Lue keskustelun säännöt.
Jos nyt sairastuisit kuolemanvakavasti niin kertoisitko heti kaikille?
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairastuin kesällä syöpään ja kerroin siitä vain miehelleni ja työnantajalle. Aikuisille lapsilleni kerroin vasta leikkauksen jälkeen, kun tiesin levinneisyyden ja mitä hoitoja tulen saamaan. Ystäville ja tutuille en ole asiasta maininnut. Minä en halua sääliä ja voivotteluja.
Hoitaisin testamentin & raha-asiat kuntoon mutten kertoisi kenellekään kuin 2-3 vk ennen kuolemaani. Turhaan vaan surisivat jos asialle ei enää mitään olisi tehtävissä. Ehtisin jaella perinnötkin osin puhtaana käteen ilman verokarhua 😃
No kaikille ja kaikille. Sisaruksille ja ystäville tietysti heti perheen jälkeen ja luonnollisesti myös pomolle.
Et tavallaan joo, kaikille. Mitä sitä salailemaankaan?
Kertoisin lähipiirille, että tietäisivät ottaa kopin asioistani, jos lähtö kävisi äkkiä. Mutta tuota työnantajaa mietin, että mahdollisimman myöhään, ettei tulisi potkuja sairauden vuoksi, mutta kai sillekin olisi pakko kertoa, jos tulisi sairaslomaa tai pitäisi alkaa etsiä uutta työntekijää. Mutta olisi kauheaa olla töissä, jos kaikki vikisisivät siellä sairaudestani. Läheisten kanssa olisin kyllä mielelläni paljon tuossa tilanteessa, ja sanoisin suoraan, että nyt tehdään niitä hyviä muistoja kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerroin läheisille ja lähimmille työkavereille, kun sain kaksi kuolemantuomiota kahden viikon sisällä. Onneksi aivoaneurysma ei puhjennut esimerkiksi yskiessäni tai aivastaessani, aivoleikkaus sujui hyvin ja onnekkaasti toivuin lääkkeillä parantumattomasta syövästä, kun sain kantasolusiirron. Hyvin harva paranee.
Sulla on vahva suojelusenkeli. Kiitos kun kerroit, nuppisi tuntuu olevan kasassa hurjasta tautihistoriasta huolimatta. Lohduttaa, kun itse kun olen seurannassa yhdestä vaikeimmin hoidettavista syövistä, yritän kestää pahimman
En kertoisi kenellekään, ennen kuin olisi ihan pakko. Sukulaisille ei tarvitsisi kertoa hautajaisistakaan, sikäli kun siihen voisin vaikuttaa.
Kertoisin läheisille et osaisivat varautua pahimpaan. Pyytäisin kuitenki etteivät juoruais jokaiselle vaikka osalta se onki liikaa pyydetty. Tekisin myös selväksi et en jaksa et mua ruvetaa nuoleskelee ja muka tykkäämää ku ei olla ennen tultu toimeen (esim sisaren puoliso, hän sais varmasti tietää vaikkei olla läheisiä)