6. lk ruotsin opiskelu; koe pidetään joka kappaleesta

No tota kyllä niistä aina pidetään joka ainoasta kappaleesta koe. Joku voi pitää kolmesta kappaleesta kerrallaan, mutta useat pitää vaan yhdestä.

Minusta on hyvä, että on kappale kerrallaan, ruotsi ei valtaosaa oppilaita kauheasti motivoi, oppivat edes jotakin kun on vähemmän kerralla luettavaa.

Miksei koetta pidetä useammasta kappaleesta kerralla? Miksi joka kappaleesta erikseen?

80-luvulla ei ollut kokeita noin tiuhaan, silti opittiin oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Miksei koetta pidetä useammasta kappaleesta kerralla? Miksi joka kappaleesta erikseen?

80-luvulla ei ollut kokeita noin tiuhaan, silti opittiin oikein hyvin.

Meidän lapset ainakin oppivat parhaiten, jos sanotaan, että jokaisesta kappaleesta on koe erikseen. Voisivat toki opetella asiat yhtä huolellisesti ilman koettakin, mutta kummasti se koe-sana motivoi. Käyyävät saman verran koealueen kertaamiseen riippumatta siitä,onko alueessa 1 vai 10 kappaletta. Jos alueessa on vain yksi kappale, pysyvät varmasti opettelemaan kaiken. Jos laaja alue, ei kaikkea välttänättä osaa.

Opetussuunnitelma ei määrää kokeiden pitämisestä mitään. Kokeita ei tarvitse pitää lainkaan, jos ei koe tarpeelliseksi. Itsellä oli kerran fysiikan ryhmä, jolle pidin joka kappaleesta kokeen. Silloin huomasin ajoissa, jos joku meinasi pudota täysin. Työlästä se kyllä oli, mutta auttoi jonkin verran.

Maan tärkeimmässä, pakollisimmassa ja hyödyllisimmässä oppiaineessa kaikki poikkeuksellisetkin opetusmetodit ovat sallittuja. Eihän sitä niskuroiva puupääkansa opi muuten mikä on heille parasta.

Vieraissa kielissä yhdessäkin kappalessa on paljon opiskeltavaa: sanasto, fraasit, kieliopin rakenteet jne.joten sitä ei opiskella yhden tunnin aikana varsinkaan alkavana kielenä. Koska ruotsia on kutosella vain 2 tuntia viikossa, on ihan perusteltua, että kappaleen jälkeen on koe, jolla opettaja näkee, onko mitään opittu ja edes yritetty oppia.

Ihan naurettavaa tuollainen koemäärä. Ensin hinkataan kaksi oppituntia että jag heter Peter ja näin käydään parturissa ruotsiksi, ja sitten kolmannella tunnilla ulostetaan sama kaksipuoliselle koepaperille. Luulisi että lapsetkin on jo hermorauniona jos joka viikko, jos ei tiheämmin, on ruotsin koe. Lapsosista taitaa kasvaa innokkaita pakkoruotsin vastustajia tämmöisillä keinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vieraissa kielissä yhdessäkin kappalessa on paljon opiskeltavaa: sanasto, fraasit, kieliopin rakenteet jne.joten sitä ei opiskella yhden tunnin aikana varsinkaan alkavana kielenä. Koska ruotsia on kutosella vain 2 tuntia viikossa, on ihan perusteltua, että kappaleen jälkeen on koe, jolla opettaja näkee, onko mitään opittu ja edes yritetty oppia.

Ajattele jos joka ikisen aineen opettajat ajattelisivat samoin. 12-vuotiaalla lapsella olisi joka viikko matikan, ympäristöopin, äidinkielen, uskonnon, englannin, ruotsin, ehkä A2-saksan/ranskan ja terveystiedon kokeet, ja liikassa kuntotestit. Että näkee onko sitä edes yritetty oppia. Ihan naurettavaa gestapo-kyttäystä. Tuolla tavalla saa vain lapset stressaantuneiksi ja masentuneiksi.

Työelämässä vastine olisi ruutusi vieressä istuva pomo tai joka klikkauksen/käytetyn sekunnin mittaava kyttäysjärjestelmä. Miltä kuulostaa?

Kyseessä varmasti Megafon-kirjasarja? Siinä yhtä kappaletta käsitellään n. 1 kuukausi (kirjan rakenne sellainen) ja loogisinta on pitää koe joka kappaleen jälkeen. Näin ei erikseen ole sanakokeita. Kyseisessä kirjasarjassa kappaleet ovat niin laajoja ja asiaa tulee paljon, että useamman kappaleen koe menee herkästi liian laajaksi oppilaiden kannalta (testattu on).

Vierailija kirjoitti:

Maan tärkeimmässä, pakollisimmassa ja hyödyllisimmässä oppiaineessa kaikki poikkeuksellisetkin opetusmetodit ovat sallittuja. Eihän sitä niskuroiva puupääkansa opi muuten mikä on heille parasta.

Aivan kuin minun suustani! Terv. ruotsin opettaja

Vierailija kirjoitti:

Ihan naurettavaa tuollainen koemäärä. Ensin hinkataan kaksi oppituntia että jag heter Peter ja näin käydään parturissa ruotsiksi, ja sitten kolmannella tunnilla ulostetaan sama kaksipuoliselle koepaperille. Luulisi että lapsetkin on jo hermorauniona jos joka viikko, jos ei tiheämmin, on ruotsin koe. Lapsosista taitaa kasvaa innokkaita pakkoruotsin vastustajia tämmöisillä keinoilla.

Lukiolaiset ovat aina niin chilleinä, koska kokeita on vain koeviikolla. Yo-koekin on vain kaksi kertaa vuodessa, joten kukaan ei ole hermoraunio sen suhteen.

Minä taas ihmettelen kolmosluokan englantia. Muissa kouluissa sanakokeita pidetty ihan kappaleiden sanastosta, näillä muutama sanakoe lähinnä perhe sanastosta tai numeroista. Isoja kokeita ei ole ollut. Lähikunnissa on sama kirja käytössä, ja sanakokeita on jatkuvasti, samoin isompia kokeita. Kyllä mua huolestuttaa, jääkö nämä vähemmälle tässä?

Tuntuu aikamoiselta ajanhukalta noin vähäisellä tuntimäärällä. Montako kappaletta ehtivät edes käydä syyslukukaudessa?

Mieluummin joka kappaleen jälkeen nopea sanakoe, ja isompi koe vaikka 3 kappaleen jälkeen. Ei se asia siinä vielä kovin vaikeaa ole.

Nykyisissä koulukirjoissa yksi kappale on helposti 15-19 sivua ja sitä samaa kappaletta käydään tuntitolkulla.  Ennen oli toisin ja tunnissa tai parissa käytiin yksi kappale.

Eikös se oo hyvä juttu? Suppean alueen oppii nopeesti ja saa helpommin hyviä numeroita, eli pystyy paikkaamaan, jos 1 koe menee huonosti. Jos se koe ois 3 kk:n välein, niin se yksi epäonnistunut koe vaikuttais enemmän.

Siis ajattelitko, että niitä kappaleita hypittäisiin jotenkin yli?

Kuinka usein niitä kokeita sitten on?

On se kyllä ihmeellistä, kun valitetaan siitä, että opettaja tekee töitä ja panee oppilaat töihin. Mitä tiheämmin on koe, sitä nopeammin huomaa, jos joku ei ole kärryillä.

Ja kuten sanottu, ops ei säädä kokeista mitään.

Mulla oli tuollainen opettaja, ja oli ihan paras!

Koska läksyt oli pakko lukea ihan joka kerta, niin sitä tuli opittua paljon paremmin kun jos koe olis ollut vaan jakson lopussa. Toisaalta ne kokeet tuntui helpolta kun ei tarvinnu opetella kuin yhden kappaleen asiat. Ihan loistava opetustaktiikka.

Vierailija kirjoitti:

Ihan naurettavaa tuollainen koemäärä. Ensin hinkataan kaksi oppituntia että jag heter Peter ja näin käydään parturissa ruotsiksi, ja sitten kolmannella tunnilla ulostetaan sama kaksipuoliselle koepaperille. Luulisi että lapsetkin on jo hermorauniona jos joka viikko, jos ei tiheämmin, on ruotsin koe. Lapsosista taitaa kasvaa innokkaita pakkoruotsin vastustajia tämmöisillä keinoilla.

Ei vaan lapsosista kasvaa läksynsä tekeviä, säännölliseen  puurtamiseen tottuneita opiskelijoita, joille tärkeämpää on oppia asiat eikä yksittäisessä kokeessa menestyminen.

Tuohan vastaa täysin läksykuulustelua, eli ei edes vie tunnista sen enempää aikaakaan. Jos opettaja vielä älyää pitää kokeen sähköisenä, niin ei opettajankaan työmäärä kasva.