Lue keskustelun säännöt.
Ikää jo 30 eikä vieläkään sopiva hetki lapsille
14.11.2020 |
Olen 30-vuotias, mies 28 ja yhdessä ollaan oltu vasta vuoden verran. Mies käy töissä, mutta itselläni on korkeakouluopinnot vielä pahasti kesken, ei töitä, rahaa tai omaisuutta. Aika näyttää loppuvan kesken, jos haluan sekä perheen että uran. Itkettää, etten ehdi saamaan lapsia tai edes yrittämään raskautta.
Kommentit (37)
Pitää priorisoida. Lapsia et voi tehdä kauhean paljon myöhemmin, opintoja ja töitä voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se on monella. Odotetaan sopivaa aikaa lapsille, vaikka sitä ei ole olemassakaan. Aina on joku asia kesken.
Sulla on enää pari vuotta aikaa. Eli nyt tekemään niitä lapsia, tai sitten elät lapsettomana. Ei siinä sen kummempaa.
Kumpaa kadut myöhemmin enemmän? Lasten puutetta vai sitä, ettet tehnytkään niin hienoa uraa kuin halusit?
Kannattaa ehkä muutenkin tiedostaa, että suurin osa ihmisistä tekee työtä, joka ei ole erityisen merkittävää, tai ainakin suurin osa ihmisistä on helposti korvattavissa työelämässä.
No koeta nyt valita kumpi on sulle tärkeämpää, menestyksekäs ura vai lapset? Vaikka miten opiskelisit pää punaisena, ei se välttämättä takaa hyvää uraa. Eikä sekään ole taattua, että jos nyt alat yrittämään, pamahdat heti paksuksi ja kaikki onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt nopsaa paksuksi vaan. Sulla on ainakin mies jo löydettynä. Ei kannata jäädä jahkailemaan ja lykätä asiaa. Siinä menee loppuopinnot ja raskaus kätevästi samaan aikaan. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis. Raskauden aikana on hyvä lukea tentteihin ja suorittaa opintoja.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on monella. Odotetaan sopivaa aikaa lapsille, vaikka sitä ei ole olemassakaan. Aina on joku asia kesken.
Sulla on enää pari vuotta aikaa. Eli nyt tekemään niitä lapsia, tai sitten elät lapsettomana. Ei siinä sen kummempaa.
Aika rankka lausunto tuo että aikaa on enää pari vuotta. Miksi kirjoitit näin kun se ei pidä paikkaansa, ainakaan noin yksiselitteisesti kuin annat ymmärtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin on aikaa vielä! Ei ole mitenkään äärimmäisen ihmeellistä, että vielä 40-vuotias saisi esikoisen.
En stressaisi asiaa vaan keskittyisin opiskeluun jne. Kivempi saada se lapsikin kun on ollut töissä ja saanut säästettyä rahaa. Voi olla raskasta opiskella pienen lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on monella. Odotetaan sopivaa aikaa lapsille, vaikka sitä ei ole olemassakaan. Aina on joku asia kesken.
Sulla on enää pari vuotta aikaa. Eli nyt tekemään niitä lapsia, tai sitten elät lapsettomana. Ei siinä sen kummempaa.Aika rankka lausunto tuo että aikaa on enää pari vuotta. Miksi kirjoitit näin kun se ei pidä paikkaansa, ainakaan noin yksiselitteisesti kuin annat ymmärtää?
Niin no, voishan sitä sokerikuorruttaa kaikki kommentit ja sanoa että "Ei hätää, ehdit ihan hyvin vielä yli 40 vuotiaanakin!". Se vaan olisi aikamoista valehtelua, sen ikäisenä ei enää ihan tuosta noin vaan tulla raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin ihmeeseen olet vuotesi kuluttanut? Ihmettelen vain, ikää minulla 31v, insinöörin koulutus, kaksi lasta (neljä vuotta kotiäitinä) ja mukava vakaa työpaikka.
Mutta älä huoli, kyllä sinulla vielä aikaa on. Ja jos suhde vaikuttaa lupaavalta, tilanteesi on sitäkin parempi. Onnea opiskeluun, rutista loppuun saakka! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on monella. Odotetaan sopivaa aikaa lapsille, vaikka sitä ei ole olemassakaan. Aina on joku asia kesken.
Sulla on enää pari vuotta aikaa. Eli nyt tekemään niitä lapsia, tai sitten elät lapsettomana. Ei siinä sen kummempaa.Aika rankka lausunto tuo että aikaa on enää pari vuotta. Miksi kirjoitit näin kun se ei pidä paikkaansa, ainakaan noin yksiselitteisesti kuin annat ymmärtää?
Niin no, voishan sitä sokerikuorruttaa kaikki kommentit ja sanoa että "Ei hätää, ehdit ihan hyvin vielä yli 40 vuotiaanakin!". Se vaan olisi aikamoista valehtelua, sen ikäisenä ei enää ihan tuosta noin vaan tulla raskaaksi.
No jos aloittaja opiskelee ja keskittyy uraansa vaikka 5 vuotta, niin minun laskelmieni mukaan hän on silloin vasta 35 eikä 40. Siinä ajassa ehtii jo paljon eikä pitäisi olla mahdotonta raskautuakaan. Ei niitä lapsiakaan kannata hankkia tyhjän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ura ja lapset muka sulkisivat toisensa pois? Olette miehen kanssa molemmat vaikka 1v kotona per lapsi, ja laitatte ne 2-vuotiaana sitten päikkyyn tai perhepäivähoitajalle.
Ei sinne kotiin tarvitse jäädä vuosiksi jos ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Kumpaa kadut myöhemmin enemmän? Lasten puutetta vai sitä, ettet tehnytkään niin hienoa uraa kuin halusit?
Kannattaa ehkä muutenkin tiedostaa, että suurin osa ihmisistä tekee työtä, joka ei ole erityisen merkittävää, tai ainakin suurin osa ihmisistä on helposti korvattavissa työelämässä.
Eihän sitä voi tietää, kumpaa katuisi enemmän, molempia kun ei voi kokeilla. Kannattaa tiedostaa myös se, että usea vanhempi jossain vaiheessa katuu lastensa synnyttämistä, mutta siitä ei tietenkään saa puhua koska äitimyytti ja äidinrakkaus ja kaikki sellanen on pyhää, sitä ei saa tahrata totuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millekään elämänmuutokselle ei ole ikinä oikea hetki. Nämä päätökset pitää tehdä sydämellä kun vain tuntuu hyvältä, ja sen jälkeen miettiä miten asiat sumplitaan (siis tietyllä kohtuudella). Jos liikaa hilloaa näitä päätöksiä, niin täydellinen hetki ei iske kyllä tasan ikinä.
Ikinä hankin samalla metodilla kissan. Tosi pitkään mietin että hitsi onko musta eläimenomistajaksi. Lopulta hankin kissan ja ihanaa on ollut. Katin kanssa tuli sitten vaikeuksia kun työt loppui ja uuden työn paikkakunnalta ei löytynytkään yhtään sopivan hintaista vuokrakämppää johon saisi ottaa eläimiä. Tuo antoi impulssin siihen että ostaa päräytin oman asunnon (oma tupa, oma lupa...), vaikka tuotakin päätöstä hillosin ja mietin iät ajat että mitä-jos-hinnat-laskee tai mitä-jos-tapaan-unelmamiehen tai mitä-jos-työt-loppuu. Nyt mulla on kissa ja omistuskämppä, vaikka kumpaakaan en aluksi uskaltanut hankkia.
Kuka tietää jos sinusta tulee lapsia hankittua vaikka tunnettu lastenkasvatusguru, tapaat vauvaryhmässä tulevan pomosi, lapsesi keksii aikanaan päästöttömän fuusioreaktorin jne. Anna elämän tapahtua, elämä kyllä kantaa. Ikinä ei ole oikea hetki yhtään millekään.
Melaa mekkoon vaan. Asiat tuppaavat järjestymään. 👍
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on aikaa vielä! Ei ole mitenkään äärimmäisen ihmeellistä, että vielä 40-vuotias saisi esikoisen.
En stressaisi asiaa vaan keskittyisin opiskeluun jne. Kivempi saada se lapsikin kun on ollut töissä ja saanut säästettyä rahaa. Voi olla raskasta opiskella pienen lapsen kanssa.
Mielestäni olisi paljon rankempaa opiskella vaikka siihen 32-vuotiaaksi, ja työelämään siirryttyä stressata milloin uskaltaa perheellistyä ettei kuse työnantajaa linssiin, että pääsee aloittelemaan oman uransa, että saa omat palikat kohdalleen. Työnantajan näkökulmasta lapseton 32-vuotias olisi kunnon aikapommi, siinä missä jo lapsensa saaneesta tietää että lähiaikoina ei ole tiedossa mammalomia. Kandin/maisterinopintojen välinen aikajakso olisi kai ideaali lasten saantiin, silloin opiskelijana voi nauttia kaikki sen aikakauden edut ja valmistuttua aloittaa uran selkein mielin, kun en tarttee jännittää että milloin uskaltaa porsia ettei omalta uralta katkea siivet heti lähtökiidossa.
Ei lapsille ole koskaan sopivaa aikaa. Nyt vain lapsilykkyä. Monilla opiskelijoilla on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsille ole koskaan sopivaa aikaa. Nyt vain lapsilykkyä. Monilla opiskelijoilla on lapsia.
Miten niin muka ei ole koskaan sopivaa aikaa? Kyllä mulla oli lapsille just sopiva aika silloin, kun alettiin niitä yrittämään. Kummallakin vakityö ja naimisissa oltu pari vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpaa kadut myöhemmin enemmän? Lasten puutetta vai sitä, ettet tehnytkään niin hienoa uraa kuin halusit?
Kannattaa ehkä muutenkin tiedostaa, että suurin osa ihmisistä tekee työtä, joka ei ole erityisen merkittävää, tai ainakin suurin osa ihmisistä on helposti korvattavissa työelämässä.
Eihän sitä voi tietää, kumpaa katuisi enemmän, molempia kun ei voi kokeilla. Kannattaa tiedostaa myös se, että usea vanhempi jossain vaiheessa katuu lastensa synnyttämistä, mutta siitä ei tietenkään saa puhua koska äitimyytti ja äidinrakkaus ja kaikki sellanen on pyhää, sitä ei saa tahrata totuudella.
Juuri joku on nostanut tämän vanhan ketjun:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3051232/austistinen-poikani-laitokseen-…
Useat minun tuttavani ovat saaneet esikoisensa 34-39-vuotiaina.