Millaista on saksalainen lastenkasvatus? Rans-
kalaisesta täällä aina puhutaan, mutta entä Saksassa?
Kommentit (7)
Saksassa asuvana sanoisin että lapset ovat sosiaalisia ja hyvin käyttäytyviä. Suomalaiseen ja jenkkityyliin eroavasti lapsille ostetaan yleensä leluja tms. vain merkkipäivinä eli tavaralla ei lahjota eikä sitä käytetä todellakaan mielihyvän saamiseen. Saksa on mielestäni juuri sellainen maa jollainen Suomi haluaisi olla mm. näissä asioissa mutta jostain syystä Suomessa ei ole onnistuttu. Johtuisikohan runsaasta jenkki ja brittisarjojen katsomisesta ja sikälïsen elämäntyylin ihailemisesta.
Äidit ovat useimmiten kotona pienten lasten kanssa tai tekevät töitä osa-aikaisesti mutta menevät töihin takaisin kun lapset menevät kouluun. Lasten oppimisvälineisiin,opiskeluun ja ystäväpiiriin kiinnitetään runsaasti huomiota.
Huolellista ja tarkkaa. Lastenkasvatukseen kiinnitetään mun kokemuksen mukaan erittäin paljon huomiota, Suomessa käydessä aina tuntuu, että lapset kasvaa ihan pellossa. Saksassa vanhemmat on tosi paljon perillä jokaisesta koulutehtävästä, lapsen kavereista ja harrastuksista. Vanhemmat ohjaavat tosi paljon, mikä voi tuntua vapaampaan suomalaiseen tyyliin tottuneesta rajoittavalta ja ahdistavalta.
Minun mielestä saksalaisen lapsen elämä on aika... miten sen sanoisi: ilotonta; olen vuosia asunut Saksassa.
Saksalaisen lapsen elämään kuuluu hyvin aikataulutetusti koulu, kotitehtävät ja harrastukset kodin ulkopuolella. Mitään spontaania harvemmin tapahtuu ja lomatkin ovat vähän samaan tyyliin; jotain järjestettyä pitää olla.
Se on totta, että käytöstavat ja kohteliaisuus on toisella tasolla kuin suomalaisten lasten.
Täälläkin yksi, joka asunut vuosia Saksassa ja samoja huomioita, kun tässä ketjussakin on tullut.
Suunnitelmallisuus ja järjestetty toiminta, joko yhdessä vanhemman kanssa tai ohjatuissa harrastuksissa. Sellaista suomalaistyylistä spontaania leikkiä on tosi vähän. Vanhemmat ovat todella tarkkoja siitä, että jo alle kouluikäiset leikkivät leluilla "oikein", piirtävät ja askartelevat "oikein" jne. Lelut korjataan aina leikkien jälkeen ja se, että vaikka aamulla jatkettaisiin samaa leikkiä ja lelut jätettäisiin yöksi odottamaan, on ainakin meidän naapurustossa ennen kuulumatonta.
Toinen kummastuttava asia on ruokavalio. Kasvatuksessa muuten niin tarkat vanhemmat ruokkivat lapsensa surutta pullalla ja muulla sokerilla. Kouluissa ja päiväkodeissa ei tarjota ruokaa, vaan lapsilla on eväät, mutta silti naapuruston lapset ei syö edes päivällistä, vaan kotiin tullessaan kakkua tai munkkia ja mehua. Illemmalla sitten jotain leipää ja makkaraa. Tätä minun on vaikea käsittää. Monet lapset ovatkin suoraan sanottuna aika kalpeita ja hentorakenteisia.
Toisaalta taas käytöstavat ovat hyvät ja sosiaalisuus ja kohteliaisuus näyttää kuitenkin tulevan ihan sisältä eikä vaikuta ollenkaan pakoteltulta tai päälleliimatulta. Minun mielestä lapset ovat myös iloisen oloisia, eivät suinkaan ilottomia.
Ehkä sellaista vapautta ja tietynlaista spontaaniutta ei osaa edes kaivata, jos on lapsesta asti tottunut aikataulutettuun elämään ja kaiken ennaltaarvattavuuteen.
Kyllä se ilottomuus voi lisääntyä sitten iän myötä, kun vanhemmat monitoroivat vielä teini-ikäisenkin tekemisiä yhtä tarkkaan kuin 4-vuotiaan...
Täällä omien lasten koulukaverit ovat kohteliaita ja käytöstavat opetetaan ihan eri tavalla kuin suomessa. Kesällä kun käydään Suomessa niin onhan se aikamoista,lapset vänkää ja huutaa rumasti vanhemmille,osa nimittelee ja vanhemmat vaan katsovat ihan lampaina vieressä.
Rahan ja tavaroiden arvo opetetaan pienestä pitäen sekä muodollinen ja välineellinen suhtautuminen kanssaihmisiin. Käytöstavat lähes yhtä tärkeät kuin Ranskassa. Tästä muuten oli joku jenkkitutkimus joskus tehtykin, jossa vertailtiin lastenkasvatusta eri maissa ja Saksassa lapset opetettiin jo vauvasta asti kiintymään tavarohin enemmän kuin ihmisiin. Esim. lapselle annettiin lohduksi nalle sylin sijaan. Tai jos samassa huoneessa oli lelu tai joku ihminen, tutkimusasetelmassa saksalaiset äidit ohjasivat lasta tutkimaan leluja ja jenkkiäidit ohjasivat lapsen huomion uuteen ihmiseen.