Lue keskustelun säännöt.
Ero lapsettomuushoitojen jälkeen
10.03.2014 |
Olen nyt elämässäni sellaisessa käännekohdassa että pitäisi kovasti päättää mitä tehdä. Onkohan ketään joka olisi eronnut hoitojen jälkeen? Kaduttiko? Saitko myöhemmin vielä lapsia?
Miehestä on tullut hoitojen myötä puhumaton, töykeä, joskus jopa ilkeä. Aina kun yritän nostaa kissan pöydälle ja kysyä että missä mennään niin en saa vastausta. Olen ehdottanut psykologille menoakin, mutta ei kuulemma halua.
Voimat on jo aika lopussa tähän parisuhteeseen. Jos en olisi näin loppu, niin kertoisin tilanteestamme enemmän mutta juuri nyt en jaksa.
En jaksa sitä että toinen on muuttunut kokonaan hoitojen myötä, vaikka hänen ei ole tarvinnut yhtään hormoneita ottaa kehoonsa eikä laittaa kroppaansa likoon. Minä taas olen yrittänyt olla kuunteleva, myötätuntoinen, ystävällinen, empatiakykyinen jne. vaikka se olen minä joka kehollaan aina tuntee ja kokee hoidot ja joka on sorkittavana.
Minulla on kuitenkin vielä nuoruuttakin elettävänä ja en halua käyttää sitä itkien kun toinen tylyttää ja olen hormonipuuskissa niin alan vielä helposti itkemään.
Kommentit (11)
Kuten sanoit, sinulla on vielä elämä elettävänä. Elä se niin ettet joudu myöhemmin katumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas en ymmärrä tuota juttua että miten mies muka "tuntee vähemmän" lapsettomuushoidoissa. Eihän miehelle tietysti mitään toimenpiteitä tehdä, mutta jos on yhtälailla mukana niin kyllä silloin myös tuntee jotakin.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 09:46"]
Minä taas en ymmärrä tuota juttua että miten mies muka "tuntee vähemmän" lapsettomuushoidoissa. Eihän miehelle tietysti mitään toimenpiteitä tehdä, mutta jos on yhtälailla mukana niin kyllä silloin myös tuntee jotakin.
[/quote]
Juu, se onkin huikea suoritus runkata jossain naistentautien poliklinikan vessassa spermat kuppiin katsellen pornoa. Sen jälkeen voikin siirtyä käytävälle lukemaan lehteä tai näpräilemään sitä älypuhelinta. Olkoot akka siellä sorkittavana. Kyllä miehillä on vaikeaa.
Story of my life: vuosia lapsettomuushoidoissa ja lopulta mies lakkasi puhumasta, muuttui kylmäksi, petti ja jätti.
Avioero ja molemmilla tahoillaan uudet suhteet.
Minä olen raskaana, miehen lapsiprojekteista en tiedä.
Ero voi olla helpotus. Jos mikään ei auta ja toinen vielä vittuilee päälle, niin parempi katsoa aidan toisellekin puolelle.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 09:46"]Minä taas en ymmärrä tuota juttua että miten mies muka "tuntee vähemmän" lapsettomuushoidoissa. Eihän miehelle tietysti mitään toimenpiteitä tehdä, mutta jos on yhtälailla mukana niin kyllä silloin myös tuntee jotakin.
[/quote]
No kyllähän se asia niin on. Henkisellä tasolla voi tuntea samoin mutta nainen kuitenkin saa kaikki fyysiset muutokset hormoonihoidoista mahdolliseen raskauteen. Jossain keskustelussa täällä aikaisemmin naiset vaahtosi siitä miten naiset "omii raskauden" itselleen vaikka lapsi on yhtälailla miehen. Niin, hoidoissa käydään yhdessä ja raskaana ollaan yhdessä mutta fyysisesti nämä asiat koskettavat vain naista jolloin voisin kyllä väittää että mies "tuntee vähemmän".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 09:53"]
Story of my life: vuosia lapsettomuushoidoissa ja lopulta mies lakkasi puhumasta, muuttui kylmäksi, petti ja jätti.
Avioero ja molemmilla tahoillaan uudet suhteet.
Minä olen raskaana, miehen lapsiprojekteista en tiedä.
Ero voi olla helpotus. Jos mikään ei auta ja toinen vielä vittuilee päälle, niin parempi katsoa aidan toisellekin puolelle.
[/quote]
Onnea sinulle raskaudesta ja uudesta parisuhteesta :) Noinhan se kyllä on, puhut asiaa. Olisin ollut valmis viimeiseen asti yrittämään vielä ja käymään puhumassa jossakin mutta kun toinen ei tule yhtään vastaan, niin en voi yksinkään yrittää. ap.
Me päädyimme asumuseroon viimeisen tuloksettoman lapsettomuushoidon jälkeen ihan äskettäin. Tosin meillä oli pahoja kommunikaatio-ongelmia ilman lapsettomuuttakin ja näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt erota jo aikaisemmin. Minulla on ikää jo sen verran, että ei ole ollenkaan varmaa, saanko enää lapsia. Onneksi mulla on kuitenkin lapsi aikaisemmasta suhteesta. Sulle Ap sanoisin, että mieti, mikä miehen käytöksessä johtuu ihan hänen perusluonteestaan ja oletko valmis ottamaan sellaista vastaan muissakin asioissa kuin lapsettomuuteen liittyen. Mieti, haluatko oikeasti jatkaa elämääsi sen ihmisen kanssa vielä kenties vuosikymmeniä. Teidän lapsettomuutenne syytä en tiedä, meillä se oli miehessä ja siksi olen ollut aika katkera, koska olisin ilman muuta halunnut enemmän lapsia. Mutta toisaalta minun (ehkä sinunkin omalta kohdaltasi?) pitää ymmärtää, että olisin ollut vapaa tekemään eropäätöksen jo aiemmin eli oikeastaan se katkeruus kohdistuu vain itseeni ja siitä tulee päästä yli - onhan elämää kuitenkin vielä edessä eikä toisaalta kenenkään tulisi vain lastensa kautta elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 09:55"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 09:46"]Minä taas en ymmärrä tuota juttua että miten mies muka "tuntee vähemmän" lapsettomuushoidoissa. Eihän miehelle tietysti mitään toimenpiteitä tehdä, mutta jos on yhtälailla mukana niin kyllä silloin myös tuntee jotakin.
[/quote]
No kyllähän se asia niin on. Henkisellä tasolla voi tuntea samoin mutta nainen kuitenkin saa kaikki fyysiset muutokset hormoonihoidoista mahdolliseen raskauteen. Jossain keskustelussa täällä aikaisemmin naiset vaahtosi siitä miten naiset "omii raskauden" itselleen vaikka lapsi on yhtälailla miehen. Niin, hoidoissa käydään yhdessä ja raskaana ollaan yhdessä mutta fyysisesti nämä asiat koskettavat vain naista jolloin voisin kyllä väittää että mies "tuntee vähemmän".
[/quote]
Näimpä ja myös kustannukset usein jakautuu epätasa-arvoisesti jo hedelmöityshoidoissa. Lääkkeet ovat naisen, joten nainen ne yleensä ostaa ja maksaa. Näin myöskin senkin vuoksi että Kela-kattoa kertyy naisella.
Jos naisen täytyy jäädä jostain syystä tarkkailuun yön yli, niin itsehän sairaalamaksunsa maksaa.
Suurimman osan käynneistä nainen tekee yksin, joten pkl-maksu lätkäistään naiselle. Miehelle tulee parhaimmillaan julkisella puolella maksettavaksi vain muutavat säälittävät parikymppiä sperman käsittelystä.
Meillä tuli exän kanssa ero lapsettomuushoitojen aikana. Huomasin silloin, kuinka vähän mies halusi edetä suhteessa ja asioissa yleensä. Tuntui kuin olisin raahannut perässä vastentahtoista uhmaikäistä.
Eron jälkeen tapasin nykyisen mieheni ja meillä on nyt 4 lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 10:01"]
myös kustannukset usein jakautuu epätasa-arvoisesti jo hedelmöityshoidoissa. Lääkkeet ovat naisen, joten nainen ne yleensä ostaa ja maksaa. Näin myöskin senkin vuoksi että Kela-kattoa kertyy naisella.
Jos naisen täytyy jäädä jostain syystä tarkkailuun yön yli, niin itsehän sairaalamaksunsa maksaa.
Suurimman osan käynneistä nainen tekee yksin, joten pkl-maksu lätkäistään naiselle. Miehelle tulee parhaimmillaan julkisella puolella maksettavaksi vain muutavat säälittävät parikymppiä sperman käsittelystä.
[/quote]
Eikö yleisempää kuitenkin ole, että lapsettomuushoidot maksettaisiin yhteisistä rahoista, eikä noin, että nainen maksaa "omansa" ja mies "omansa", kun yhteistä lastakin pykätään? No, itselleni ainakin vieras toimintamalli, vaikka en mikään vankkumaton kannattaja olekaan sen suhteen, että ihan kaikki pitäisi olla yhteistä. Meillä on omat tilit plus yhteinen taloustili, jolta tuollaiset maksettaisiin.
Eroa.