Ikää jo 30 eikä vieläkään sopiva hetki lapsille
Olen 30-vuotias, mies 28 ja yhdessä ollaan oltu vasta vuoden verran. Mies käy töissä, mutta itselläni on korkeakouluopinnot vielä pahasti kesken, ei töitä, rahaa tai omaisuutta. Aika näyttää loppuvan kesken, jos haluan sekä perheen että uran. Itkettää, etten ehdi saamaan lapsia tai edes yrittämään raskautta.
Kommentit (37)
Meille tuli ylläripyllärinä 2 lasta ( ehkäsy petti molemmilla kerroilla ), ensimmäinen 23 ja toinen 25 vuotiaana.
Ja tälläkin hetkellä korkeakouluopinnot etenemässä, toinen vielä vauvan kanssa kotona ja ensi syksyllä koulun penkille myös.
Ja tosiaan, ollaan sitten 30:sinä molemmat valmistuttu, esikoinen menee kouluun ja lapsiluku on lukittu.
Aika hyvä tilanne minun mielestä, uraakin ehtii tehdä kun ei ole sitä mammalomapelkoa perseessä työnantajalle.
Asenteesta kiinni !
Suurin ongelma tuossa on se, että olet ollut VASTA yhden vuoden miehesi kanssa. Ei todellakaan ole mitään järjen hiventäkään harkitakaan lapsia vielä muutamaan vuoteen.
Hommaa työ opiskelun oheen. Tee siellä töitä niin kauan että 6kk täynnä jolloin kelalta korkeampi tuki äitiysvapaalla. Opiskeluja voi tehdä hoitovapaallakin. Olette olleet miehen kanssa yhdessä aika vähän aikaa joten keskustelkaa asiasta ennen toimintaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on monella. Odotetaan sopivaa aikaa lapsille, vaikka sitä ei ole olemassakaan. Aina on joku asia kesken.
Sulla on enää pari vuotta aikaa. Eli nyt tekemään niitä lapsia, tai sitten elät lapsettomana. Ei siinä sen kummempaa.Aika rankka lausunto tuo että aikaa on enää pari vuotta. Miksi kirjoitit näin kun se ei pidä paikkaansa, ainakaan noin yksiselitteisesti kuin annat ymmärtää?
Niin no, voishan sitä sokerikuorruttaa kaikki kommentit ja sanoa että "Ei hätää, ehdit ihan hyvin vielä yli 40 vuotiaanakin!". Se vaan olisi aikamoista valehtelua, sen ikäisenä ei enää ihan tuosta noin vaan tulla raskaaksi.
En tarkoittanut että pitäisi sokerikuorruttaa asioita. Olen realismin ystävä itsekin. Termi pari vuotta tarkoittaa kahta vuotta. Ei pidä siis paikkaansa että 30-vuotiaalla on vain pari vuotta aikaa lapsensaantiin. Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmeeseen olet vuotesi kuluttanut? Ihmettelen vain, ikää minulla 31v, insinöörin koulutus, kaksi lasta (neljä vuotta kotiäitinä) ja mukava vakaa työpaikka.
Mutta älä huoli, kyllä sinulla vielä aikaa on. Ja jos suhde vaikuttaa lupaavalta, tilanteesi on sitäkin parempi. Onnea opiskeluun, rutista loppuun saakka! :)
Sehän tässä pahimmalta tuntuu, kun olen hukannut monta vuotta ihan kokonaan. Pitkään on mennyt masentuneena ja miettiessä, mitä haluan opiskella. Sinulla on asiat noudattaneet hyvän elämän käsikirjoitusta ja menneet suunnitelmien mukaan, onnittelut siitä. Voin myöntää, että olen kateellinen.
Lisääntyminen ei kuitenkaan pakollista.
Lapsenteko tähän maailmantilaan?
Hulluutta.
Vierailija kirjoitti:
No nyt nopsaa paksuksi vaan. Sulla on ainakin mies jo löydettynä. Ei kannata jäädä jahkailemaan ja lykätä asiaa. Siinä menee loppuopinnot ja raskaus kätevästi samaan aikaan. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis. Raskauden aikana on hyvä lukea tentteihin ja suorittaa opintoja.
En ole vielä kandikaan, joten ei voida puhua ihan loppuopinnoista. Raskausaikana pystyy suorittamaan opintoja, jos ei kärsi kamalasta pahoinvoinnista tai jäätävästä väsymyksestä, ja etukäteen ei voi tietää, millainen raskausaika tulee olemaan. Löisin silti vetoa sen puolesta, että helppokin raskaus jonkin verran heikentää opiskelukykyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmeeseen olet vuotesi kuluttanut? Ihmettelen vain, ikää minulla 31v, insinöörin koulutus, kaksi lasta (neljä vuotta kotiäitinä) ja mukava vakaa työpaikka.
Mutta älä huoli, kyllä sinulla vielä aikaa on. Ja jos suhde vaikuttaa lupaavalta, tilanteesi on sitäkin parempi. Onnea opiskeluun, rutista loppuun saakka! :)
Sehän tässä pahimmalta tuntuu, kun olen hukannut monta vuotta ihan kokonaan. Pitkään on mennyt masentuneena ja miettiessä, mitä haluan opiskella. Sinulla on asiat noudattaneet hyvän elämän käsikirjoitusta ja menneet suunnitelmien mukaan, onnittelut siitä. Voin myöntää, että olen kateellinen.
Välttämättä et ole mitään upeaa uraa saamassa valmistumisen jälkeen. Kannattaa hankkia lapsia nyt, niin ehdit valmistumisen jälkeen töihin. Turha silloin taas katkoa työuraa. Toki jos haluat lisää lapsia silloin, siitä vaan. Muuten on valmistuneena helposti työttömyyspätkiä edessä.
Moni saa lapset vasta nelikymppisenä, jos sitä ennen ei ole saanut puitteita kuntoon lapsia varten. Varsinkin omakotitalon hankinta vaatii monilla paikkakunnilla ihan mittavaa varallisuutta. Autojenkaan hankinta ei ole pikkujuttu, jotta saadaan mm. prismamatkat ja harrastuskyyditykset onnistumaan.
Elämää ei voi liikaa suunnitella ja on totta, että opiskelukuviot joustavat lapsen tarpeiden mukaisesti paljon paremmin kuin työelämä. Kun lopulta valmistut ja toivottavasti saat sen työpaikan, niin eihän siinä voi ja kehtaa taas heti raskautua.
Että lähtisin kyllä rohkeasti kokeilemaan lasta ajatuksella, että kaikki kyllä järjestyy. Valvominen öisin on PALJON helpompaa, kun olet lähempänä 30 kuin 40. Ja sekin on kuitenkin ohimenevä vaihe. Opiskella voit ihan hyvin pienen vauvan kanssa. Hän nukkuu kuitenkin paljon päivästä ja nyt on etäluennot.
Ja nämä kommentit nyt kahden lapsen kokemuksella, joka toinen syntyi, kun olin 28 v. ja toinen, kun olin 31 v. Ja kumpikaan raskaus ei alkanut mitenkään helposti, eikä työstressi auttanut asiaa yhtään.
Urajuna meni jo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmeeseen olet vuotesi kuluttanut? Ihmettelen vain, ikää minulla 31v, insinöörin koulutus, kaksi lasta (neljä vuotta kotiäitinä) ja mukava vakaa työpaikka.
Mutta älä huoli, kyllä sinulla vielä aikaa on. Ja jos suhde vaikuttaa lupaavalta, tilanteesi on sitäkin parempi. Onnea opiskeluun, rutista loppuun saakka! :)
Sehän tässä pahimmalta tuntuu, kun olen hukannut monta vuotta ihan kokonaan. Pitkään on mennyt masentuneena ja miettiessä, mitä haluan opiskella. Sinulla on asiat noudattaneet hyvän elämän käsikirjoitusta ja menneet suunnitelmien mukaan, onnittelut siitä. Voin myöntää, että olen kateellinen.
Välttämättä et ole mitään upeaa uraa saamassa valmistumisen jälkeen. Kannattaa hankkia lapsia nyt, niin ehdit valmistumisen jälkeen töihin. Turha silloin taas katkoa työuraa. Toki jos haluat lisää lapsia silloin, siitä vaan. Muuten on valmistuneena helposti työttömyyspätkiä edessä.
Koronan vuoksi työmarkkinat voivat joka tapauksessa olla matalalentoa pari vuotta tai pidempään. On oikein hyvä hetki opiskella JA tehdä lapsia.
Moni saa lapsen nelikymppisenä, juu, mutta todella moni ei saa! Kannattaa ottaa huomioon monien, nuorempienkin haasteet lapsen saamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Työnantajan näkökulmasta lapseton 32-vuotias olisi kunnon aikapommi, siinä missä jo lapsensa saaneesta tietää että lähiaikoina ei ole tiedossa mammalomia.
Mistä ihmeestä se työnantaja voi tietää, kuka on "jo lapsensa saanut" eli mikä on kenenkin lopullinen lapsiluku? 32-vuotias, jolla on vaikka kaksi lasta, voi ihan yhtä hyvin jäädä mammalomalle kuin lapseton 32-vuotiaskin. Ja lapseton voi olla jäämättä.
Urajuna meni jo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmeeseen olet vuotesi kuluttanut? Ihmettelen vain, ikää minulla 31v, insinöörin koulutus, kaksi lasta (neljä vuotta kotiäitinä) ja mukava vakaa työpaikka.
Mutta älä huoli, kyllä sinulla vielä aikaa on. Ja jos suhde vaikuttaa lupaavalta, tilanteesi on sitäkin parempi. Onnea opiskeluun, rutista loppuun saakka! :)
Sehän tässä pahimmalta tuntuu, kun olen hukannut monta vuotta ihan kokonaan. Pitkään on mennyt masentuneena ja miettiessä, mitä haluan opiskella. Sinulla on asiat noudattaneet hyvän elämän käsikirjoitusta ja menneet suunnitelmien mukaan, onnittelut siitä. Voin myöntää, että olen kateellinen.
Välttämättä et ole mitään upeaa uraa saamassa valmistumisen jälkeen. Kannattaa hankkia lapsia nyt, niin ehdit valmistumisen jälkeen töihin. Turha silloin taas katkoa työuraa. Toki jos haluat lisää lapsia silloin, siitä vaan. Muuten on valmistuneena helposti työttömyyspätkiä edessä.
Olet oikeassa enkä oikeastaan edes haikaile mitään loisteliasta ura-uraa, mutta työpaikan haluan. Pelkään jääväni työttömäksi, miehen kyllästyvän siihen, että elättää yksin perheen (tällä hetkelläkin hän maksaa valtaosan kuluista, koska käy töissä), ja jättävän minut yksin lapsen kanssa, jolloin minusta tulisi työtön ja köyhä yksinhuoltaja.
Sama vika täällä. Ollaan kolmekymppisiä ja miehen kanssa molemmat työttömänä. Tai minä teen vuokrafirman keikkaa mutta urani ei etene. En allekirjoita väitettä "koskaan ei ole sopivaa aikaa". Nyt olisi sopiva aika jos miehen työ ei olisi mennyt alta ja/tai minä olisin onnistunut paremmin elämässäni ja saanut töitä alaltani. Vuokrafirman keikoilla ei perhettä elätetä. Siispä odotellaan parempaa hetkeä. Kaiken ei tarvi olla täydellistä mutta itse en tähän tilanteeseen lasta halua.
Puhun siis vain omasta puolestani. Joku muu "hankkisi" tilanteessani lapsen ja se on täysin ok jos kokee pärjäävänsä.
Ei kai ikinä ole täydellinen hetki.
Voit kuitenkin saada molemmat. Isäni opiskeli itselleen korkeakoulututkinnon vasta nelikymppisenä, kun me lapset olimme vähän isompia. Silti hänestä tuli oman alansa arvostettu asiantuntija.
Hommaa itsellesi jokin tutkinto ja aloittakaa sitten yritys, jos parisuhteessa on siihen sopiva hetki.