En ymmärrä alakerran lapsiperheen metelöintiä

Minä taas ihmettelen kun jotkut luulevat, että kaikki lapset ovat samanlaisia. Itse olen hoitanut ehkä noin kahtakymmentä lasta, ja jos tästä otoksesta on täysin selvää, että osa lapsista on helpompia kontrolloida kuin toiset. Jos lapsi on perusrauhallinen luonne, ei esim. hiljaa oleminen ja paikallaan istuminen ole alle kouluikäisellekään mikään ongelma. Toisaalta jos lapsi on vilkas ja kovaääninen, on ihan sama mitä hänelle tekee, nuo piirteet eivät pysy kurissa samalla tavalla kuin sillä rauhallisella lapsella. Aika tekee tehtävänsä, ja oman kokemukseni mukaan 10 ikävuoteen mennessä ne pahimmatkin riehujat ja huutajat ovat suht normaaleja, mutta kypsyminen ei nopeudu vaikka miten yrittäisi näitä remupekkoja kasvattaa. Kerrostaloasuminen ei kaikille lapsiperheille sovi. Eikä tietenkään kaikille hissuttelijoillekaan, koska kerrostalossa on aina ääniä.

Sellaisen sivuhuomion heitän, että äänen volyymilla ei välttämättä ole tekemistä riehumisen kanssa. Mieheni, hänen isänsä, miehen poika ekasta liitosta ja kumpikin meidän yhteinen poikamme puhuvat herkästi tosi kovalla äänellä, mutta käytöshäiriöitä en ole havainnut. Toki kasvatan poikiamme tuossa asiassa, useita kertoja päivässä, ja pikku hiljaa alkaa oppi mennä perille etenkin koskien sitä volyymia, millä puhutaan julkisilla paikoilla. Tie on vain hidas.

Jos vanhempi huutaa ja kiroilee lapsille, tapa tarttuu herkästi lapsiin.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 09:03"]

Minä taas ihmettelen kun jotkut luulevat, että kaikki lapset ovat samanlaisia. Itse olen hoitanut ehkä noin kahtakymmentä lasta, ja jos tästä otoksesta on täysin selvää, että osa lapsista on helpompia kontrolloida kuin toiset. Jos lapsi on perusrauhallinen luonne, ei esim. hiljaa oleminen ja paikallaan istuminen ole alle kouluikäisellekään mikään ongelma. Toisaalta jos lapsi on vilkas ja kovaääninen, on ihan sama mitä hänelle tekee, nuo piirteet eivät pysy kurissa samalla tavalla kuin sillä rauhallisella lapsella. Aika tekee tehtävänsä, ja oman kokemukseni mukaan 10 ikävuoteen mennessä ne pahimmatkin riehujat ja huutajat ovat suht normaaleja, mutta kypsyminen ei nopeudu vaikka miten yrittäisi näitä remupekkoja kasvattaa. Kerrostaloasuminen ei kaikille lapsiperheille sovi. Eikä tietenkään kaikille hissuttelijoillekaan, koska kerrostalossa on aina ääniä.

[/quote]

Meidän lapset ovat nimenomaan noita vilkkaita ja kovaäänisiä, molemmat.

Mutta kotona on säännöt ja niiden rikkomisesta seuraukset, esimerkiksi lempilelu otetaan pois tai ei saa katsoa sinä päivänä lempipohjelmaa. Lapset ovat hyvin nopeasti oppineet että huono käytös ei kannanta.

Tietenkin joskus on ääntä ja meno raisua mutta tavoitteena on jatkuvasti että kotona ei pääsääntöisesti riehuta ja meluta päättömästi eikä naapureita häiritä. Äitinä olen jatkuvasti ohjaamassa heidän energiaansa muuhun kun riehumiseen, monesti keksin heille muuta tekemistä tai leikin itse heidän kanssaan jos meno alkaa mennä älyttömäksi. Ja tietysti huolehdin että on päivittäin tarpeeksi mahdollisuuksia purkaa energiaansa ulkona.

Ei se että lapsi on vilkas ole mikään syy sille että häntä ei voi kasvattaa. Nämä lapset vaan vaativat enemmän vanhemmiltaan ja väsyttäväähän se välillä on mutta sitten pitää vaan osata huolehtia myös itsestään että jaksaa. Olisikohan noissa perheissä jotain muuta meneillään kuten äidin uupumista tms.? Ei kuulosta normaalilta ei.

3

Ap:n toinen lapsi on hyperaktiivinen poika, eli kyllä tiedän miten vaikea voi olla rajoittaa touhua välillä, samoin riehumista ym. MUTTA: en katsoisi sekuntiakaan sellaista, että potkitaan palloa sisällä aamulla kello kuusi. Ottaisin sen pallon pois, ja tarjoaisin tilalle jotain hiljaista tekemistä, oli se sitten mitä vaan.

Onneksi me asutaan omakotitalossa. Meillä kolme poikaa sai huutaa, riehua ja tuhota paikkoja ihan vapaasti kun olivat pieniä. Nyt ovat isoja teinejä ja oikein kunnollisia ja mukavia. Antaa vittu lasten olla lapsia ja poikien poikia (lapseni eivät kiroile vaikka minä kyllä kiroilen ja huudan ukolleni vähän väliä).

Kovaäänisyydestä tuli mieleen, ette teimme koulussa kyselyn alakoululaisille lapsille. Heidän piti muutamalla sanalla kertoa millainen ihminen hän on. Toiset kuvailivat olevansa ihania, älykkäitä, hyviä pelaamaan tai rauhallisia jne. Yksi kuvasi itseään kertomalla olevansa kovaääninen eikä mitään muuta. Hänelle on varmaan toistettu tätä asiaa miljoonaan kertaan. Toisaalta tämäkin on ikävää jos lapsen luontainen ominaisuus muuttuu ympäristön paineesta hänestä itsestäänkin negatiiviseksi asiaksi. 

Itse pyrin antamaan naapurirauhan. Toistan asiasta päivittäin. Välillä anna luvan riehakkaampiin leikkiin kuten painimiseen tai temppurataan. On ikävää kieltää kaikki kiva lapsilta sisällä ja kun lapsia on useampi, ääntä syntyy väkisin. Minusta asia voi ajatella myöskin niin, että kerros- ja rivitaloissa tulee sietää jonkin verran meteliä 8-21 välillä. 

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 12:32"]

Onneksi me asutaan omakotitalossa. Meillä kolme poikaa sai huutaa, riehua ja tuhota paikkoja ihan vapaasti kun olivat pieniä. Nyt ovat isoja teinejä ja oikein kunnollisia ja mukavia. Antaa vittu lasten olla lapsia ja poikien poikia (lapseni eivät kiroile vaikka minä kyllä kiroilen ja huudan ukolleni vähän väliä).

[/quote]

Niinpä, asut omakotitalossa. Eli turha tulla tänne huutamaan että antakaa lasten riehua. Tässä ketjussa puhutaan nimeomaan kerrostalossa asumisesta ja sen rajoituksista pienten lasten kanssa. Monelle se on ainoa vaihtoehto eikä se ole helppoa.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 12:35"]

Kovaäänisyydestä tuli mieleen, ette teimme koulussa kyselyn alakoululaisille lapsille. Heidän piti muutamalla sanalla kertoa millainen ihminen hän on. Toiset kuvailivat olevansa ihania, älykkäitä, hyviä pelaamaan tai rauhallisia jne. Yksi kuvasi itseään kertomalla olevansa kovaääninen eikä mitään muuta. Hänelle on varmaan toistettu tätä asiaa miljoonaan kertaan. Toisaalta tämäkin on ikävää jos lapsen luontainen ominaisuus muuttuu ympäristön paineesta hänestä itsestäänkin negatiiviseksi asiaksi. 

Itse pyrin antamaan naapurirauhan. Toistan asiasta päivittäin. Välillä anna luvan riehakkaampiin leikkiin kuten painimiseen tai temppurataan. On ikävää kieltää kaikki kiva lapsilta sisällä ja kun lapsia on useampi, ääntä syntyy väkisin. Minusta asia voi ajatella myöskin niin, että kerros- ja rivitaloissa tulee sietää jonkin verran meteliä 8-21 välillä. 

[/quote]

Olen se, jolla on kaksi luontaisesti kovaäänistä poikaa, joita pikku hiljaa ja sitkeästi opetan hillitsemään äänenkäyttöä. Oli hyvä pointti, minkä kirjoitit, että lapsi voi mieltää itsensä ensisijaisesti vaikka kovaääniseksi, jos siitä koko ajan sanotaan. Eräs aikuinen ystäväni on sanonut olleensa lapsena kovaääninen, mutta ei vilkas, ja hän kärsi siitä, että äänenkäytöstä huomauteltiin jatkuvasti - hän siis koki olevansa lähinnä kovaa ääntä. Jos puuttuisin poikieni äänenkäyttöön aivan joka kerta, kun huutavat, puuttuisin päivän mittaan vähintään kymmeniä kertoja. Olenkin rajoittanut puuttumisen pääasiassa siihen, että se oikeasti häiritsee jo muita, eli en esim. kun leikkivät kahdestaan. Tehokkaampaa kai olisi puuttua aina ja joka kerta, mutta pelkään juuri tuota, että kokisivat itsensä sitten vain ja ainoastaan kovaksi ääneksi. Eli en kiinnostuisi heidän innoissaan kertomistaan asioista vaan vain siitä äänestä. Mutta onhan sekin hyvä opeteltava juttu että ääntä käytetään eri tavalla eri tilanteissa. Esim. jossain virastossa tai kaupassakaan ei tarvitse kailottaa joka asiaa, mutta leikkiessä voi kiljahdella ilosta.

Asutaan kerrostalossa ja mies juoksee lapsen kanssa aika useinkin asuntoa ympäri ;) Peuhaavat ja painivat sängyssä/lattialla ja melu sen mukaista. Joskus "pelaavat" sählyäkin, pompottelevat tai potkivat palloa. Mulla on täällä vähän niin kuin kaks lasta, joita koitan toppuutella ja komentaa olemaan hiljempaa tai menee ulos riehuu. Toki tykkään, et isä on lapsensa kanssa, mut miks sen aina pitää olla niin kovaäänistä?? ei ite jaksas yhtään kuunnella, ainakaan näin paljoa. Huh. Ja sanon kyllä, et mitähän naapuritkin aattelee jne. Mut miehen mielestä se on vaan elämää ja lapsiperheessä saa ja kuuluukin olla ääntä ja touhua, sisälläkin, eikä vaan ulkona. Et jos joku on meidän naapuri lukee tätä, niin pahoittelen meiltä aiheutuvaa melua. Tule ite sanoo niille, et menkää ulos tai lopettakaa ;) Tosin mäkin sitä melua yleensä lisään, kun koitan melun läpi saada ääneni kuuluviin "nalkuttaessani", et olkaa hiljempaa, menkää ulos, tehkää jotain rauhallisempaa jne. Joskus en jaksa, annan niiden vaan olla ja ajattelen, et ehkä ne ei kauaa jaksa.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 13:09"]

Asutaan kerrostalossa ja mies juoksee lapsen kanssa aika useinkin asuntoa ympäri ;) Peuhaavat ja painivat sängyssä/lattialla ja melu sen mukaista. Joskus "pelaavat" sählyäkin, pompottelevat tai potkivat palloa. Mulla on täällä vähän niin kuin kaks lasta, joita koitan toppuutella ja komentaa olemaan hiljempaa tai menee ulos riehuu. Toki tykkään, et isä on lapsensa kanssa, mut miks sen aina pitää olla niin kovaäänistä?? ei ite jaksas yhtään kuunnella, ainakaan näin paljoa. Huh. Ja sanon kyllä, et mitähän naapuritkin aattelee jne. Mut miehen mielestä se on vaan elämää ja lapsiperheessä saa ja kuuluukin olla ääntä ja touhua, sisälläkin, eikä vaan ulkona. Et jos joku on meidän naapuri lukee tätä, niin pahoittelen meiltä aiheutuvaa melua. Tule ite sanoo niille, et menkää ulos tai lopettakaa ;) Tosin mäkin sitä melua yleensä lisään, kun koitan melun läpi saada ääneni kuuluviin "nalkuttaessani", et olkaa hiljempaa, menkää ulos, tehkää jotain rauhallisempaa jne. Joskus en jaksa, annan niiden vaan olla ja ajattelen, et ehkä ne ei kauaa jaksa.

[/quote]

Miehiä ylipäätään ei tunnu häiritsevän meteli niin paljon kuin naisia. Ne ei edes oikein kuule niitä kun keskittyvät täysillä siihen omaan olemiseen ja tekemiseen. Joskus olisi kiva olla mies  :)

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 12:49"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 12:32"]

Onneksi me asutaan omakotitalossa. Meillä kolme poikaa sai huutaa, riehua ja tuhota paikkoja ihan vapaasti kun olivat pieniä. Nyt ovat isoja teinejä ja oikein kunnollisia ja mukavia. Antaa vittu lasten olla lapsia ja poikien poikia (lapseni eivät kiroile vaikka minä kyllä kiroilen ja huudan ukolleni vähän väliä).

[/quote]

Niinpä, asut omakotitalossa. Eli turha tulla tänne huutamaan että antakaa lasten riehua. Tässä ketjussa puhutaan nimeomaan kerrostalossa asumisesta ja sen rajoituksista pienten lasten kanssa. Monelle se on ainoa vaihtoehto eikä se ole helppoa.

[/quote]

Juu, on hiukan eri asia asua kerrostalossa kuin omakotitalossa. Jännä että näihin ketjuihin tulee aina joku okt asuja pätemään että "antakaa niitten meluta ja huutaa kun mekin annetaan lasten olla v***u lapsia". 

Kerrostalossa asuessa saa luonnollisesti kuulua niitä elämänääniä, mutta ei se nyt ole mitään normaalia, että lapset huutavat aamusta iltaan tauotta. Kerrostalossa saa siis elää, mutta tämä asumismuoto on vain sellainen, että siinä tulee miettiä niitä naapureitakin. Meillä ainakin hiljaisuus on 22-07 välillä ja jos minun naapuristani kuuluisi 06-22 välisen ajan tauotonta huutamista, ilmoittaisin sekä isännöitsijälle, että lastensuojelulle. Etenkin jos melusta huomauttaminen ei ole toiminut.

Mun tuttavaperhe huutaa koko ajan. Normikeskustelukin on huutoa. Niitä kun näkee edes lyhyesti, niin alkaa päätä särkeä siitä älämölöstä. Pahin on äiti joka kiljuu lapsilleen ihan kaiken. Ota vettä!! Käy vessassa!! Onneksi asuvat omakotitalossa.