Nuorin tietämäsi mielialalääkkeitä syövä?
Eli kuinka nuoren tiedät syövän mieliala tms lääkkeitä? Mitenköhän ne vaikuttaa loppu elämään?
Kommentit (14)
Ja ainakin minulle on lääkärit sanonut, että lääkkeet ovat vaarattomia vaikka niitä söisi monia vuosia.
14
13v, on ollut myös osastolla ongelmien takia.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 17:00"]
5v mutta ei ihminen vaan kaverin kissa :)
[/quote]
KISSA!
13 v. Nyt 17 ja ihan sekaisin vieläkin, valitettavasti.
Nuorin mitä tiedän, oli 27v lääkityksen alkaessa, eli ei kauheen nuori.
13v, ei aavistustakaan, miten vaikuttaa loppuelämään, toivottavasti parantavasti.
14 v. Lääkitys kesti pari vuotta. Nykyisin täysin terve. Masennus, joka johtui serotoniinin vähäisyydestä ja kotioloista. Lopullinen paraneminen aikuisuudessa, kun irtautui täysin kodistaan.
Luokallani oli yläasteella eräs tyttö, joka alkoi syömään mielialalääkkeitä joskus 13-vuotiaana.
Minä aloin syömään 12- vuotiaana. Olen 18- vuotias, joten en osaa vielä sanoa miten on vaikuttanut loppuelämään. Mitään lääkkeitähän ei periaatteessa suositella alaikäisille, mutta esimerkiksi Lyrica- nimistä aika pahamaineista lääkettä mulle määrättiin 16- vuotiaana. Olen sen verran moniongelmainen tapaus, että vaikka elämäni menisi ihan päin persettä niin luultavasti se johtuisi vaan siitä, että mulla on ollut päässä vikaa pienestä pitäen. Ei siis voi syyttää mieliala- ja kipulääkkeitä. Siksi näitä juttuja on varmaan aika vaikea tutkia, kun ei voida sanoa kumpi tuli ensin, muna vai kana.
14-v
ei ehtinyt auttaa, kun tyttö päätti elämänsä..
Olikohan 8-vuotias yhden työkaverin lapsi, hurjalta kuulosti, mutta oli tarpeen, jotta lapsi saatiin yleensä lähtemään kouluun. Kiusaamista taustalla...
5v mutta ei ihminen vaan kaverin kissa :)
Minä aloitin 16-vuotiaana, jolloin minulla todettiin pääosin pakkoajatuksina ilmenevä pakko-oireinen häiriö ja masennus. Nyt täytän vajaan kuukauden päästä 19. Käyn toista vuotta psykoterapiassa ja olen pääsääntöisesti pärjännyt hyvin. Vähän aikaa sitten jouduin kyllä ensimmäisen kerran osastolle, jossa vietin
viikon. Terapia oli silloin tauolla ja meni huonommin. Nyt pärjään taas ja tiivis terapia jatkuu. Kukaan ei näe minusta päällepäin ongelmiani.