Lue keskustelun säännöt.
Pääsin alkoholistimiehestä eroon.
16.11.2020 |
Hallelujaa! Kauan se kestikin.
Soutamista, huopaamista. Jospa se tästä.. jne.
Jonkinlainen terapia tai vertaistukiryhmä voisi olla paikallaan. Tosin tuntuu jo nyt mieli keveämmältä, tuntuu kuin kivilasti olisi nostettu harteilta pois.
Eipä tarvitse taas esim. joka viikonloppu ja tulevana jouluna miettiä "paljonkohan se taas juo ja missä vaiheessa iltaa se saa taas raivokohtauksen jne."
Kommentit (7)
Onnea! Minäkin pääsin vuosi sitten, en tosin kokonaan kun yhteinen lapsi sitoo. Sen kautta myös ahdistus ja pelko, mutta ainakin suurimman osan ajastani olen vapaa siitä taakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No good for you.
Mun alkoholistimies ei saa raivokohtauksia, vaan on oikeastaan ihan hauska - mutta alkoholiin menee helposti satoja euroja kuukaudessa. Koska mies ei käy töissä, alkaa vähitellen riepoa maksaa tuota.
Nyt voikin olla ikävää jatkossa, kun ei voi enää syyttää miestä kaikesta.
Onnittelut! Monta alkkisvapaata vuotta täällä jo takana ja alkkiksen jättö on kyllä sellainen hyvinvointiteko vailla vertaa, että et tule katumaan :)
Onnea ap!
Minä vielä ”roikun” alkoholistin kanssa.
Juo joka ilta vaan kaljaa siis( ei väkeviä) vähintään sen 6x 500 ml. Mutta jos kalja sattuu loppumaan, niin sitten menee viinit ja väkevätkin. Ei onneksi saa raivareita, mutta muuttuu joskus ilkeäksi ja alkaa sättimään ja haukkumaan minua. Haastaa riitaa ja uhkailee. Lähinnä henkistä väkivaltaa.
Tämäkin viikonloppu meni itkiessä.
Mutta olen itse siis jotenkin läheisriippuvainen ja myös taloudellisesti riippuvainen hyvätuloisesta alkoholistista. Sekin tekee lähdöstä vaikeaa, kun tietää joutuvansa hyvästä taloudellisesta tilanteesta köyhyyteen .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea ap!
Minä vielä ”roikun” alkoholistin kanssa.
Juo joka ilta vaan kaljaa siis( ei väkeviä) vähintään sen 6x 500 ml. Mutta jos kalja sattuu loppumaan, niin sitten menee viinit ja väkevätkin. Ei onneksi saa raivareita, mutta muuttuu joskus ilkeäksi ja alkaa sättimään ja haukkumaan minua. Haastaa riitaa ja uhkailee. Lähinnä henkistä väkivaltaa.
Tämäkin viikonloppu meni itkiessä.
Mutta olen itse siis jotenkin läheisriippuvainen ja myös taloudellisesti riippuvainen hyvätuloisesta alkoholistista. Sekin tekee lähdöstä vaikeaa, kun tietää joutuvansa hyvästä taloudellisesta tilanteesta köyhyyteen .
Niin minäkin luulin etten pärjää rahallisesti jos eroan alkkismiehestäni. Mutta turhaan sitä pelkäsin, hyvin olen pärjännyt, asioilla on aina tapana järjestyä. Tunne oli sama kun ap:llä, vapaa ja hyvä. Ajattelin että kukaan muu ei tee elämälleni mitään, jos minä en sitä tee. Nyt olen onnellinen ja uudessa parisuhteessa.
Onnea ja hyvää syksyn jatkoa.
T. Entinen alkkis