Ahdistaako introvertit extroverttejä?

Kyllä, erilaisuus pelottaa jopa ekstroverttejä.

Lisäksi on täyttä faktaa, että maailma on luotu ekstroverttisiä piirteitä mukailevaksi ja tukevaksi, mikä siis aiheuttaa introverttisillä luonteilla sitä ettei tunne yhteenkuuluvuuden tunteita arkisessa aherruksessa, koska todella moni asia on tehty niin hankalaksi sisäänpäin kääntyviä piirteitä omaaville. Täten maailman menossa pyöriminen on hankalampi kokemus introvertille kuin mitä se on ekstrovertille.

Erilaisuus on rikkautta, vaikka aina se ei tuntuisikaan siltä. Kun vain ihminen osaisi olla ihminen ihmiselle.

Kyllä, suorastaan raivostuttavat. Täälläkin extrot joskus sanoneet mm että kaikki hiljaset pitäis teilata.

Ei ahdista, paitsi jos ovat töissä sellaisessa tehtävässä että introverttius estää tekemästä töitään tehokkaasti.

Sanoisin, että päin vastoin. Olen introvertti enkä kestä ekstroverttien jatkuvaa hösellystä. Olisivat edes välillä hiljaa, mutta eivät kai osaa. Tosin ärsyttää myös se, että monet, varsinkin ekstrovertit, kuvittelevat, jos ihminen on rauhallinen ja hiljainen, kenties hieman syrjään vetäytyvä, että hän on jotenkin omituinen ja yksinkertainen. Olen itse toisinaan alkanut iskeä takaisin tai jo etukäteen sanomalla,ettäkun minä olen tällainen yksinkertainen tosikko, niin ...

Olen introvertti ja ujo. Minusta ekstrovertit ovat rohkeita ja ihailen heitä siitä. Mutta, anteeksi nyt, he ovat aika rasittavia myös. Kovaäänisiä, en pidä siitä.

Ei mua ahdista introvertit. Seurustelenkin introvertin kanssa ja samoin moni hyvä ystäväni on introvertti. T. Ekstrovertti

Olen introvertti ja rohkea. Pystyn töissä puhumaan kenen kanssa tahansa. En puhu, jos ei oo asiaa. Tauot vietän yksin. Minulla on ekstroverttejä ystävänä. Toimii, kun he antavat minun olla myös rauhassa.

En pidä ekstroverttinä siitä kuinka introvertit haukkuvat aina meitä.

Lähinnä tietenkin mielessään ja palstoilla, mutta aina tulee esille, kuinka kauheita ja kovaäänisiä ja ilkeitä ja inhottavia ja ties mitä muuta inhottavaa ekstrovertit heistä on.

Yrität olla ystävällinen ja kysyt jotain, olet heistä tunkeileva. Jätät heidät rauhaan ja hyljit heitä. Puhut omalla äänelläsi innoissasi ja olet inhottavan kovaääninen ja aina äänessä. Pyydät heitä mukaan ja olet painostava. Et pyydä ja syrjit.

Ja sitten tämä aina pahalla tulkitseva introvertti. Hän joka keksii omassa päässsään mitä ekstrovertti oikein tarkoitti tai sanoi. Sanot ” onpa nätti kampaus” ja toinen kuulee, että edellinen kampaus oli ruma, vaikket maininnut edellistä kampausta edes. Hän suuttuu, mutta ei hän sano sitä ääneen jne.

Kyllä, välillä he ovat todella ahdistavia.

Niin se vaan nykypäivänä on, että ulospäin suuntautuvaa exstroverttiä pidetään normaalina ja sisäänpäin kääntynyttä introverttiä sairaana. Ja kaikki ihailee Alexander Stubbin tyylistä extroverttia ihmistä. Tylsä ja tuppi suu ei nyt missään nimessä saa olla. 

Minä ainakin ahdistun hiljaisista ihmisistä ja hiljaisista hetkistä. Se on minusta todella epäkohteliasta jättää vuorovaikutus toisen harteille vastaamalla kysymyksiin vaan jotain "juu", eikä koskaan kysy toisen kuulumisia. No en ole enää tällaisten ihmisten kanssa tekemisissä, koska arvostan käytöstapoja.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että päin vastoin. Olen introvertti enkä kestä ekstroverttien jatkuvaa hösellystä. Olisivat edes välillä hiljaa, mutta eivät kai osaa. Tosin ärsyttää myös se, että monet, varsinkin ekstrovertit, kuvittelevat, jos ihminen on rauhallinen ja hiljainen, kenties hieman syrjään vetäytyvä, että hän on jotenkin omituinen ja yksinkertainen. Olen itse toisinaan alkanut iskeä takaisin tai jo etukäteen sanomalla,ettäkun minä olen tällainen yksinkertainen tosikko, niin ...

Meillä ekstrovertti 60-vuotias naisihminen jaksaa ja jaksaa ... puuttua muiden työtekijöiden töihin ja selvittää työtekijöiden yksityisasioita.

Viimeinen hirvitysjuttu oli kun tarjosi 25-vuotiaalle nuorelle miehelle suklaata kahvipöydässä ja lopuksi vielä tarjosi kolmatta suklaata ”kolmannelle jalalle”.

Jos on extrovertti ja vähemmän fiksu niin sellainen on katastrofi. Introvertti kun tekee työnsä niin sähläys jää - ja sen pitäisi riittää.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin ahdistun hiljaisista ihmisistä ja hiljaisista hetkistä. Se on minusta todella epäkohteliasta jättää vuorovaikutus toisen harteille vastaamalla kysymyksiin vaan jotain "juu", eikä koskaan kysy toisen kuulumisia. No en ole enää tällaisten ihmisten kanssa tekemisissä, koska arvostan käytöstapoja.

Riippuu varmaan mistä puhut. Työasioihin tietysti pitää vastata. Mutta jos aihe on sellainen mikä ei kiinnosta niin ekstrovertin ei pidä loukkaantua.

Ja kahvitauko on tauko.

Noin se on! Juuri luin toisaalta mielipiteen jossa ekstro kertoi että hänestä tuntuu että introt pitää häntä huonona, kun hän puhuu ja intro on hiljaa. Ehkä siksi osa ekstroista alkaa kiusaamaan, omaa epävarmuuttaan? Sellaiset ovat todella epämukavia ihmisiä, ja ilmeisesti epävarmoja. Mukava ekstro ei kiusaa eli ihmettele kovaan ääneen kun joku on hiljaisempi, tai ota silmätikukseen, naura tai pilkkaa. Kaikkea tuota olen kokenut. Osa on onneksi mukavia. Varsinkin kun itsellä tavoitteena henkinen kehitys ja sellainen niin ei oikein meinaa enää jaksaa noita kiusaavia ihmisiä, vaikka ymmärränkin heidän motiivinsa paremmin nykyään. Kasvaisivat vähän, antaisivat olla.

Minulla on introja ystävinä ja ihan hyvin meillä menee. Kyllä heistä saa ihan hyvin juttua irti kun kahdestaan jutellaan ja molemmilla on kiinnostusta toisen asioihin ja yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Tykkään itsekin puuhastella välillä yksikseenkin, vaikka ihmisten kanssa oleilu ei minua millään tavoin väsytäkkään. Ehkä olenkin itse semmoinen ambivertti.

Vierailija kirjoitti:

En pidä ekstroverttinä siitä kuinka introvertit haukkuvat aina meitä.

Lähinnä tietenkin mielessään ja palstoilla, mutta aina tulee esille, kuinka kauheita ja kovaäänisiä ja ilkeitä ja inhottavia ja ties mitä muuta inhottavaa ekstrovertit heistä on.

Yrität olla ystävällinen ja kysyt jotain, olet heistä tunkeileva. Jätät heidät rauhaan ja hyljit heitä. Puhut omalla äänelläsi innoissasi ja olet inhottavan kovaääninen ja aina äänessä. Pyydät heitä mukaan ja olet painostava. Et pyydä ja syrjit.

Ja sitten tämä aina pahalla tulkitseva introvertti. Hän joka keksii omassa päässsään mitä ekstrovertti oikein tarkoitti tai sanoi. Sanot ” onpa nätti kampaus” ja toinen kuulee, että edellinen kampaus oli ruma, vaikket maininnut edellistä kampausta edes. Hän suuttuu, mutta ei hän sano sitä ääneen jne.

Kyllä, välillä he ovat todella ahdistavia.

Näin tuntuu usein olevan, ja sanon tämän introverttinä. Molemmat tuntuvat inhoavan toisiaan yhtä paljon Äärimmäisen surullista.

Itse pyrin hyväksymään tietoisesti kaikenlaiset ihmiset. Eli kun jokin toisessa ärsyttää, pyrin ajattelemaan sen kertovan enemmän omasta rajoittuneisuudestani kuin toisesta ihmisestä. Oikeastaan ainoat asiat, mistä en pidä toisessa ihmisessä ovat ylimielisyys, pyrkimättömyys edes yrittää ymmärtää muita ja ilkeys. Näihin syyllistyvät sekä introvertit että ekstrovertit yhtä lailla.