Lue keskustelun säännöt.
Jatkaa vai lopettaa opiskelut?
09.03.2014 |
Tilanne on nyt se, että opiskelen yliopistossa (opintopisteitä nyt n.130) , minulla on mies ja lapsia. Lapset ovat päivät päiväkodissa jotta saan hyvin opiskeltua, mutta minulta on kadonnut opiskelumotivaatio. En vain yksinertaisesti saa mitään aikaan!
Motivaatiota kuluttaviksi asioiksi sanoisin nämä:
-asun eri kaupungissa kuin missä opiskeluni ovat. En kuitenkaan jokdu käymään opiskelupaikkakunnalla juuri koskaan. Opiskelu on erittäin yksinäistä ja kaikkien opintojen järjestelyn suhteen pitää kuluttaa paljon aikaa ja vaivaa.
-Opiskelen alaa, josta ei suoraan valmistu miksikään. En tiedä mitä oikeasti käytännössä tulisin tarkalleen ottaen tekemään.
-Miehellä erittäin hyväpalkkainen työ, joten rahallisesti minun ei tarvitse käydä töissä.
-Voisin tulevaisuudessa työsekennellä miehelleni. Työ olisi kevyttä ja niin lyhyitä päiviä kuin haluaisin. Silti voisin nostaa isoa palkkaa.
-Jos lopettaisin opiskelut nyt, tulomme kasvaisivat n. 1000€ kuukaudessa.
Sitten niitä syitä miksi kannattaisi opiskella:
-Minusta "tulisi jotain". Olen aina ajatellut, että saan hyvän koulutuksen ja hyvän työpaikan.
-Jos tulisi ero (mikä ainakin nyt tuntuu epätodennäköiseltä. Olemme olleet yhdessä jo yli kymmenen vuotta) olisin tyhjän päällä.
-Jos mies kuolisi olisin myös tyhjän päällä (tosin meillä on hyvät vakuutukset, talo tulisi maksettua ja eläisin monta vuotta vakuutuksen turvin.)
Eli mitä mieltä olette, lopetanko opiskelut vai jatkanko? Motivaatio pitäisi vain jostain löytää jos päätän jatkaa. Auttakaa, olen ihan hukassa!
Kommentit (11)
Jatkat opiskelun loppuun, vaikka sen jälkeen olisitkin töissä miehelläsi. Ei ole mitään järkeä jättää kesken tuossa vaiheessa. Katuisit myöhemmin, luulisin että aika isolla todennäköisyydellä.
Opiskele kirjastossa, kodin sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen kakkonen, että olet oikessa! Mutta mitä teen motivaation suhteen kun sitä ei kertakaikkiaan ole jäjellä enää kuin rippeet?
ap
Minä jatkaisin. Saisi tuntea saaneensa elämässään aikaiseksi muutakin kuin lapsien pyöräyttämisen, vaikka et alalle pääsisikään töihin. Toisaalta tiedän, miltä tuntuu kun motivaatio katoaa, kuinka vaikeaa silloin on jatkaa vaikka olisi painavatkin syyt valmistua. Kyllä sinä varmaan silti syystä menit opiskelemaan juuri sitä alaa mitä opiskelet? Oliko syynä oma mielenkiinto vai mikä?
Opinnot loppuun, tietenkin. SISULLA viet loppuun jos motivaatio uupuu. Sun pitää pitää huoli omasta koulutuksesta, älä jää miehes armoille.
Tee nyt ainakin se kandi valmiiksi. Maisterin voit tehdä myöhemmin tai olla tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän niin tilanteesi. Elän samaa tilannetta juuri par aikaa. Olen opiskellut yliopistossa viisi vuotta mutta siitä ei oikein ole tullut mitään. Kotiäitiys houkuttaisi.
Tulin siihen tulokseen itse etten lopeta kumpaakaan ja suosittelen samaa sinulle: Opiskele kotona harrastuksen omaisesti, sen verran kuin jaksat ja suorittelet opiskeluja vähän rennommalla otteella loppuun, jos kerran taloudellisesti ei ole kiirettä. Suosittelen pitämään kuitenkin opiskelupaikan ja koettamaan edes jos opiskelu onnistuisi.
Tai sitten voit tehkä varuiksi jonkun käytännöllisemmän alan tutkinnon. Esimerkiksi osan amistutkinnoista saa lukiopohjalta suoritettua vuodessa. Jos alkuperäinen ammattisi ei kiinnosta, lue tällainen. Sitten sinulla on ainakin sanoa että ammatti löytyy, jos joskus tuleekin tarve hakea muualta töitä. Tai sitten voit suorittaa miehesi firmassa oppisopimuksen ja saada teoreettisen tutkinnon... Jos haluat näitä helpompia vaihtoehtoja harkita :D
Olet saanut kivasti opintopisteitä, joten motivaatio ei ole voinut olla koko aikaa kateissa. :) Ei kannatta missään nimessä lopettaa opiskeluja!! Minulle itsellenikin tuli opiskellessani toisinaan aikoja, joloin tuntui että motivaatio on mennyt lopullisesti. Suosittelisin sinua nyt olemaan stressaamatta opinnoista, koska sinulla ei ole kauheita paineita valmistua ajoissa. Ehkäpä voisit alkaa tekemään vähän töitä miehellesi ja opiskella siinä sivussa omaksi iloksesi välittämättä siitä, että on pakko valmistua tietyssä ajassa. Kyllä se motivaatio siitä toivottavasti palaa, kun pääset lähemmäs pariasataa opintopistettä. Siitä ei sitten menekkään kun pieni hujaus, kun olet jo valmis. Itselläni motivaatiota nostatti tieto, että kohta se on ohi. Ammatin hankkiminen on mielestäni jokatapauksessa tärkeää. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos näistä viesteistä! Eikait se varmaan muu auta kuin koittaa pakertaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jos et tee opintojasi loppuun, asetat itsesi miehesi talutusnuoraan. Ongelmia tästä voi seurata jo paljon ennen mahdollista eroa. Jos teillä alkaa mennä huonosti, esim. miehestä kuoriutuu pettäjä, sinun tulee olemaan paljon vaikeampaa jättää hänet jos taloudellinen selviytymisesi on kokonaan hänen hyväntahtoisuutensa varassa.
Tietenkin niin kauan kuin teillä menee hyvin, nämä ajatukset tuntuvat kaukaisilta. Mutta hyvin monista ihmisistä tilaisuus tekee helposti varkaan, ts. kun miehesi tietää ja tajuaa sinun olevan hänen kontrollissaan, hän myös sortuu helpommin käyttämään asemaansa hyväkseen verrattuna tilanteeseen, jossa suhteenne valtatasapaino olisi tasaväkinen. En halua maalata piruja seinälle enkä tulisi varoittelemaan tällaisista asioista, jos et varta vasten olisi pyytänyt mielipidettä. Kaikkihan voi mennä aivan hienosti kunnes kuolema teidät erottaa! Itse kuitenkin suosittelen jokaiselle ihmiselle jonkinlaista varautumista siihenkin, että tulevaisuudessa polulle osuu niitä hieman isompia vaikeuksia.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 19:38"]
Kiitos näistä viesteistä! Eikait se varmaan muu auta kuin koittaa pakertaa.
ap
[/quote]
Tsemppiä! Olet niin ylpeä itsestäsi kun saat homman kunnialla loppuun.
5