksi saanut olla kotona nyt ja supistukset on levolla rauhoittuneet. Makaaminen on hiton tylsää. Samoin selkä on mennyt todella huonoon kuntoon, kaikki liikkuminen on hankalaa ja koko ajan pelottaa, koska selkä napsahtaa niin, etten pääse sängystä ylös. Maha tuntuu jo nyt aivan törkeän kokoiselta. Mutta tämä on siis kolmas raskaus alle viiden vuoden sisään...

Olen raskaana viikolla 20 ja olo on oikein hyvä. Vähäinenkin pahoinvointi on mennyttä, ja väsymyskin alkaa helpottaa. Maha on tosiaan söpösti pyöristynyt, mutta ei vielä haittaa menoa. Rinnat ovat pyöristyneet myös jonkin verran, ja enimmäkseen tunnen oloni kauniiksi. Iho ei valitettavasti todellakaan hehku, vaan on kuivunut ihan älyttömästi, mutta puskee silti säännöllisin väliajoin finnejä :( En ole joutunut nousemaan öisin vessaan sitten aivan alkuraskauden. Suhteellisen terveellisesti olen yrittänyt elellä, mutta esim. nyt syön parhaillaan jäätelöä ja sitä ennen suklaamuroja...Paino ei ole kuitenkaan noussut kuin ehkä 3-4 kiloa.

Olen viikolla 25 ja olo on tällä hetkellä väsynyt, vauva liikkuu koko ajan ja en saa nukuttua.. on kiva tinte liikkeet niin selvästi, vatsa ei ole kovasti kasvanut.. ja mieliala on vaihteleva toisinaan en jaksa odottaa ja toisinaan mietin että onko minusta tähän ja pelottaa selviydynkö!

rv 39 olo tukala. Mihin tahansa puuhaan ryhtyy alkaa supistaa kipeästi ja pitää levätä välissä. Tuntuu kuin maha olisi täynnä koivuklapeja. Kaikissa asennoissa painaa joku halko johonkin. Kovat liitoskivut alkaen rv 20. En ole sen jälkeen pystynyt kävelemään normaalisti. Päälle päin näytän hehkeältä, maha on pieni ja siro ja painonnousu on ollut normaalia. Tämä on siis toinen raskaus.

Ensimmäisessä raskaudessa ei ollut mitään vaivoja, olin elämäni kunnossa, pystyin liikkumaan ja nauttimaan raskaudestani. Hyvä että sain kokea sellaisenkin raskauden jos tämä olisi ollut eka, olisinko toista halunnutkaan.

Mulla menossa rv15. Pissattaa, naama kukkii, pyörryttää ja pissattaa. Seksiä tekee mieli mutta viime kerralla vahingossa lirahti kesken aktin :D

salailen vielä raskauttani, vaikka tekisi mieli kertoa koko maailmalle. Tää on ihanaa ja jännittävää ja pelottavaa.

30+5 menossa, toinen raskaus.

Vähän ennen puoliväliä alkoi häpyliitoksen kivut ja ne on vaan pahentuneet tähän mennessä; yöllä ei onnistu kyljen kääntö ilman, että on tippa linssissä. Joskus häpyliitos paukahtaa siinä kohtaa ja olo helpottuu vähän..kunnes taas. (Esikoisen odotusaikana alkoi vasta puolivälin jälkeen.)

Viimeisen parin viikon aikana on ilmestynyt jonkun sortin hermokipu oikeaan alaselkään ja sieltä heijastaa oikeaan reiteen. Kävely sattuu, joskus menee melkein jalka alta.

Myös ilmavaivat on kamalat. Ilmaa vaan kehittyy mahaan koko ajan vaikka mitä söisi tai olisi syömättä. Ei muuten, mutta kun ei kovin helpolla tule ulos. Eilenkin taas alavatsalla oikeen viilsi kun oli liikaa ilmaa mahassa. Olo helpottaa heti, kun ilma tulee ulos. Ja mun kipukynnys on korkea, joten toi ilma mahassa tällä hetkellä sattuu tosi paljon..

Sitte on ne perus mielialan vaihtelut, vauvan virtsarakkoon kohdistuvat liikkeet yms.

RV12, eka raskaus. Tekee mieli miestä (valitettavasti ei kuitenkaan omaa) koko ajan, muuten ei vielä vaikuta pahemmin. :D

Raskausviikolla36 ja olo on nyt aika hyvä verrattuna alku raskauteen, mulla alkoi hirveät selkäkivut jo raskausviikosta 7 lähtien lantion löystymisestä johtuen, mutta ovat nyt pikkuhiljaa helpottaneet ja olen päässyt liikkumaankin jonku verran :) Nyt sitten ei saa enää nukuttua kovin hyvin kun aina kun kääntyy sängyssä nii herää. Muuten olo on aikas hyvä :) Välillä tulee pahoja hengenahistuksia kun masu alkaa olemaan jo niin iso :)

Rv 14: levinnyt olo, ei vielä selkeää vauvamahaa. Pahin pahoinvointi laantunut mutta kaikki ruoka ällöttää vielä. Pissattaa öisin ja nenä on tukossa. Väsyttää älyttömästi, nukun yleensä töiden jälkeen illalla klo 21 asti, oon hetken hereillä ja meen taas nukkumaan. Hehkumista ja söpöä mahaa odotellessa! Tää on kyllä ihmeellistä aikaa, kattelen usein ultrakuvia ja ihmettelen voiko tämä onni olla totta ja mulle tarkoitettu <3

Rv 8, alusta asti ollut kamala pahoinvointi, oksennan n 10-30 kertaa päivän aikana. Olen jo käynyt tiputuksessa sairaalassakin muutaman päivän. Jatkuva huono olo, väsymys ja kipuilu vievät kaikki voimat..

Vähän närästää (söin lounaaksi salaattia jossa oli sipulia ja join äsken appelsiinimehua). Mahassa tuntuu vähän jotain kipua/kiristelyä mutta pääasiassa se tuntuu vain turvonneelta. Rinnat myös turvoksissa ja kipeät,erityisesti vasen. 

Mulla on normaalisti korkea verenpaine ja siihen lääkitys, nyt en ole syönyt niitäviikkoon. Äsken mittasin paineet ja ne oli 110/80 (ei-raskaana ja lääkkeillä yleensä  135/85) joten on vähän hassu olo.

Viikolla 7 olen vasta.

Viikolla 15. Selkä paskana. Muutaman viikon oksennellu. Tissit arat. Vatsaan kiristää ja pieniä vihlasuja kun liikkuu nopeasti. Iho kukkii. Närästää. Väsyttää. Itkettää. Mut silti oon maailman onnellisin tällä hetkellä mun pikkusesta <3 :)

Rv14, huonoa oloa, päänsärkyä, jatkuvaa vessassa juoksemista, kovaa väsymistä, ummetusta -ei tää kauheen hehkeetä ole :)

Rv 28 menossa. Henkisesti olo on ollut parempi kuin pitkään aikaan. Vauva niin toivottu ja odotettu. Mutta.. Alusta asti on ollut väsymystä. Työpäivän jälkeen ei meinaa jaksaa enää mitään. Hemoglobiini laskussa koko ajan ja rautalääkitys menee. Samoin koko ajan ollut vatsavaivoja; ajoittain pahaa ummetusta ja ajoittain löysällä. Osittain rautalääke vaikuttanee.

Iskiastyyppistä kipua on ajoittain selässä. Paineen tunnetta ja supistelua liikkuessa.

Naamassa hormoninäppyä ja punotusta, ei hehkua.

Mutta pieniä vaivoja siihen nähden millainen kiitos lopussa seisoo. :)

Raskausviikkoja tänään tasan 28. Vointi on ollu kaikissa raskauksissa (tämä on 7.) loistava. Ikinä ei ole ollut raskauspahoinvointia, ainoa, mikä on kuvottanut yhtään, on ollut suklaa. Maha mulla on jokaisessa raskaudessa pullahtanut heti positiivisen testin jälkeen esiin ja näyttäny raskausmahalta. Paino nousi ekassa raskaudessa n. 10kg ja jokaisessa sen jälkeen vähemmän. Sokerirasituksissa oon käyny, koska yhdessä raskaudessa ollut yksi poikkeava arvo. Nuo turhauttavat testaamiset ja ä-polikontrollit on kaikkein rasittavin puoli. Nytkin oli sokerit rasituksessa 4,5, 8,jotain ja 6,jotain, eli ei tietoakaan diabeeteksesta. Hiukset on loistokunnossa, mies on ihana. Töissä oon pystyny käydä, kahden viikon päästä alkaa kesäloma ja sit äitiysloma. Joskus lonkat kipeytyy, mutta se on aika harvinaista. 

Oikeastaan ainoa todellinen riesa raskausaikana on ollut kohdun kannattajalihaksiin liittyvät pistävät kivut, jotka on ehdottomasti pahimmillaan selin makuulla. Ja joskus seksi saa kivut tosi koviksi, mutta ne johtuu vain kohdun kasvamisesta "kiinnityskohtien" venymisestä. Ja menee pian ohi. 

Parasta on, kun tuntee pikkuisen liikkeet, tajuaa ihan todella, että mun sisällä kasvaa uusi, ihmeellinen elämä. Ja kun vauva kasvaa ja tuntuu koko ajan todemmalta, nuo sisaruksetkin näyttää aina vaan ihanammilta. 

Verenpaineet olleet koko ajan alle raja-arvojen, viimeksi sanoi, että onhan pysyneet alle 140/90 ja mittas, ni oli 120/70. On siis ollut verenpainelääkitys yli 10vuotta. Ja synnytysten jälkeen verenpaine on ollut aina koholla.

Oon todennu, että mun elimistölle raskaus vaan sopii oikein loistavasti :) 

Kolmas raskaus, rv 21. Olo oikeastaan loistava, ollut tähän asti helppo raskaus. Edellisetkin olleet helppoja, toinen raskaampi, koska elämäntilanne oli silloin vaikea ja taapero hoidettavana. Nyt paljon seesteisempää, lapset jo isompia ja omatoimisia, elämä rauhallisempaa ja helpompaa. Mulla on myös yksi perussairaus, joka käytännössä raskauden aikana aina oireeton, joten voin oikeastaan paremmin, kuin normaalisti. Maha jo viikoihin nähden aija iso ja kohta varmaan alkaa hieman tukalampi vaihe... Mutta nautin tästä kyllä!

Esikoista odottelen, viikko 11 tulee huomenna täyteen. Huonoa oloa on ollut noin kaksi viikkoa jo ja aivan kamalaa on kun kesken esimerkiksi kauppareissun iskee olo että nyt tulee oksennus tai kurat housuun ja kylmä hiki nousee pintaan, sitten vauhdilla vessaan ja mitään noista ei edes sitten tapahdu :D Paino on ihme kyllä laskenut eikä noussut mutta johtunee siitä etten ole oikein saanut syödyksi muuta kuin kaurapuuroa. Oksentanut olen vaan viisi kertaa mutta joka päivä on sellainen kuvottava olo. En malta odottaa että menee ohi tämä vaihe!

39+1. Mä en mitään muuta odota niin paljon, kuin sitä, että tää lapsi syntyisi jo. Maha on koko ajan tiellä, ja osuu jokaseen pöydänkulmaan. Mahan iho on täysin menetetty, ja ihon myötä meni mun esiintyjän/tanssijan urani, koska raskausarvet on ikuisia. Iho ei tule koskaan palautumaan sileäksi, vaikka arvet haalenisivatkin (no vaikka jäisivät tulipunaisiksi, ne saisi meikattua, mutta ei se auta kun ihon tekstuuria ei saa muutettua). Napa on muuttunut ruskeaksi laikuksi keskellä vatsaa, mitään syvyyseroa ei ole muuhun ihoon verraten.

Turvotukset jaloissa on jotain, mihin en edes uskonut, ennen kuin ne tulivat itselleni. Illalla pahimmat, mutta ei ne aamullakaan normaalit ole. Jalkaterät on limput, nilkan luita on turha yrittää löytää ja sääreen saa tehtyä sentin syvyisiä kuoppia pelkästään painamalla sormea ihoon. Varpaat ei ota kiinni lattiaan kun jalkapohjat on kuin ilmapallot. Kissanhiekkalaatikon tyhjentäminen lattiatasolla polvillaan käy nykyään kuin nopeutetussa elokuvassa, kun tuntuu että jalkojen iho purskahtaa auki.

Liitoskipuja on ollut puolesta välistä raskautta. On ollut suorastaan infernaalista yrittää harrastaa liikuntaa, kun joka askeleella tuntuu, että häpyluu murtuu enemmän ja enemmän. Onneksi loppua kohden kivut on enemmän selän puolella, niitä jotenkin sietää paremmin.

Ainiin, ja anemia. Kun ei vaan jaksa tehdä mitään, vaikka tahtoa ois.

Toivottavasti palasit maan pinnalle.

Rv 20. Pahoinvointi helpottanut, alku oli kamalaa aikaa. Sitten tuli huimaus ja pyörtyily. Rautalääkitys tehosi siihen.

Nyt selkäkipuja, nälkä, vessahätä koko ajan. Maha pyöristynyt. Kiloja tullut 5. 

Lonkkakivut valvottaa öisin, samoin kuin jano.

muuten suht ok. Pian varmaan jotain uutta kivaa, kuten vauvan potkut ja liitoskivut.