Jyvitättekö muut budjettisäästöjä? En tiedä oikeita termejä mutta esim näin:
Työpaikkaruokalan lounas maksaa 6 €. Olen budjetoinut kuukaudelle 21 työpäivää x lounas 6 € = 126 €. Aina jos syön työpäivänä vähemmällä rahalla kuin tuo 6 €, siirrän säästetyn summan säästötilille B josta sitten aikanaan käytän rahat johonkin tiettyyn korvamerkittyyn menoon (esim. tietty osake tai matkustaminen tms).
Mulla on siis monta eri käyttötiliä, monta eri budjettia ja monta eri säästötiliä joita käytän vastaavasti.
Musta tällainen säästäminen on kivaa (siis sen lisäksi että palkasta lähtee myös tietty siivu aina säästötilille ym) kun näkee konkreettisesti että jes, tässä kuussa säästin lounaista yhteensä 58 € jne.
Kommentit (10)
Taidat olla todella rasittava ja stressaantunut ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla todella rasittava ja stressaantunut ihminen?
En :) Mulla on tällä hetkellä elämässä ennemmin suvantovaihe johon tulee kivaa täyttöä tällaisesta pienestä näpertämisestä :)
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla todella rasittava ja stressaantunut ihminen?
Ja siis vielä, nykyään hymyilen enemmän ja olen paljon onnellisempi kun voin ajatella noita pieniä konkreettisia säästöjäni. Pieniä onnentunteita tulee niistä ja on mukava ajatella mitä sitten teen kun tietylle säästötilille on kertynyt tietty summa rahaa. Se ilostuttaa.
En nyt noin tarkasti sentään, mutta mulla on useita tilejä, joille jyvitän rahat palkkapäivänä. Tuo siirretty summa on kuukaudelle tarkoitettu ja sitä "ei saa ylittää". Jos jotain jää käyttämättä, on se seuraavalle kuukaudelle extraa.
1. Yhteinen taloustili (täältä maksetaan ruoat, päivittäistavarat, kiinteät laskut)
2. käyttötili (täältä maksan omat menot kuten salikortit, kahvittelut, kampaajat ym.)
3. hupisäästö (tänne säästän isompiin "turhiin" menoihin kuten reissuihin)
4. puskuri (täällä pyrin pitämään 2 kk nettopalkkaa, en käytä, ellei ole pakko)
5. Pitkäaikaissäästö/sijotus (tälle tilille siirrän rahaa sijotamista varten)
Vierailija kirjoitti:
En nyt noin tarkasti sentään, mutta mulla on useita tilejä, joille jyvitän rahat palkkapäivänä. Tuo siirretty summa on kuukaudelle tarkoitettu ja sitä "ei saa ylittää". Jos jotain jää käyttämättä, on se seuraavalle kuukaudelle extraa.
1. Yhteinen taloustili (täältä maksetaan ruoat, päivittäistavarat, kiinteät laskut)
2. käyttötili (täältä maksan omat menot kuten salikortit, kahvittelut, kampaajat ym.)
3. hupisäästö (tänne säästän isompiin "turhiin" menoihin kuten reissuihin)
4. puskuri (täällä pyrin pitämään 2 kk nettopalkkaa, en käytä, ellei ole pakko)
5. Pitkäaikaissäästö/sijotus (tälle tilille siirrän rahaa sijotamista varten)
Kuulostaa hyvin pitkälle samalta systeemiltä kuin mulla on :)
Vierailija kirjoitti:
En. Mulla ei mielestäni ole tuollaisia säännöllisiä menoja. Koitan kyllä budjetoida talouttani, mutta se tulee olemaan erittäin haastavaa. Eli siis olen päättänyt elää 50:30:20 -budjetilla. Siinä 50% saa mennä pakollisiin menoihin, 30% vapaaehtoisiin ja 20% säästöön.
Mutta mun haaste on esim. se, että olen katsonut, mitkä kaikki ovat pakollisia menojani ja saanut sille tietyn summan (joka itseasiassa vähän ylittää tuon 50%). Mutta ne kaikki eivät mene tasaisesti joka kuukausi, niinpä minun pitäisi pistää sivuun siitä sellaisina kuukausina, kun ”kaikki ei mene”, jotta niitä on sitten mistä ottaa, kun vakuutusmaksu tai autovero pätkähtää.
Tämän metodin paras puoli itselleni on, että kun on 30% vapaaehtoisiin menoihin, eikä niitä tarvitse sotkea yhdessä pakollisten menojen kanssa, niin mun on paljon helpompaa ensinnäkin seurata, millaiseen ei-pakolliseen ”haluan” rahaani käyttää eli tulen käyttäneeksi ja minkä voinkin jättää hyvin ostamatta.
Koska kun mulla ei ollut tätä erottelua 50% ja 30%, niin ostin vain kaikkea, mihin mulla ei ollut varaa, koska ”tilillä näyttäisi olevan rahaa tai koska onhan mulla ennenkin ollut tähän varaa”. Ainoa vaa, että jos ajattelee useamman kerran kuukaudessa, että mulla oli tilillä ylimääräiset 500 euroa, ja ostaa sillä esim. kolme kertaa jotain 200 euroa maksavaa, koska ”siellähän oli se 500” niin se on 600 euroa, ei 500 :)
Eli itseään oystyi huijaamaan paremmin ilman selkeärajaista budjettia.
Mulla taas siis on hyvin säännöllinen elämä tuloineen ja menoineen. Esim. ensi helmikuulta tiedän saavani säästöön pääsäästötilille 181 euroa ja ensi syyskuulta taas 494 euroa jne.
Vierailija kirjoitti:
En. Mulla ei mielestäni ole tuollaisia säännöllisiä menoja. Koitan kyllä budjetoida talouttani, mutta se tulee olemaan erittäin haastavaa. Eli siis olen päättänyt elää 50:30:20 -budjetilla. Siinä 50% saa mennä pakollisiin menoihin, 30% vapaaehtoisiin ja 20% säästöön.
Mutta mun haaste on esim. se, että olen katsonut, mitkä kaikki ovat pakollisia menojani ja saanut sille tietyn summan (joka itseasiassa vähän ylittää tuon 50%). Mutta ne kaikki eivät mene tasaisesti joka kuukausi, niinpä minun pitäisi pistää sivuun siitä sellaisina kuukausina, kun ”kaikki ei mene”, jotta niitä on sitten mistä ottaa, kun vakuutusmaksu tai autovero pätkähtää.
Tämän metodin paras puoli itselleni on, että kun on 30% vapaaehtoisiin menoihin, eikä niitä tarvitse sotkea yhdessä pakollisten menojen kanssa, niin mun on paljon helpompaa ensinnäkin seurata, millaiseen ei-pakolliseen ”haluan” rahaani käyttää eli tulen käyttäneeksi ja minkä voinkin jättää hyvin ostamatta.
Koska kun mulla ei ollut tätä erottelua 50% ja 30%, niin ostin vain kaikkea, mihin mulla ei ollut varaa, koska ”tilillä näyttäisi olevan rahaa tai koska onhan mulla ennenkin ollut tähän varaa”. Ainoa vaa, että jos ajattelee useamman kerran kuukaudessa, että mulla oli tilillä ylimääräiset 500 euroa, ja ostaa sillä esim. kolme kertaa jotain 200 euroa maksavaa, koska ”siellähän oli se 500” niin se on 600 euroa, ei 500 :)
Eli itseään oystyi huijaamaan paremmin ilman selkeärajaista budjettia.
Millä logiikalla tilillä on 500 ylimääräistä, jos sieltä on jo käyttänyt 200? Etkö siis koskaan katsonut tiliäsi muuten kuin palkkapäivänä?
Ps. 30% vapaaehtoisiin menoihin on älytön summa.
No ei nyt noin tarkkaan, mutta jos päivää ennen palkkapäivää on tilillä rahaa, siirrän säästötilillle. Muuten kolmannes pakoolisiin/vakiokuluihin, kolmannes säästöön ja kolmannes muuhun kulutukseen. Ja jos onnistun pihistämään muusta kulutuksesta, menee ylijäämä säästötilille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Mulla ei mielestäni ole tuollaisia säännöllisiä menoja. Koitan kyllä budjetoida talouttani, mutta se tulee olemaan erittäin haastavaa. Eli siis olen päättänyt elää 50:30:20 -budjetilla. Siinä 50% saa mennä pakollisiin menoihin, 30% vapaaehtoisiin ja 20% säästöön.
Mutta mun haaste on esim. se, että olen katsonut, mitkä kaikki ovat pakollisia menojani ja saanut sille tietyn summan (joka itseasiassa vähän ylittää tuon 50%). Mutta ne kaikki eivät mene tasaisesti joka kuukausi, niinpä minun pitäisi pistää sivuun siitä sellaisina kuukausina, kun ”kaikki ei mene”, jotta niitä on sitten mistä ottaa, kun vakuutusmaksu tai autovero pätkähtää.
Tämän metodin paras puoli itselleni on, että kun on 30% vapaaehtoisiin menoihin, eikä niitä tarvitse sotkea yhdessä pakollisten menojen kanssa, niin mun on paljon helpompaa ensinnäkin seurata, millaiseen ei-pakolliseen ”haluan” rahaani käyttää eli tulen käyttäneeksi ja minkä voinkin jättää hyvin ostamatta.
Koska kun mulla ei ollut tätä erottelua 50% ja 30%, niin ostin vain kaikkea, mihin mulla ei ollut varaa, koska ”tilillä näyttäisi olevan rahaa tai koska onhan mulla ennenkin ollut tähän varaa”. Ainoa vaa, että jos ajattelee useamman kerran kuukaudessa, että mulla oli tilillä ylimääräiset 500 euroa, ja ostaa sillä esim. kolme kertaa jotain 200 euroa maksavaa, koska ”siellähän oli se 500” niin se on 600 euroa, ei 500 :)
Eli itseään oystyi huijaamaan paremmin ilman selkeärajaista budjettia.Millä logiikalla tilillä on 500 ylimääräistä, jos sieltä on jo käyttänyt 200? Etkö siis koskaan katsonut tiliäsi muuten kuin palkkapäivänä?
Ps. 30% vapaaehtoisiin menoihin on älytön summa.
No en katsonut. Mulla ei ole koskaan ollut sellainen tilanne, etteikö mulla ois esim. useamman kymppitonnin osakesalkkua, niin tavallaan tulojen mukaan on voinut elää vain, jos sattuu huvittamaan.
Ja vapaaehtoiset menot ei ole huvitukset, vaan kaikki se, mikä ostetaan hengissä pysymiseen vaadittujen menojen jälkeen. Niihin olen budjetoinut asumisen, ruuan, liikkimisen ja vakuutukset. Vapaaehtoisiin vaatteet, harrastukset, lemmikit, pihan ja puutarhan hoidon, osan ulkonasyömisistä jne.
En. Mulla ei mielestäni ole tuollaisia säännöllisiä menoja. Koitan kyllä budjetoida talouttani, mutta se tulee olemaan erittäin haastavaa. Eli siis olen päättänyt elää 50:30:20 -budjetilla. Siinä 50% saa mennä pakollisiin menoihin, 30% vapaaehtoisiin ja 20% säästöön.
Mutta mun haaste on esim. se, että olen katsonut, mitkä kaikki ovat pakollisia menojani ja saanut sille tietyn summan (joka itseasiassa vähän ylittää tuon 50%). Mutta ne kaikki eivät mene tasaisesti joka kuukausi, niinpä minun pitäisi pistää sivuun siitä sellaisina kuukausina, kun ”kaikki ei mene”, jotta niitä on sitten mistä ottaa, kun vakuutusmaksu tai autovero pätkähtää.
Tämän metodin paras puoli itselleni on, että kun on 30% vapaaehtoisiin menoihin, eikä niitä tarvitse sotkea yhdessä pakollisten menojen kanssa, niin mun on paljon helpompaa ensinnäkin seurata, millaiseen ei-pakolliseen ”haluan” rahaani käyttää eli tulen käyttäneeksi ja minkä voinkin jättää hyvin ostamatta.
Koska kun mulla ei ollut tätä erottelua 50% ja 30%, niin ostin vain kaikkea, mihin mulla ei ollut varaa, koska ”tilillä näyttäisi olevan rahaa tai koska onhan mulla ennenkin ollut tähän varaa”. Ainoa vaa, että jos ajattelee useamman kerran kuukaudessa, että mulla oli tilillä ylimääräiset 500 euroa, ja ostaa sillä esim. kolme kertaa jotain 200 euroa maksavaa, koska ”siellähän oli se 500” niin se on 600 euroa, ei 500 :)
Eli itseään oystyi huijaamaan paremmin ilman selkeärajaista budjettia.