Satuhäät 10.3

Kaunis ja herttainen nuori pari. Molemmilla jalat maassa ja heistä sai välittömän ja aidon kuvan. Arvostan suuresti, että nuori mies haluaa jatkaa sukunsa tilaa ja tehdä töitä jossa kädet likaantuu. Enemmän minä arvostan ihmisiä, jotka aidosti rakastavat kotiseutuaan ja elävät elämäänsä siellä onnellisena, kuin niitä jotka pitävät itseään parempina ainoastaan siksi, että ovat sattuneet syntymään tietyillä leveysasteilla. Suurempaa sivistymättömyyttä on ylentää itsensä siksi, että asuu suuremmassa ja vilkkaammassa kaupungissa kuin toinen.

Kaikin puolin jäi hyvä mieli tästä jaksosta. Kaunis pari, kaasoilla kauniit mekot ja bestmanitkin olivat oikein katseen kestäviä! Seremoniamestarinakin toiminut bestman sulatti ainakin minun sydämeni täysin. Herttainen nuori pappi. Hääjuhlassa elävää musiikkia, mikä on kovin harvinaista ollut tässä ohjelmassa. Tunnelma häissä vaikutti välittömältä, vieraatkin pukeutuneet niinkuin kesähäissä pukeudutaan, eikä joka juhliin tarvitse uutta kolttua ostaa eikä sen tarvitse olla suroaan muotiviikoilta! Runopoika invatakseineen oli samaan aikaan hellyyttävä ja hämmentävä. Sydämeni pohjasta toivon näille nuorille kaikkea hyvää.

Tuli tunne, että toiselle raskaana oleva tyttö tuli ns. valmiiseen, turvattuun pöytään. Sulho kun tienaa leivän pöytään, voi morsian keskittyä itsensä puunaamiseen: kiva tilailla netistä, käydä hoidoissa, laitattaa kynnet ja ripset ja rusketukset ja hiukset... Nukkua aamulla pitkään ja viedä tyttöä mahdollisimman usein hoitoon sukulaisten luo.  Koti oli sen verran siivoton ja sotkuinen, ettei siivous taida ainakaan kuulua tämän kodin hengettären mielipuuhiin.

Maajussi-sulhanen taas vaikutti kokemattomalta tossukalervolta, jota on varmaan helppo pompottaa kun eihän se reppana tiedä paremmastakaan. Oli vielä morsiantaan nuorempi.

Miksi kukaan ylipäätään edes menee naimisiin parikymppisenä, erityisesti jos uskontokaan ei velvoita? Kokisivat ja eläisivät ennen tuollaista vakavaa sitoutumista! Olisi sitten jonkinlaista vertailupohjaa eikä alennuttaisi kastemadon tasolle tulevassa parisuhteessa.

Ja 154 vielä jatkaa.

Jakson nuori vihkipappi oli suoraan kuin jostakin kummeli- tai pulttibois-sketsistä. Tukka kammattu eteen kypärämäiseksi ja huulet tekivät jatkuvasti jonkinlaista pakkoliikettä. Jännitys näkyi kilometrien päähän. Ulkonäön perusteella ei ole ainakaan tarvetta epäillä hänen uskonnollista vakaumustaan tai sen aitoutta. Kaveri oli kuin rippileirin intohimoisin teiniuskis.

Ja vielä parista. En nähnyt heidän välillään aitoa rakkautta ja lämpöä. Vaivaantunutta, kiusaantunutta mulkoilua, morsiamen rähjäämistä, miehen jatkuvaa alistumista... Taitaapa olla nykyajan järkiavioliitto, ainakin lorsiamen näkökulmasta.