Miten katkaista välit vanhempiin?
Olen tajunnut että vanhempani ovat sairaita, isä varmaan jonkinsortin narsisti (alkoholisti, käytti minua seks.hyväkseen) ja äiti teeskentelee että mitään ei ole tapahtunut ja kaikki on ihan normaalia- teininä viiltelin itseäni ja kun näytin viiltoja hän nauroi ikään kuin hauskalle vitsille. Olen jotenkin unohtanut nämä asiat ennen kuin nyt ja silti minun on todella vaikea katkaista välejä koska tunnen itseni aina hirveän syylliseksi jos en vaikka vastaa kun äiti soittaa ja muutenkin erityisesti isä haluaa kontrolloida minua koko ajan ja ovat saaneet minut uskomaan etten tule toimeen itsekseni. No, minulla ei ole rahaa eikä tuloja eikä juuri ystäviäkään koska olen ollut monta vuotta masentunut tietämättä miksi, luulen että ainakin isäni on tähän tilanteeseen hyvinkin tyytyväinen. Ja huomaan että välien katkaisu on vaikeaa siksikin, että päässäni on edelleen se osa joka haluaa uskoa että kaikki on tosi hyvin ja minulla on hyvät ja rakastavat vanhemmat, vaikka isäni lähentelee minua edelleen ja näen aina painajaisia kun tapaan häntä.
Kommentit (16)
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 00:48"]
Asutko erillään heistä siis? Omassa asunnossa? Koita hankkia työ ja jokun harrastus ja sitä kautta ystäviä. Sano äidillesi mitä isäsi on tehnyt ja tekee ja sano että sinuun sattui kun nauroit vakavalle asialle aikoinaan. Jos hän ei reagoi kypsästi asiaan kerro ettet halua olla ainakaan vähään aikaan tekemisissä että älä soita. Ja isällesi älä vastaa tai ole missään tekemisissä! Sairas mies joutaisi hoitoon... Toivottavasti sinulla ei ole sisaruksia... (siis ettei joudu kokemaan samaa, jos on niin keskustele heodän kanssa) tsemppiä ja jaksamista sinulle :)
[/quote]
Muistan kertoneeni äidilleni eräästä "tilanteesta" isän kanssa mutta tapansa mukaan hän sanoi että ei se mitään tarkoittanut. Mainitsi kyllä isälle joka suuttui mielettömästi. Äiti on aina ollut poissaoleva ja täydellisen riippuvainen isästäni. Minulla on sisko joka on edelleen siinä uskossa että vanhempani ovat todella hyviä ihmisiä eikä hän kaiketi muista itselleen tehtyjä asioita (jotka minä muistan), kun olen ottanut lapsuuden puheeksi hän sanoo ettei halua muistella menneitä. Kaikki heistä syyttävät minua kun aiheutan ongelmia, vaikka äidin sanoin vanhempani ovat tehneet "kaikkensa meidän lasten eteen". Asun kyllä erillään mutta olen sairastunut fyysisesti (lääkärin mukaan johtuen stressistä) enkä voi mennä töihin. Ystävien hommaaminen on tässä tilanteessa hankalaa kun käyttäydyn niin omituisesti johtuen kai tästä vammaisesta tilanteesta missä elän enkä oikein jaksakaan tutustua ihmisiin. Pitäisi päästä eroon em. perheenjäsenistä (siskoani käy sääliksi mutta en tiedä mitä voisin tehdä asialle kun hän ei itse näe vanhemmissa mitään vikaa vaan pelkästään itsessään ja minussa) mutta jostain syystä en osaa.
Minkä ikäinen olet ap? Onko sinulla ketään tuttua tai ystävää, joka voisi auttaa sinua esim. taloudellisissa asioissa jonkin aikaa?
Hei!
Onko sinulla asianmukainen hoito fyysiseen vaivaasi ja masennukseen myös? Yritä saada kelan kustantama psykoterapia itsellesi, voisit sitten edetä siitä terapeutin avulla.
Tiedän että asioiden järjestäminen on masentuneena tosi vaikeaa, mutta yritä saada hoitoa. Olen itsekin ollut vuosia masentunut ja myös minulla on ollut ongelmia isäni kanssa. En ole kuullut hänestä nyt viiteen vuoteen. Kolmen vuoden hiljaisuuden jälkeen aloin ymmärtää kuinka paljon paremmin voin, kun minun ei tarvitse olla osa hänen sairaita kuvioitaan.
Olen jo 26 v ja näin kauan on kestänyt tajuta syy vuosikausien mt- ongelmiini, näen kyllä jälkikäteen miten vanhempanikin ovat minua hienovaraisesti manipuloineet jotten tajuaisi totuutta, jota he eivät kyllä varmaan itselleenkään myönnä. Ei ole oikein ketään varakasta ystävää kun melko eristäytynyttä elämää olen viettänyt..kaiketi sossusta saisi jotain tukea toivon mukaan, en vain tiedä mikä siinä on niin vaikeaa kertakaikkiaan katkaista yhteydenpito (muu kuin se että vanhemmat on koko ajan soittamassa ja ravaamassa käymässä, erityisesti nyt viime aikoina kun olen näitä juttuja alkanut tajuamaan, ihan kuin he jotenkin telepaattisesti aavistaisivat että tällä hetkellä erityisesti täytyy esittää hyviä vanhempia). Jos alan puhua omista ongelmistani niin he lakkaavat yleensä kuuntelemasta ja häipyvät paikalta. Jokin riippuvuus minua näköjään vaivaa vaikka tiedän mitä pitäisi tehdä. Ja vielä jokin aika sitten minulla oli olo, että ainoastaan vanhempieni seurassa koen oloni turvalliseksi ja muiden ihmisten seurassa en, mutta sekin johtuu kai siitä että minut on manipuloitu uskomaan että olen huono ihminen ja vain vanhempani voivat minua sietää.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 01:10"]
Hei!
Onko sinulla asianmukainen hoito fyysiseen vaivaasi ja masennukseen myös? Yritä saada kelan kustantama psykoterapia itsellesi, voisit sitten edetä siitä terapeutin avulla.
Tiedän että asioiden järjestäminen on masentuneena tosi vaikeaa, mutta yritä saada hoitoa. Olen itsekin ollut vuosia masentunut ja myös minulla on ollut ongelmia isäni kanssa. En ole kuullut hänestä nyt viiteen vuoteen. Kolmen vuoden hiljaisuuden jälkeen aloin ymmärtää kuinka paljon paremmin voin, kun minun ei tarvitse olla osa hänen sairaita kuvioitaan.
[/quote]
Kävin terapiassa nuorempana ja nyt pari vuotta, mutta viimeisimmässä miespuolisessa terapeutissani oli paljon samoja piirteitä kuin isässäni ja hän halusi puhua aina seksistä ja flirttaili ja esim. silitteli minua ja vei syömään. Tämän terapian sentään katkaisin joku aika sitten. Olen vielä tästäkin hieman shokissa vaikka en tiedä oliko tuo terapeutin käytös muuta kuin hieman epäasiallista (en jaksa tehdä valitusta tms) mutta meneehän se tässä samassa mössössä kai. Ei ko. terapeutti nyt aina ollut tuollainen mutta kuitenkin. En tiedä mahtaako tässä auttaa muu kuin lottovoitto..
Mutta niin, täytyy vain siis kertakaikkiaan lopettaa yhteydenpito. Nyt kun näitä juttuja kirjoittaa niin ei tunnu että kyse on edes omasta elämästäni eikä nämä herätä oikein mitään tunteita vaikka tajuan että onpa aika sairasta meininkiä.
Vitonen jatkaa...
Kirjoitit, että haluat ajatella, että sinulla on hyvät vanhemmat ja kaikki on hyvin.
Tiedän ja tunnistan tuon saman tunteen itsessäni. Kai aikuisetkin lapset haluavat olla loppuun saakka uskollisia vanhemmilleen ja välien katkaiseminen on raskasta. Sinulle on kuitenkin tehty pahaa.
Yritä löytää ystäviä tai edes kavereita (vaikka jonkun harrastuksen parista) ennen kuin katkaiset välit vanhempiisi. Kelan tuilla tulee juuri ja juuri toimeen, mutta tulee kuitenkin toimeen sen aikaa kun on pakko. Tukijärjestelmät on luotu sitä varten, että kun on hätä, niin saa apua, eikä jää riippuvaiseksi kenestäkään.
Minun masennukseni alkoi hitaasti hälvetä kun alon saada etäisyyttä isääni ja sain uusia ystäviä. Toivottavasti samoin tulee käymään myös sinulle.
Lämpimin terveisin,
x
[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 01:23"]
Vitonen jatkaa...
Kirjoitit, että haluat ajatella, että sinulla on hyvät vanhemmat ja kaikki on hyvin.
Tiedän ja tunnistan tuon saman tunteen itsessäni. Kai aikuisetkin lapset haluavat olla loppuun saakka uskollisia vanhemmilleen ja välien katkaiseminen on raskasta. Sinulle on kuitenkin tehty pahaa.
Yritä löytää ystäviä tai edes kavereita (vaikka jonkun harrastuksen parista) ennen kuin katkaiset välit vanhempiisi. Kelan tuilla tulee juuri ja juuri toimeen, mutta tulee kuitenkin toimeen sen aikaa kun on pakko. Tukijärjestelmät on luotu sitä varten, että kun on hätä, niin saa apua, eikä jää riippuvaiseksi kenestäkään.
Minun masennukseni alkoi hitaasti hälvetä kun alon saada etäisyyttä isääni ja sain uusia ystäviä. Toivottavasti samoin tulee käymään myös sinulle.
Lämpimin terveisin,
x
[/quote]
Kiitos. Jotenkin aina kun olen sivunnut aihetta huonot vanhemmat niin kaikki sanovat, että "älä syytä vanhempiasi, kaikki vanhemmat rakastavat lapsiaan ja haluavat näiden parasta". Ihan kuin kaikki muutkin haluaisivat vain valehdella koko ajan. Mutta huomenna loppuu yhteydenpito.
Vitonen täällä...
Sinulla on oikeus kelan tukiin, kun sinulla mt-ongelma.
Olet todella nuori!!! Sinulla on koko elämä edessä ja tiedän, että tuo saattoi kuulostaa ärsyttävältä, mutta se on totta. Sinulla on muuten myös oikeus kuntoutukseen, jos masennus (tai jokin muu vaiva) on vienyt sinut opiskelu- tai työkyvyttömäksi. Älä jää kotiin! Vaikutat todella älykkäältä, varmasti saisit järjestettyä itsellesi omannäköisen elämän, jos vain saat häädettyä masennuksen pois. (En ihmettele, että olet masentunut. Olet joutunut kokemaan hirveitä asioita. Kun olet koko ajan tekemisissä vanhempiesi kanssa, ristiriitainen tilanne pitää yllä masennusta. Onneksi masennuksesta voi toipua.)
No on sinulle sattunut hirveä terapeutti!
Tuohon "huonot vanhemmat" aiheeseen, että varmasti vanhemmat yrittävät oman parhaansa verran, mutta kun lapsena jää vanhemman tarpeille toiseksi, niin kuin meille molemmille on käynyt, niin kyllä se jättää jälkensä. Jos ole oikein käsittänyt, niin vanhemmuudessa kilpailevat omat ja lapsen tarpeet. Vanhemman kypsyyden mittaa, se miten vanhempi pystyy hillitsemään itseään ja laittamaan lapsen tarpeet etusijalle.
tuo edelline oli taas vitoselta.
Älä jää ongelminesi yksin, äläkä jää kotiin. Lähde sieltä liikkeelle heti kun voimat antavat myöten.
Kaikkea hyvää!
Vaikka olen jotenkin turtunut niin auttaa kyllä kun joku vaikka täällä netissä sanoo että minulle on tapahtunut kauheita asioita kun koko ikäni olen elänyt ihmisten kanssa jotka yrittävät vääristää todellisuuden ihan toisenlaiseksi. (Kun sairastuin masennukseen ym. niin isän mukaan se johtui siitä kun muutin pois turvallisesta kodista). Enpä ole kai itsekään halunnut myöntää asioiden oikeaa laitaa ennen kuin nyt mistä kyllä itseäni soimaan.
Joo, terapeutti on kyllä epäeettinen mulkero mutta en ole onneksi ikinä kokenut hänestä olevan kauheasti hyötyä enkä siis oikein kuunnellut mitään mielipiteitä häneltä, ja isäni on terapian maksanut joten ei ole mennyt omia rahoja hukkaan (isä varmaan arvelee minun käyneen terapiassa marsun kuoleman tms takia)
Joo, kiitoksia, ihme että täällä tähän aikaan ketään edes oli paikalla :) Täytyy mennä nukkumaan itsekin, ehkä se tästä..
Asutko erillään heistä siis? Omassa asunnossa? Koita hankkia työ ja jokun harrastus ja sitä kautta ystäviä. Sano äidillesi mitä isäsi on tehnyt ja tekee ja sano että sinuun sattui kun nauroit vakavalle asialle aikoinaan. Jos hän ei reagoi kypsästi asiaan kerro ettet halua olla ainakaan vähään aikaan tekemisissä että älä soita. Ja isällesi älä vastaa tai ole missään tekemisissä! Sairas mies joutaisi hoitoon... Toivottavasti sinulla ei ole sisaruksia... (siis ettei joudu kokemaan samaa, jos on niin keskustele heodän kanssa) tsemppiä ja jaksamista sinulle :)