Toistuvista keskenmenoista. Onko joku teistä hylännyt sen takia lapsihaaveensa?
Olen 35-vuotias, meillä on parikymppisenä saadut kaksi tervettä lasta ja nyt useamman vuoden olemme toivoneet kolmatta.
Ei onnistu ei. Nyt neljäskin yritys päättyi keskenmenoon. Pääsen aina aika pitkälle, nytkin viikkoja oli jo 11. Kaksi keskenmenoista on vuotanut spontaanisti, kaksi tyhjennetty lääkkeellisesti. Nyt tämän viimeisen aikana on säädetty oikein huolella.
Lokakuun alussa raskaustesti positiivinen, joulukuussa rv 11+ todettiin eloton sikiö. Seuraavalla viikolla lääkkeellinen tyhjennys, homma piti olla ok. Seurantalabroissa kuukauden päästä todettiin vielä liian korkeat hcg-arvot. Seurailtiin pari viikkoa ja kaavintaan jouduin kuitenkin tammikuun lopulla. Kuukautisia ei tähän päivään mennessä ole näkynyt eikä kuulunut.
Alan olla ihan hirvittävän turhautunut. Nytkin mulla on elimistö puoli vuotta raskaushormonien kourissa, eikä tilanne silti johda mihinkään.Pettymys keskenmenoista on tietysti myös ollut aina suuri, etenkin kun raskaudet on kestänyt suhteellisen monta viikkoa. Aina ehtii toivoa, että josko nyt onnistuisi, mutta sitten pudotaan taas korkealta. En tiedä jaksanko tätä enää.
Olen perusterve, syön ne foolihapot, vitamiinit, kalanmaksaöljyt, greippimehut. Syön hyvää ja mahdollisimman puhdasta ravintoa, en tupakoi, alkoholia käytän hyvin rajallisesti, liikun, nukun, elän terveesti, ylipainoa mulla ei ole. Syytä keskenmenoille ei ole löytynyt, kaksi lasta kertoo, että ainakin teoriassa mun elimistössä on mahdollista kasvattaa lapsi. Mies on edelleen sama, ihan hyvässä fyysisessä voinnissa hänkin eikä esim. tupakoi. Mitään selkeää selittävää tekijää ei siis löydy.
Olen nyt kahden vaiheilla, toivoisimme lasta tosi kovasti, mutta en tiedä missä menee raja siinä, kuinka kauan kannattaa yrittämistä jatkaa. Mun elimistö on aika kovilla, tulen raskaaksi, olen raskaana, saan keskenmenon, kaivetaan roippeet musta milloin milläkin keinolla ulos, kuukautisten säännöllistyminen kestää kuukausia. Niin tylsää ja tyhmää.
Onko tämä mun elimistöni tapa ilmoittaa, että lasta, ainakaan tervettä, on meidän turha enää haikailla? Onko ikä ja vierähtäneet vuodet edellisitä onnistuneista raskauksista tehnyt tehtävänsä ja meidän lapsiluku jää tähän? Kuinka kauan itse olette jaksaneet raskautta yrittää’? Oletteko luopuneet lapsihaaveesta keskenmenojen vuoksi kokonaan? Oletteko päässeet siitä yli, kaivaako se mieltä vielä, katkeroittaako se? Vai oletteko sitkeästi jaksaneet ja uskaltaneet yrittää ja lopulta onnistuneet saamaan terveen lapsen?
Mä olen niin väsynyt tähän, toivoisin ajatuksianne, kokemuksianne ja ehkäpä mielipiteitänne siitä, onko viisaampaa jättää tämä viimeisin päättynyt raskaus vihon viimeiseksi kokeiluksi?
Kommentit (17)
Tuon verenhyytymisasian vuoksi kiellettiin kalanmaksaöljykapseleiden syönti keskenmenojen (2 kpl) jälkeen, en ollut edes älynnyt mainita ennen kuin lääkäri kysyi. Ilmeisesti ne lisäävät huomattavasti vuotoherkkyyttä ja kuulemma juuri vuotoherkkyyden vuoksi Buranat ym. tulehduskipulääkkeet on nykyään kiellettyjä alkuraskaudessa. Kuulemma kalanmaksaöljy lisää vielä enemmän vuotoja.
KELIAKIA on yksi syy keskenmenoihin. Varsinkin jos on aiemmin raskautunut normaalisti ja nyt ongelmia. Kilpirauhasen tarkistuttaisin myös vaikka ei oireita :(. 1 km vko 7+1 jonka jälkeen normi raskaus. Sairastuin ( todettiin) synnytyksen jälkeen kilpirauhasen vajaatoimintaan, en tiedä oliko eka km vain huonoa tuuria vai kilpparin aiheuttamaa.
diabetes voi olla myös syy, kaikki tollaset helposti tutkittavat autoimmuunisairaudet hyvä tsekata.
Mä jatkaisin asenteella, että saa tulla, jos on tullakseen, ja jos tulee lisää keskenmenoja, kävisin ne läpi. Mutta helppo sanoa, mulla oli niitä vain 2 kolmannen ja neljännen välissä.
Kaverilla syy toistuviin keskenmenoihin oli kilpirauhasen ongelmat, en muista kumpaa laatua oleva.
Mulla oli 10 vuoden aikana 15 keskenmenoa. Siis 15. Se oli henkisesti ja fyysisesti äärettömän raskasta. Mutta, me saatiin yksi lapsi. Loppuraskaus vuodelevossa, syntyi hieman ennenaikaisesti - mutta terveenä. Onneksi me ei luovutettu, vaikka monesti teki mieli. Mutta toista lasta mä en enää lähde yrittämään, ja mies sano että se on mun päätös.
Mulla ei ole kokemusta raskaana olosta, mutta ehkä teidän pitäisi pitää hetki taukoa. Sovitte vaikka, että yritätte uudestaan vasta ensi vuonna. Itse olen yrittänyt tulla raskaaksi yli kuusi vuotta, eikä vieläkään ole koskaan raskaustesti näyttänyt plussaa. Ja kummastakaan ei siis mitään vikaa ole löytynyt. Me pidimme taukoa ja olemme taas lapsettomuushoidoissa kahden vuoden tauon jälkeen. Sen vain sanon, että kyllä nyt taas jaksaa paljon paremmin kun on saanut levätä välillä.
Väsyttävää todellakin. Itse olen 25v, minulla siis ei ole lapsia vaan esikoista on tässä nyt "tehty" 3 vuotta miehen kanssa. Ollaan oltu lapsettomuushoidoissakin. Minulla on tämän 3v aikana kaksi raskautta jotka menneet myös kesken, tosin aikaisemmilla viikoilla kun sulla. Myös kemiallisia on ollut Olen koittanut pyytää lisää tutkimuksia jotta saataisiin tietää että miksi ei pysy kyydissä, mutta ivf-hoitaja totesi vaan että "ei kun vasta sitten kun alkaa olla useita keskenmenoja taustalla"
Voimat on sen verran loppu että en kyllä tiedä kauanko jaksan enää yrittää. En oikeastaan edes tiedä että toivonko enää raskautta kun tuntuu että ei osaa muuta kuvitellakaan kun että se menee kesken.
Vastauksena kysymykseen: olen. Kahdennentoista keskenmenon jälkeen laitoin putket poikki, sillä elämä kävi liian raskaaksi, kun raskaus ei koskaan kymmentä viikkoa pidemmälle edennyt. Varsinkin kaksosten kohdalla on erityisen rankkaa odotella toisenkin sydänäänien loppumista. Laestadiolaisen gynekologin näkemys oli, että lapsia tulee, jos on tullakseen. Meille ei tullut. Kaipaus jäi, mutta elämä jatkuu.
Neljä vuotta esikoisen yritystä takana ja kaksi keskenmenoa n.rv7. rv 6 alko ja odottelen tässä jatkoa km:oon, pari päivää sitten vuosi. En osannut kuvitellakkaan et se vois olla jotain muuta. Vittumaista istua ja ootella. Lapsettomuushoidot alkaa sitten kohta, mihinkään tutkimuksiin ei päästy, ennenkuin oli vuosi, ettei ollut kuulunut yhtään mitään. Sit ko saatiin aika, niin samantien tietenkin raskaana.
En usko, että mietitään muita vaihtoehtoja, mikäli ei itellä onnistu. Sit ollaan vaan ilman. Raskasta on ollu ja raskasta tulee olemaan. Mut tulee jos on tullakseen.
Olen. Ei ole lapsia toisin, kuin ap:lla. Haluan elää ikävuodet 35-40 jotenkin muuten, kuin keskenmenoista "nauttien". Turhan rankkaa, joten luovuin leikistä kolmannen keskeytyneen km:n jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 12:53"]Olen. Ei ole lapsia toisin, kuin ap:lla. Haluan elää ikävuodet 35-40 jotenkin muuten, kuin keskenmenoista "nauttien". Turhan rankkaa, joten luovuin leikistä kolmannen keskeytyneen km:n jälkeen.
[/quote]
Aloin prosessin aikana pohtia haluanko edes äidiksi. Yritetty on ja nyt jotenkin hyväksin sen, että olen ja tulen olemaan lapseton. Se tuntuu ihan luonnolliselta siis omalla kohdallani. Puolisollani on kolme.
Ei ole kokemusta toistuvista keskenmenoista mutta ekaa yritimme melkein 2 vuotta ja olimme jo saaneet lähetteen hoitoihin kun tulin raskaaksi ja kaikki meni ok.
Toisen lapsen saamiseen meni myös se 2 vuotta ja siinä ajassa minulla oli 1 keskenmeno ja 1 tuulimunaraskaus mistä kaavinta rv 11.
Kaavinnan jälkeen pidemme 2 kk tauon ja kävimme rentoutumassa etelänlomalla ja sen jälkeen tulikin sitten raskaaksi ja saimme onneksi 2. lapsen.
Kolmatta lasta ei tehty koska molempien ok raskauksien aikana minulla oli selvittämätöntä verenvuotoa ja 2.lapsella epäiltiin sydänvikaa mutta onneksi kaikki oli ok.
Minulla on kaksi lasta ja kolme keskenmenoa. Niitä on tullut vuorotellen ja välillä lapsettomuutta. Tämä kaikki 7 vuoden ehkäisyttömänä aikana. Kohdallani on kannattanut jatkaa, mutta pitkä putki pelkkiä keskenmenoja olisi ollut hirvittävän rankkaa. Ihan tarpeeksi kovaa tämäkin.
Vaikka ken noin montaa keskenmenoa ole kokenut, jaan tunteesi kaksi keskenmenoa kokeneena. Tilanne erosi toki jonkin verran omastasi sillä olin 24v ja minulla ei ollut ennestään lapsia. Sain vuoden sisään kaksi keskenmenoa, jotka molemmat todettiin viikolla 11 (molemmat keskeytyneitä jo ennen). Jossain määrin kai masennuin, en enää pystynyt uskomaan että onnistuisimme ja kyseenalaistin jopa naiseuteni, kun en kerran lasta pystynyt sisälläni kantamaan. Se ajatus jolla itse selvisin, oli että jos kolmas keskenmeno tulisi, lähtisimme adoptioprosessiin. En kokenut, että pääni kestäisi lisää keskenmenoja, ja minulle bilologinen side ei ole ollut keskeistä, vaan ennemmin tarve tarjota lapselle hyvä koti ja olla äiti. Kolmas raskaus kuitenkin onnistui ja lähiaikoina olemme alkamassa yrittää uutta raskautta. Ahdistaa hieman ajatus siitä, jos keskenmenoja vielä tulee, mutta toisaalta nyt tiedän että minullakin on mahdollisuus saada lapsi, ja tällä hetkellä ajattelen niin, että tuo yksikin aarre riitää minulle, jos enempää ei ole tullakseen. Tämä siis minun tarinani, joka toki eroaa omastasi. Mutta sen ainakin tiedän, mitä on kokea keskenmeno. Paljon tsemppiä ja suuret pahoittelut keskenmenoisasti, toivottavasti onnistuisitte <3 !
Tuliko veren hyytymistekijät testattua? Itselle toistuviin keskenmenoihin löytyi lopulta syy ja nyt vihdoin syntyi terve tyttö. käytin hepariinia koko raskauden.
10 jatkaa vielä: Tuosta hyytymistekijä asiasta tuli mieleen, että minulta sitä ei testattu, mutta varmuuden vuoksi sain kolmanteen alkuraskauteen Klexane verenohennuslääkityksen. Tiedä sitten, vältinkö sen avulla keskenmenon, mutta lääkäri sanoi, ettei sitä kokeilemalla voi mitään hävitäkkään. Raskaus ainakin onnistui, johtui sitten lääkkeestä tai ei <3. Ja kuulemma alkuraskaudessa tällaisia minimaalisia hyytymiä voi tulla, vaikkei olisi edes hyytymistekijöissä mitään havaittavaa vikaa. Eli toistuvien keskenmenojen jälkeen kannattaa tuota klexanea kokeilla. :)
up