Välttelevä kiintymyssuhde

Olen siis 90-luvun lapsi, isovanhempani olivat sodan aikaan teini-ikäisiä. Äitini on puhunut että hänen äitinsä ei ikinä pitänyt häntä sylissään vauva-ajan jälkeen.

-ap

70-lukulaisena tuo kuulostaa aivan normaalilta lapsuudelta minun korvaani. Itse olin avainkaulalapsi, vanhemmat aina töissä, joten pienestä oli itse pärjättävä, samoin oli monilla kavereilla. Tukkapöllyä tuli jos oli tolloillut ja risua sai jos oli mokaillut pahasti.

Ihan normimeininkiä mun lapsuudessa. Ei pahempia traumoja jäänyt.

Välttelevän kiintymystyylin omaavat uskovat turvaa hakiessaan tulevansa torjutuksi ja siksi he kieltävät kiintymyksen tarpeensa. Välttelevät pyrkivät elämään ilman toisten ihmisten rakkautta ja olemaan riippumattomia tunnetasolla toisista. He onnistuvat ylläpitämään myönteistä kuvaa itsestään etäännyttämällä itsensä toisista ja kieltämällä hylätyksi tulemisen haavoittavuuden. He pyrkivät autonomiaan ja kontrolliin ja ristiriitatilanteessa etäisyyteen. Välttelevän on vaikea hyväksyä suorituksissa epäonnistumista, koska se vie pohjan oman itsen varaan rakennetulta itsetunnolta. Työ ja harrastukset ovat keskeisiä heidän elämässään. Ajan myötä kiintymyksen tarpeiden kieltäminen automatisoituu ja kiintymyskäyttäytymisen aktivoituminen tukahtuu.

---------------------------------------------------

Tutkimusten mukaan näitä on jopa viidennes suomalaisista miehistä. Aika ikävää parisuhteiden kannalta.

Suurin osa suomalaisista on välttelevästi kiintyneitä. Osa vähemmän, osa enemmän. Siksi täällä on niin paljon mielenterveysongelmia jo pienillä lapsilla. Sairaaloissa vanhempia syyllistetään eikä perheitä auteta. Ei ymmärretä että näiden aikuisten sisällä on pieni, turvaton lapsi joka tarvitsee kipeästi psykoterapiaa. Näistä asioista pitäisi puhua enemmän mediassa.  

Olisi kiinnostava tietää, miksi suurimmasta osasta välttelevien vanhempien lapsista tulee täyspäisiä. Ja pienestä osasta tulee sitten narsisteja. Itse olen sinänsä täyspäinen mutta työnarkomaani kuten isäni.