lasten harrastaminen ja vanhempien sosiaalinen asema
Meillä on useampi lapsi ja kaikilla on paljon harrastuksia. Viikot menevät aika aikataulutetuissa merkeissä. Lapset rakastavat harrastuksiaan ja heillä on niissä paljon kavereita. Lasten koulukavereilla osalka on myös harrastuksia, mutta osalla ei ole ja varsinkin 11-vuotias tyttömme on alkanut selvästi ärsyyntymään joihinkin harrastuksettomiin koulukavereihinsa, jotka painostavat kovasti häntä olemaan heidän kanssaan, vaikka tyttö menee mieluummin harkkoihin. Kaverit, jotka harrastavat itsekin osaavat kyllä sopia tapaamiset asiallisesti. Viimeinen harmi oli viime viikolla, kun erään tytön äiti laittoi minulle viestin, jossa moitti tyttöäni kiusaajaksi, koska tämä ei halua olla vapaa-ajalla hänen tyttärensä kanssa. Selitin hänelle, että tytölläni sattuu olemaan harrastuksia 6 päivänä viikossa, hänen mielestään tyttöni voisi olla pois harrastuksistaan, jotta voi olla välillä hänen tyttärensä kanssa.
Kyseinen äiti on koulutustaustaltaan ja elämäntyyliltään hyvin erilainen kuin me ja mietinkin, että onko nämä harrastusasiatkin vähän erilaisia eri sosiaaliluokissa?
Kommentit (11)
Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen ilmaisi just huolensa niistä lapsista, joiden typerät vanhemmat lataa kalenterit täyteen harrastuksia ja pilaa näin lastensa kasvun...
Ap, älä välitä näistä vastauksista!
Meillä tyttö harrastaa joukkuevoimistelua 6x viikossa ja harrastus on hänelle kaikki kaikessa. Koko joukkue on hitsautunut yhteen. Sieltä löytyi myös parhaat kaverit. Minun puolestani lapsi saa lopettaa heti kuin haluaa, mutta ei. Treeniäkään ei halua jättää väliin. Ikääkin on jo 15v.
Juu, ap, mitä niistä paykiatreista...
Tuo harrastamaton lapsi jää ilman seuraa ja äitinsä on tökerö. Meilläkin lapset harrastavat ja tapaavat siellä harrastuksissa niitä ystäviään. Heillä ei ole siis samanlaista kaverivajetta kuin vain kotonaan olevilla.
Aktiivisilla vanhemmilla on aktiiviset lapset. Meillä ainakin lapset ovat itse halunneet harrastuksiin. Tiettyä ikää on odotettu, jotta voivat päästä johonkin harrastukseen. Kaikissa harrastuksissa on niitä kavereita, esiintymisiä ja leirejä ja nämä todellakin ovat lapsille tärkeitä. Olisi ikävää, jos heitä sen takia painostettaisiin olemaan pois treeneistä. Lisäksi lapset kyllä ehtivät ihan vain oleileman ja touhuilemaan muutakin, mutta aikataulut eivät välttämättä passaa joidenkin kavereiden menoihin. Lisäksi harrastuskavereiden kanssa tehdään sitten muutakin kuin nähdään treeneissä.
No ei meillä kyllä jätettäisi harrastuskertaa väliin tuollaisen vuoksi. Jos on synttäreitä tai jotain muuta spesiaalimpaa niin sitten kyllä.
Meillä sen huomaa siinä, että näiden wt-perheiden (hyväksyttäköön ilmaisu) lapset ei harrasta yhtään mitään. Ja jos jotain kokeilevat, lopettavat parin kerran jälkeen, koska mihinkään ei osata sitoutua elämässä. Harrastukset on kivoja ja niihin lapsia ei pakoteta, mutta tuollainen täydellinen velttous on kyllä periytyvää.
Toisaalta säälin näitä yliharrastavia lapsiakin. Musta lapsella pitää olla aikaa myös kavereille. Omani harrastaa tällä hetkellä kaksi kertaa viikossa harrasteryhmässä voimistelua 1,5 h/krt ja kerran viikossa käy taidekerhossa. Tuo on musta sopiva määrä, mutta itse päättää. Kannustan harrastamaan, mutta mitään ei ole pakko ja määrän saan itse päättää. On nyt 8v.
Tunnistan nuo yliharrastajat. On tennistä, telinejumppaa, luistelua, uintia jne. Päälle pianonsoittoa ja musiikin teoriaa.
Yksi tuttu juoksee koko ajan kuskaamassa lapsiaan. Parhaimmillaan heillä on sunnuntaina 8 eri starttia kahden lapsen kanssa.
Esikoinen on todella onneton leikkijä. Tussahtelee ja kiukuttelee, sosiaaliset taidot on heikot. Äiti lisää vaan harrastusrumbaa...
Ja koko ajan pitää jauhaa kuinka kiire on ja kuinak aktiivisia heillä ollaan. Joo, me ei haluta tuollaista elämää. Kyllä sen jokainen saa, mutta kaikki ei halua...
Eipä näillä ole mitään tekemistä sosiaaliluokan kanssa.
t. alemman luokan äiti (palstamääritelmän mukaan), jonka lapsi harrastaa 6 kertaa viikossa ja kaverit kyllä ymmärtävät sen
Kaikista oudointa tässä on se että 11v lapsen (oletettavasti kaveri suht saman ikäinen) vanhempi soittelee ja yrittää sopia lapselleen kaveriseuraa! Ilmeisesti lapsi itse on sosiaalisesti kyvytön sopimaan. Ap:na miettisin millaisessa seurassa lapsi liikkuu...
jääkö sun lapselle aikaa tehdä mitään omaa. siis ei ohjattua toimintaa.