Lapsen itsemurhauhkaus
Hei,
Onko teidän 10-vuotiaillanne ilmennyt uhkausta tappaa itsensä tai halua kuolla, kun tulee rangaistus jostain? Meillä pelikielto aiheuttaa todella rajun ahdistuksen ja silloin haluaa kuolla tai tappaa itsensä. Tietysti voi olla huomiohakuisuutta, mutta tuntuu todella pahalta. Kertokaa onko tuttua. Miten teidän 10-vuotiaat reagoivat isoihin pettymyksiin? En niinkään halua ohjeita miten toimia, vaan kuulla onko miten harvinaista.
Kommentit (15)
Huomiohakuinen, jos vaan petyttyään uhkailee.
Perheneuvolassa vähän samoista syistä parhaillaan. Pettymysten sieto olematon.
Pelikielto on iso pettymys? Olisikohan aika alkaa totutella oikeisiin pettymyksiin joita elämässä väistämättä edessä.
Pelaaminen on 10-vuotiaan arjessa tärkeä asia ja sen oikeuden menetys iso pettymys. Elämässä varmasti tulee isojakin pettymyksiä, mutta niitä ei vielä ole joutunut kokemaan. Muita pettymyksiä kyllä, mutta muut ei tällaista aiheuta. Kertoo tietysti sen että pelaaminen on todella iso asia.
8v. tekee tuota, juuri esim. pelikiellon saatuaan. Se on pelkkää huomionhakua ja yritystä luistaa rangaistuksesta. Kuvittelee kai edelleen, että äiti heltyy kun kuulee moisen uhkauksen. No, ei helly. Saas nähdä kauanko menee että poika tajuaa ettei tuo auta. On kovapäinen, joten se saattaa kestää. On toki myös totuttu tapa reagoida, joten siitä eroon pääsy voi olla sikälikin hankalaa. Poika itsekin myöntää, että se vaan tulee suusta, ilman että oikeasti tarkoittaa mitä sanoo. Asiasta on juteltu, enkä ole siitä huolissani.
Sulje mainostelevisio, avaa elämä!
Lapsen itsemurhalla uhkailuun tulee aina suhtautua vakavasti ja selvittää mistä uhkailussa on oikeastaan kyse. Onko tässä tapauksessa kyse vain pettymyksen sietokyvyn heikkoudesta, vai onko lapsella oikeasti itsemurha-ajatuksia. Jokatapauksessa kaikki asiat eivät ole kunnossa, jos tämmöisillä asioilla lapsi uhkailee. Sinuna varaisin lapselle esim. psykologin kanssa keskustelun, tai olisin yhteydessä kouluterveydenhoitajaan ja hän miettii miten asian kanssa edetään.
Meillä tekee 10v. ihan samaa. Kyllä minäkin muistan lapsuudestani ihan samoja ajatuksia ajatelleeni, vaikka onnellinen olin. Taitaa ikäänkuulua.
Eikö lapset tee nykyään mitään muuta kun pelaavat jotain? Eikö normaalit leikit ulkona kavereiden kanssa oo nykyään enää mitenkään normaalia? Hoh,omaa lastani et opeta edes tietokoneelle tai tabletille niin ei tule uhkailuja tai muitakaan riippuvuuksia.
Meillä myös 8-vuotiaalla on tapana uhkailla, että hänpä tappaa itsensä joka kerta kun suutun hänelle jostain typeryydestä. Ei pelaa koneilla ja on liikunnallinen ja viettää paljon aikaa ulkona. Pettymyksensieto on tietyissä asioissa heikko, toisissa hyvä. Muilla perheenjäsenillä ei ole tällaista luonteenpiirrettä, mutta näkisin sen olevan tälle kyseiselle lapselle ihan luontaista. Hän on hyvin tuulella käyvä ja impulsiivinen, innostuu helposti eikä hillitse muutenkaan itseään kovin hyvin. On niin itsenäinen, että kaikki rajoitusyritykset ahdistavat häntä. Kaipa se tuosta ajan myötä helpottaa, tai sitten ei.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 19:53"]
Eikö lapset tee nykyään mitään muuta kun pelaavat jotain? Eikö normaalit leikit ulkona kavereiden kanssa oo nykyään enää mitenkään normaalia? Hoh,omaa lastani et opeta edes tietokoneelle tai tabletille niin ei tule uhkailuja tai muitakaan riippuvuuksia.
[/quote]
Lapset nyt kinuaa ja kiukuttelee ihan melkeinpä minkä takia tahansa. Joten en olis ihan niin varma, etteikö teilläkin lapsi vielä jonkun takia sua uhkaile. Vaikka et sille tietokonetta tai tablettia antaiskaan. Kylläpä sitä itsekin tuli lapsena vanhemmille kitistyä, vaikkei noita laitteita vielä ollutkaan.
Ja joo, meidän lapset pelaa, mutta tekevät myös paljon muuta. Ihan vaan koska niillä on sovitut peliajat, joita lapsi kyllä aina välillä yrittää venyttää, vaikka sitten uhkailemalla. Harmi vaan kun ei onnistu.
Häiritsee tuo monen kommentoijan "pelkkää huomionhakua" -tulkinta. Eikö ole aika kurjaa, jos lapsi joutuu hakemaan vanhemmaltaan huomiota? Me kaikki tarvitsemme huomiota ja jos emme saa, sairastumme.
Se on totta, että tuo voi hyvinkin kuulua ikään. Muistan saman ajatukset itseltäni - joskin olin sitten teini-iässä pahemminkin itsetuhoinen. Olisin kyllä kaivannut lisää, niin juuri sitä huomiota, että minua kuunnellaan ja tunteisiini uskotaan. Ajattelin oikeasti tuolloin, että haluan kuolla. Kun aikuiset vain pyörittelivät silmiään ärtyneesti, tuli sellainen olo, että niitä ei kiinnosta. Ei kiinnosta, olenko elävä vai kuollut.
Vanha fakta, joka kerran uhkaa läheisiään itsemurhalla, myös tekee sen. Ikävää mutta niin totta.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 23:56"]
Vanha fakta, joka kerran uhkaa läheisiään itsemurhalla, myös tekee sen. Ikävää mutta niin totta.
[/quote]
Kauanko siihen vielä menee mun tapauksessa? Uhkasin kerran jo liki 30v. sitten. Edelleenkö se uhkaus mua vainoaa ja vääjäämättä ajaa mut itsariin. Höpö höpö sentään.
Kyllä tuo pitää ottaa todesta. Hakekaa apua nyt. Kolmen vuoden päästä se voi olla myöhäistä.