Lue keskustelun säännöt.
Elämä vähän hukassa
08.03.2014 |
Mitähän tässä elämässä tekis? On avopuoliso, ja maailman ihanin kolmevuotias pikkuprinsessa. Miehellä masennus jonka takia ei ole työkuntoinen (kiinnostus nollassa, mutta aikoo yrittää työkokeiluita nyt alkajaisiksi)- itellä ei koulutusta eikä töitä löydy edes kaupan kassalta! Kouluun hakenut jo yli vuoden ajan jatkuvasti - niin aikuiskoulutukseen kun ns. perusamikseenkin. Ikävää vaan että aikuiskoulutuksiinkin otetaan sisään 11-15 opiskelemaan aina yhellä kertaa, ja hakijoita ollu joka kerta 450-600 henkilöä. Oon ajokortiton, joten hankala käydä kauheen kaukana (60-100km) päivittäin koulussakaan jos hakis jonnekkin toisillekkin paikkakunnille kouluun. Vauvakuume on hirveen kova ollu jo kauan, ikää tosin mulla vasta kohta 23 joten aikaa kyllä olis vielä tehdä - mutta jotenkin tuntuu että niin hankala ja ärsyttävä tehdä lasta sitten sellaseen väliin että koulun takia en saa viettää ensimmäisiä vuosia lapsen kanssa kotona niinkun oon tehny tuon kolme vuotiaan kanssa (kun oli n. 2,5v niin tein työpätkiä, käytännössä tein töitä niin paljon kun niitä vaan oli ja niitä OLI paljon).
Mitä ihmettä tässä elämäntilanteessa tekee? Argh. Todella turhautunut olo.
Kommentit (5)
No tuossa tilanteessa ei ainakaan hankkiuduta tarkoituksella raskaaksi. Sinulla on ainakin vuosikymmen hedelmällistä aikaa jäljellä. Miksi sössisit taloutenne ja miehen mielenterveyden vielä nykyistä huonompaan jamaan pusertamalla lisää lapsia tuohon elämäänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosikymmen melkein olisikin aikaa tehdä, mutta lapsia en aio enempää tehdä mikäli lasten ikäero venyy suureksi - ja yli 30v en aio enää lapsia tehdä. Kuinka voit olla varma, että "pusertamalla lapsi tähän elämäämme" huonontaisi mieheni mielenterveyttä? Kiinnostaa perustelut tähän siispä. Ja olisko jotain järkevää ratkaisua tällaiseen elämäntilanteeseen johonkin suuntaan?
En osaa neuvoa, mutta voin antaa omia näkemyksiäni tilanteeseenne.
- ensimmäiseksi tulisi hoitaa miehen masennus (johtuuko elämäntilanteesta vai onko esim lääkityksellä hoidettavissa?)
- jos töitä eikä koulutusta löydy, niin muutto toiselle paikkakunnalle
- hae kouluun edelleen ja muista hakeutua peruutuspaikolle jne.
- kaikki kontaktit käyttöön että töitä löytyisi
-vauvahaaveet jäihin kunnes perusasiat kunnossa
- muista pitää huolta itsestäsi (ulkoilu vaikka väkisin jne. Masentunut perheenjäsen usein vie muutkin masennukseen).
-rohkeasti sosiaalitoimiston juttusille.
Tsemppiä! Ja halaus.
Muutto muualle ei oikein ole vaihtoehtona - ollaan tänne muutettu vasta vajaa vuosi sitten, ja ainoa olemassaoleva tukiverkosto on olemassa täällä.. Mutta kovaa yritystä töihin ja kouluun jatkan, ja mies aloittanuy lääkityksen vasta vajaa kk sitten; toivotaab että saadaan hänet tässä nyt ensimmäiseksi tosiaan kuntoon :)
Tuntuu että tällasessa ns umpikujassa jäätyy maalaisjärki itsellä, kun ei tunnu mitään ratkaisua mihinkään löytyvän. Sanotaan että aika auttaa kaikkeen, mutta ei sekään mun mielestä ihan täysin pidä paikkaansa siinä mielessä että ei voi olettaa kaiken korjaantuvan vain olemalla ja odottamalla.
Kiitos järkevästä vastauksesta
ap
Dasvidanja!