Jos on niin susiruma ..
..ettei se miksikään muutu, niin miksi pitäisi pukeutua ja meikata? Eikö se herätä vähän hilpeyttä?
Esim. itse pihtikinttuineni ja jalan virheasennon vuoksi olen korkokengissä ja lyhyessä hameessa sangen hupaisa näky. Kasvot saa kyllä paremmaksi meikkaamalla, mutta ku olen käsistäni niin toivottoman kömpelö, parempi tyytyä peitepuikkoon eli pieneen virheiden korjailuun. Sen kanssa en pysty kovin paljon tunaroimaan.
Kommentit (5)
Eikö tosiaan kellään ole asiasta mielipidettä? Onko Raati jo viihteellä?
Täällä on vain susirumat jäljellä. En minäkään jaksa tälläytyä, kun se ei mitään muuta. Useimmiten tukka laittamatta (kunhan on puhdas) ja naama aina meikittä. Vaatteet mukavia ja ahdistamattomia, kunhan värit eivät riitele keskenään enkä ole riemunkirjava, niin riittää että on ehjää ja puhdasta päällä. Ja jalassa mukavat kengät. Siinä se arki- ja usein myös pyhäminä.
"susiruma" (mitä sen nyt sitten tarkoittaneekaan, sillä sudet ovat varsin kauniita ja uljaita eläimiä) voi pukeutua ja meikata niin että se on itselle eduksi. Jos on pihtikintut, niin ei silloin tietenkään pukeuduta minihameeseen, vaan sellaisiin vaatteisiin, jotka vievät huomion johonkin sellaiseen kohtaan joka on eduksi enemmän. kenestä tahansa saa hyvännäköisen.
Mä olen susiruma, mutta tykkään meikata ihan vain itseni huvitukseksi. Vinoa nenää saa huijattua suoremmaksi, kasvoja kapeammiksi, silmiä eri mallisiksi, kulmakarvoja normaalin muotoisiksi jne. Väriähän se vaan on, mutta mun omasta mielestä hauskaa ja mielenkiintoista.Tietysti esim. tavaratalojen kosmetiikkaosastoilla kyllä huomaa, että rumaa kartellaan ja ehkä pelätään rumuuden tarttuvan. Mutta se on sitten taas heidän ongelmansa ja tuotteet voi tilata netistäkin, jos kaupassa ei palvelua tule.
Ap ei edes osaa meikata muuta kuin peitepuikolla. Ripsari on jo liian vaikea.